Tapahtuuko teillä sellaista roolin vangiksi juuttumista, kuten itselläni on laita?
Esimerkkeinä voisin mainita, että en ole nukkunut vatsallani yli 20:een vuoteen eli siitä saakka, kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi. No, miehillä tuskin on tällaista tapahtunut - elleivät ole samaistuneet vaimonsa raskauteen.
Käytän vain lieden takalevyjä. Tämä on jäänyt muistiin lasten leikki-iästä.
On monia muitakin, mutta nyt tuli muistikatkos. Jatkan myöhemmin.
Esimerkkeinä voisin mainita, että en ole nukkunut vatsallani yli 20:een vuoteen eli siitä saakka, kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi. No, miehillä tuskin on tällaista tapahtunut - elleivät ole samaistuneet vaimonsa raskauteen.
Käytän vain lieden takalevyjä. Tämä on jäänyt muistiin lasten leikki-iästä.
On monia muitakin, mutta nyt tuli muistikatkos. Jatkan myöhemmin.
Vastaukset 70
Vanhimmat
En tiedä onko juuttumistakaan, mutta nykyään imuroin- ja tarkistan huushollimme tarkkaan ennen nuorimmaisen pikkuisen kylään tuloa, sekä tarkistan ettei veitset ole alalaatikoissa eikä muutakaan vaaraa ole pienelle tarjolla.
Tuohan kuulostaa oikein fengshuimaiselta.
Huimaahan se tietysti he, mutta parempi varoa kuin katua, - mites mie selittäisin lapsen vanhemmille esim. veitseen kaatumisen, tai jonkun lääkkeen nielemisen, jne...vastuuntuntoa mieluummin..no mikä tuo antamasi termi tarkoittaa, en viiti kooklata?
Samat tavat oli minulla, kun paaperoiset olivat pieniä. Heitä halusi varjella kaikilta onnettomuuksilta. Haluaa vieläkin.
Kun on noita lapsenlapsiaan satunnaisesti hoitamassa, aina pelkää, että jotain juuri silloin sattuu, olisi siinä vanhemmille selittämistä.
Miten nuo omat selvisivätkään hengissä, olin niin nuori heidät saadessani, etten vielä osannut pelätä kaikkea. Tähän ikään on jo ehtinyt ainakin lukea kaikki sattumukset, jotka voivat lapsia kohdata. Uskon siihen, että suurimman osan aikaa heidän ikiomat suojelusenkelinsä ovat hereillä ja valppaina, koska niin monta pahaa asiaa jää kuitenkin tapahtumatta.
FengShuissa suositaan pyöreitä muotoja ja esim. veitset pidetään piilossa, pois näkökentästä.
Barbababa on varmaan hyvin Feng Shui?
Nuorempana oli neurooseja monenkinlaisia. Piti vaikkapa kuivaiskaappiin laittaa kahvikupit korva sojoittaen kaakkoon.
Miksi juuri kaakkoon?
En tiennytkään, että rooliin juuttuminen merkkaisi neuroosia...
En tiedä, mitä sinä tarkoitit.
Minusta juuttuminen tiettyihin tapoihin on useinkin neuroottista.
Tapani mukaan taisin ymmärtää aloituksen väärin. Minä tulkitsin rooliin juuttumisen sillä tavoin, että jokin "isompi rooli" jää päälle, vaikka sellainen, mitä käytti työelämässä.
Kuvittelin itse jättäneeni ammattiroolit taakseni, mutta kyllä ne tuolla takaraivossa taitavat olla tallella. Vapaaehtoistyössä ne tahtovat nousta pintaan - rupean helposti pomoilemaan, mutta helposti se näyttää käyvän muiltakin..))
No, tavallaan näiden esimerkkieni valossa minulla on jäänyt äidin rooli päälle, vaikka lapset ovat jo isoja. En minä heitä mitenkään näkyvästi hyysää, vaan näin näkymättömästi!?
