Suvaitsevaisuus

on haalea kompromissi, koska ihmiset eivät aina osaa rakastaa lähimmäistä kuin itseään. Tarvitaan siis hyviä käytöstapoja eli suvaitsevaisuutta. Jos joku esimerkiksi pitää silmälasipäisiä ihmisiä iljettävinä niin hänen ei pidä huudella ympäriinsä miten iljettäviä silmälasipäiset (hänen mielestään) ovat, vaan hänen täytyy suvaita silmälasipäisiä siihen asti että oppii rakastamaan heitä.

Moraalisesti vääriä tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta silloin kun kyse ei ole maallisen lain vastaisista teoista niin täytyy hyvin tarkkaan miettiä miten väärät teot saisi loppumaan ja uhreille oikeutta. Kosto ja solvaaminen eivät taida olla niitä tehokkaimpia keinoja, vaan saattavat toimia kuin bensa liekeille.

Suvaitsevaisuus on niille, joilta ei löydy aitoa kunnioitusta toisia kohtaan.

Tästä aiheesta on kyllä palstalla ollut aiemminkin juttua. Mutta käymättä läpi koko laajaa suvaitsevaisuus-aihepiiriä, itse kunkin voisi olla hyvä erottaa kaksi asiaa. On asioita, joita suvaitsemme tai emme suvaitse - kukin omista lähtökohdistamme. Meillä on oikeus suvaita tai olla suvaitsematta. Mutta pitäisi pystyä myös erottamaan, ovatko ne asiat, joita emme suvaitse, sellaisia että on meidän oikeutemme pyrkiä estämään toisilta ihmisiltä jotain.

Aihepiiriin löytyy varmasti esimerkkejä laidasta laitaan, mutta karkeina esimerkkeinä voisi ajatella rikollisuutta ja toisaalta ihmissuhteita. Voimme sanoa, että emme suvaitse rikoksia (tässä tarkemmin rikoksen laatua määrittelemättä). Voimme myös pyrkiä ennalta estämään rikollisuutta, koska se todennäköisesti loukkaa jonkun toisen ihmisen oikeuksia. Tai vähintäänkin voimme pyrkiä rankaisemaan oikeuslaitoksen keinoin rikollista, jos hänet saadaan kiinni. Tässä laveasti esimerkki siitä, mitä yksilöinä ja yhteiskuntana voimme olla suvaitsematta ja jopa pyrkiä estämään rikollisten yksilöiden toimintaa.

Toisaalta jos ajatellaan ihmissuhteita, palstan vakioaihe homoutta esimerkkinä. Edelleen jotkut meistä voivat sanoa, etteivät he suvaitse homoutta, vaikka toiset suvaitsevatkin. Nyt on kuitenkin aivan eri asia vaatia, että homoseksuaaleilla ei tule olla samoja oikeuksia kuin heteroseksuaaleilla, koska valitsemme kenties olla suvaitsematta homoutta.

Edellisessä esimerkissä pyrimme puuttumaan käytökseen, jota emme suvaitse, koska se todennäköisesti haittaa muita ihmisiä. Jälkimmäisessä esimerkissä näin ei ole, jos ajatellaan esim. homojen oikeutta avioliittoon. Se vaikuttaa vain kyseisiin homoseksuaaleihin pariskuntiin, eikä haittaa millään tavalla ketään ulkopuolista sen enempää kuin joidenkin toisten heteroseksuaalinen avioliitto.

Jokainen saa siis olla juuri niin suvaitsematon kuin haluaa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että yhteiskunnan täytyisi toimia suvaitsemattomalla tavalla, ellei siihen ole jotain erityisen hyvää perustetta.

Samaa miettiny, kun maapalolla ei ole ihmistä joka suvaitsisi kaikkea, eli jokainen meistä on jonkin asian suhteen suvaitsematon.
Toisaalta UNESCO:n suvaitsevaisuuden määritelmä nimenomaan tuo ilmi, että omasta vakaamuksesta kiinni pitäminen ei ole suvaitsematonta. Kun kristitty tekee näin, hän saa "suvaitsematon"-leiman otsaan ja vastoin itse suvaitsevuuden määritelmää, kummallista.

Veccio da Pecci: "Kaikkikattava suvaitsevaisuus on huono vaihtoehto. Se on sitä paitsi myös käytännössä mahdotonta. Jos katson suvaitsevani ihan kaikkea, silloin suvaitsen myös suvaitsemattomuutta – mutta hyväksyn toisaalta senkin, ettei suvaitsemattomuutta suvaitakaan. Kaikkikattava suvaitsevaisuus sisältää siis itsensä kumoajan. Mielestäni oikea suvaitsevaisuus ankkuroituu selkeisiin arvoihin, jotka määrittävät myös sen rajat. Elämällä ilmiönä on omat puitteensa, joihin pitäytymällä se kykenee ylläpitämään itseään – ja jotka rikkomalla elämä käy mahdottomaksi.
Koetan siis suvaita ihmisiä, edustavatpa he mitä kansallisuutta, rotua, uskontoa, seksuaalista identiteettiä tai eettistä vakaumusta hyvänsä. Tämän voin tehdä kuitenkin vain silloin, kun itse edustan selkeästi omaa kansallisuuttani, rotuani, uskontoani, seksuaalista identiteettiäni ja eettistä vakaumustani.
Jolla näitä ei ole – joka edustaa vain jonkinlaista kantaaottamatonta, arvoneutraalia kaiken kattavaa syleilyä – sillä ei myöskään voi olla mitään sellaista, josta käsin kykenee olemaan suvaitsevainen."

On vaikea kaikkea suvaita. Minun on vaikea suvaita esimerkiksi tupakointia, jos se on häiritsevää, autojen tyhjäkäyntiä, omahyväisiä ihmisiä, valehtelua. Eri uskontoja suvaitsen, kunhan ne eivät minun elämään vaikuta. Erirotuisia ja naisia suvaitsen myös.

Luulen, että jokaisella on asioita, joita ei suvaitse. Ja ne tulevat ihan omasta mielenlaadusta, kullakin omat antipatiansa. Ei Jeesuskaan kaikkea suvainnut, ainakaan Raamatun mukaan.

Suvaitsevaisuudesta...

"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."