Nyt muistinkin, mitä minun piti sanoa eli kaikkein pitkäaikaisin rooli, johon olen juuttunut on kauppiaan rooli. Olen nimittäin syntynyt kauppiasperheeseen enkä osaa olla asiakas.
Minusta on edelleen viheliäistä asioida kassan väärällä puolella.
Ehkäpä voitais ajatella että mun rooliin juuttumista on se että pyrin välttämään sitä.
Erilaisia tapoja mietin kun huomaan toistavani itseäni jossain.
Toisaalta voihan noita olla joille itse on täysin sokea, ei huomaakaan toistavansa itseään.
Ehkä sinä olet näytelmän kuiskaaja...
KYLLÄ, ja kun minä kuiskaan niin se kuuluu kyllä salin perille asti.
Eikä näyttelijän tarvi enää sitä toistaa :))
Ei kai se mikään neuroosi ole jos laittaa kuivauskaappiin (tai muihinkin kaappeihin)mukin- ja kahvikupinkahvat samaan suuntaan. "Kaakkoon" ovat minullakin. Siistimpää kun eivät horota mihin sattuu ;-D
Entäs mitäs se merkkaa kun en koskaan laita leipää ylösalaisin? Taitaa olla vanhan kansan peruja; leipää kunnioitettiin niin paljon että sitä ei koskaan laitettu nurinpäin.
Kaakkoon menee minunkin kupinkorvat. Eikä ole leipä ylösalain
mullakaan. Ollaanko sitten neurootikkoja.
Minulla taitaakin olla pahat neuroosit kun edelleenkin tiskatessa kuppien/mukien korvat on oltava klo 5 kohdalla, tiskaan myös ´järjesytksessä´ niin et vasemmalta oikealle astiakoko isonee... ei sikinsokin, luoja paratkoon :))
Kauppaan tj. lähtiessä saatan vielä avata ulkooven uusiksi ja kurkata ettei vaan hellanlevyt ole päällä ja keittiöjakkara kauemmaksi hellasta ( kissu ).
Sanoisin kyllä enempikin niin et tykkään kun tavarat ovat järjestyksessä, kaikella on paikkansa - eikä tarvi etsiskellä mitään.
Onko tuo sitten siivoojan rooliin juuttumista?
Empä tiedä kun ei ole siivoojana itseäni elättänyt.
Aina ennen ulko-oven sulkemista tuijotan sähköliettä, ja sanon ääneen, nolla, nolla, nolla, nolla.
Sähkömies?
:))))
Ei, kun nainen, ei edes sähkösellainen.
Jääkaappiinkin katson, josko taas valo palaa.
Heh, heh (...) Ei sulla olisi neuvoa siihen, miten sen valon siellä jääkaapissa saisi sammumaan ? Minuakin harmittaa sellainen turha tuhlaus..))
En osannut ennen edes lopettaa lankapuhelimen jatkuvaa piipittämistä.
Aina vain kuului, piip, piip, piip, vaikkei kukaan puhunut, pukahtanut.
Raskasta on.
Otan osaa (...) Samasta syystä piti päästä eroon siitä lankapuhelimesta. Heti alkoi piipitys kun luurin nosti... Ei hetken rauhaa missään..))
Niillä kun kuuluu puhelimesta
tuu, tuu, tuu, tuu,...
ja vastaus on kuuleman mukaan:
en tuu, en tuu, en tuu, en tuu, ...
--------------------------------------------------
demeterille voin myydä jääkaapin lampun, joka ei pala, tai voitais vaihtaa, kun mulla on sellainen jääkaapissa. Miten olis ?
Onkohan tuo tarjous, josta ei voi kieltäytyä (Et Q-Q...) ? Mä olen tarkka. Pitäis ensin tietää, mikä on sen jääkaapin lampun virrankulutus, jos se on kovin pieni, ei tule kauppaa. Ja toisaalta, jos menisin johonkin kaatikselle dyykaamaan se lamppu vois löytyä sieltäkin, ilmaseksi vielä. Ja on siinä valossa sekin puoli, että silloin jääkapissa on ainakin valo, jonsei muuta (sanovat muakin köyhemmät).
On minulla paljonkin tuollaista esimerkkiesi tapaista käyttäytymistä, joitakin melko piintyneitäkin juttuja. En kuitenkaan pidä niitä roolin vangiksi juuttumisena, vaan ne ovat mielestäni osa minua. Johtuivat sitten taustasta ja kasvatuksesta, kokemuksista tai omasta persoonallisuudestani.
Esimerkkinä tuo nukkuminen; nukun aina oikealla kyljelläni, koska vasemmalla kyljellä nukkuminen tuntuu minusta oikeasti hieman epämukavalta, samoin selällään nukkuminen. Vatsallaan nukkuminen on täysin pois laskuista. Toki käväisen muissakin asennoissa, mutta tottakai lopulta etsin sen itselleni mukavimman ja parhaat unet takaavan olotilan.
Tavaroiden järjestelyssä ja säilytyksessä yms. pyrin maksimoimaan toimivuuden, ja kun siihen minulla kuuluu ilman muuta myös visuaalinen puoli, niin vaikutan varmasti joskus jonkun mielestä kaavaoihini kangistuneelta. Paitsi jos pääsee näkemään tilanteen, jossa järjestys on päässyt vähän hajoamaan...
Kysymys on siis siitä, että alitajuisesti edelleen suojelen lasta kohdussa, vaikka sitä ei siellä enää ole.
Takalevyn käyttäminen tarkoittaa taas sitä, että suojelen lapsia kiskomasta kattilaa päälleen.
Ymmärsin kyllä.
En muista kuinka itse nukuin odottaessani. Luultavasti ihan samoin kuin muulloinkin, koska vatsani oli hyvin pieni.
Kotona käytän useimmiten edessä olevaa pikalevyä, mutta esim. kasarin tai paistinpannun kahvaa en taida koskaan jättää eteenpäin sojottamaan.Yleensä minulla on ainakin pyrkimyksenä toimia mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti (tarkoittaa useimmiten vähätöisesti:), joten taidan olla aika joustava enkä pidä tiukasti kiinni mistään omista tottumuksistani, edes omassa kodissani.
Mielestäni omasta odotusajastani tai oman lapseni taaperoiästä ei ole jäänyt minulle mitään sellaista, minkä pystyisin kokonaisuudestani erikseen selvästi vieläkin osoittamaan.
Halusin vielä sanoa, etten ole yhtään siisti enkä järjestelmällinen, kuten puolet ketjuun vastanneista. Minusta he puhuvat vähän eri asiasta.
Kipot ja kapot ovat aina sojottaneet milloin minnekin.
Oikeastansa, vammani alkoi jo 1949.
Silloin ei onneksi Röntgeniä ollut käytössä ja vaimot vain käyttivät Ultra-ääntä.
Ja siksi tajusin heti sen laitteen päälle josta tulisin tulemaan ulos.
Kiitos silloisen lääketieteen, urauduin oikein.
Olen kyllä aina ollut kiinostunut Mystiikasta, satunnaisesti ollut pakkoliikkeinenkin, mutta ei minulla siitä isoa ongelmaa ole ollut.
Lievä vasenkätisyys on ja siksi aloitan aina makaamisen oikealla kyljelläni.
Soitan myös kitaraa vasenkätisesti.
Aikanaan kun oli iso vatsa ja litteät tyynyt nukahdin vatsalleni, nyt ovat tyynyt isoja vaan vatsani ei joten kaikki asennot sopivat.
Aikana jolloin en osannut Perhokalastusta, sylkäisin syöttiin, saaliit olivat aikasti kuivalihaisia silloin.
Opittuani Perhokalastuksen ja tupakoinnin, opin välttämään tapaani ja saaliit muuttuivat rasvaisemmiksi.
H.
Tarkoittanet tapoja?
Meillä, kuten ilmeisesti monessa muussakin taloudessa, ovat istumapaikat sekä ruokapöydässä, että olohuoneessa vakiintuneet.
Muuten olen yrittänyt välttää voimakasta urautumista rutiineihin mutta kaikki ei ole vältettävissä, eikä varmaan suotavaakaan.
Tavaroiden on hyvä olla omilla paikoillaan ja tietyt rutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.
Sen verran täytyy elämässä olla väriä ja vaihtelua ettei itse, eikä puolisi pitkästy.
Eräs tavanomaisesta poikkeava tilanne kyllä häiritsee.
Vaimoni ollessa tyttöjen matkoilla en muuten koe jaksoa kiusalliseksi paitsi kahdessa asiassa.
Jos tuoretta silakkaa ei ole saatavilla, eikä sitäkään monena päivänä viitsi syödä, niin tyhjennän pakastinta sapuskoiden jämistä.
Toinen asia ovat aamut.
Herään aina ennen vaimoani. Yksin olessani on kolkkoa herätä kun kukaan ei ole yöllä nykinyt tuplatäkin kulmaa.
Senkin aistii unen läpi.
Sekä makuuhuoneen hiljaisuus. Eipä kuullu tuhinaa vierestä.
On toki muitakin tapopja mutta nuo tulivat ensimmäisinä mieleeni.
Tuttu juttu, nuo istumapaikat. Heti tunnistin itseni. Täällä kotona lasteni perheet,
kuten hyvät ystäväni tietävät, missä on ruokapöydässä paikkani.
Olen koko pitkän avioliittoni ajan tottunut heräämään aamukahvin tuoksuun, mieheni heräsi aina aikaisemmin, pisti kahvin tippumaan ja haki sanomalehden postilaatikosta. On ollut todella katkeraa olla ilman tuota tuttua tunnetta, vastakeitetyn kahvin tuoksua, alkuun en edes halunnut herätä aamulla, vedin vain peittoa korviin.
Edelleen, jotain oleellisen tärkeää puuttuu aamuistani.
Yksin jätetyn vastaisku.
Tahattomastikohan olen kostanut nuo yksinäiset aamuni?
Loma-asunnollamme vaimo jää nukkumaan minun lähtiessä klo 8.30:n tienoissa aamukävelylle kalasatamaan.
Steputtelun päätteeksi osta leipäkaupasta vaimolle kurpitsahillotäytteisen rinkelin tai, jos ne eivät ole riittävän tummiksi paistuneita, niin voisarven.
Palatessani asunnolle on vaimo joutunut kokemaan yksin heräämisen kolkkouden ja istuu parvekkeella, odottaen paluutani klo 9.15 tietämissä.
Kommenttisi aiheutti minussa lievää syyllisyyden tunnetta.
Syyllisyyttä ei kannata tuntea. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ja teemme sitä parhaan tietomme mukaan, kukin tavallamme.
Vaimossi tuntee kyllä huolenpitosi.
Ehtoota, minulla on sellainen kumituvamma, että kun istun tietokoneelle ja alan plaraamaan aloituksia niin usein jään koukkuun ja aika rietää joskus pikkutunneille asti kuten nyt eilen yölläkin. Kaikkea jonninjoutavaa turpakäräjöintia asioista joista en mitään tiijä vaan rooli vie mukanaan ; )
Tänään on ollut huilipäivä kun on ollut kodin ulkopuolista toimintaa ; )
Kyllä se niin on että usein jumitun Mandin tai korppiksen rooliin niin, että minä jää taka-alalle ; )
Kiitos aloituksestasi. Sitä lukiessani tunsin itseni todella nuoreksi ja virkeäaivoiseksi. En ole mielestäni juuttunut ainakaan hellanlevyihin. Mitä enemmän ryhtyy itseään tarkkailemaan, sitä varmemmin on itsensä vanki. Älä jatka myöhemmin, keksi mieluummin itsellesi aktiviteetteja kyttäilyn sijaan. Itse sinä rutiinisi kehität. Niistä voi poiketa. Enkä sanoisi tapoja miksikään rooliksi. Rooli tarkoittaa jonkun persoonan omaksumista/näyttelemistä. Jos käyttää vain hellan tiettyjä levyjä tai välttää nukkumista vatsallaan, ei siinä sentään persoonallisuudesta ole kysymys, ainoastaan tottumuksista.
Merimiehen rooli jääny päälle kotona olles,vieläkin huomaan että työntelen mukit ja kupit jonnekkin takavasemman koloihin ettei putoa kun heilumaan alkaa.
Et ole tehnyt pöytään mukinpitoreikiä?
No en ,mutta tein aikoinaan sellaisen läikkymättömän mukitelineen ,oisko tuo joku purjelaivaaikainen systeemi,heiluu neljään suuntaan.
Sinulla on keinot kaikkeen. :))
Nukuitteko laivassa riippukeinuissa?
Joissain laivoissa oli matot ja vyöt punkassa pysymisen varmistamiseksi.
Itte olen sanonut laittavani riippumaton kotiin ,suunitelma ollu vaiheessa 25v ehkä tulevana kesänä.
Elämässä on erittäin hyvä olla asioita, jotka ovat ns.vaiheessa.
Anteeksi sekautumiseni asiaan...
Ja hyvin pohjustettu, on jo puoliksi tehty.
Näinä ankeina aikoina kun jatkuvasti valitetaan palstan ikävyyrestä on mun mielestä suorastaan suotavaa et joku uskaltaa sekaantua ja tuora uusia näkökulmia.
Olen ain toivottanu asialliset jutut tervetulleeks ,älä eres harkitte mitään anteeks pyyntöi ain ku mun juttui näkyy niin vapaast saa kommentoira.
On mulla vaihees tuuliviirinkin suoristus mut kun se lupaa nyt aina leppeitä lounatuulia niin olen antanu olla.
Mä yritin vastata ja toivotin tervetulleeks sekaantumaan juttuun mut se hävis jonnekkin.
Minusta sinun vastauksesi oli lähinnä sitä, mistä itsekin puhuin.
Minä olen yleisesti ottaen suurpiirteinen ihminen, mutta on joitain asioita, mitkä tulevat alitajunnasta.
Minussa on monta puolta. Työelämässä jouduin joskus olemaan pikkutarkka. Nyt eläkeläisenä boheemiuteni on päässyt loistamaan. Aamulla saa nukkua usein niin kauan kuin haluaa ja illalla valvoa. Ei ole erityistä siivouspäivää, siivoan, kun olen sillä tuulella. Onpa siitä aikaa, kun keittiön laatikoihin piti lasten takia panna este. Ja oli meillä liesisuojakin.
Kiitos samoin, olin oikein tunnettu pedanttisuudestani, siitä tosin
hyötyäkin työssäni.
Nyt otankin sitten löysin rantein, kukun illalla ja nukun aamulla, se tapa joka talon
hävittää, onneksi on vastuussa vain itselleen.
Nauttikaamme tästä elämänvaiheesta, ilman pienintäkään syyllisyyden häivää.
En sanoisi noita hellanlevyjen kyttäämisiä sun muita tapojen orjuudeksi, enemmänkin lienee kyse pienistä pakkomielteistä. Minun on tarkistettava, että kahvinkeitin on pois päältä ja mahdollisimman moni pistoke pois seinästä. Myöskin hellanlevyt on tarkistettava useampaan kertaan sekä ovea nyhdän kotoa lähtiessä, että on varmasti kiinni ym ym...
Hiukan tuppaa välillä vaikeuttamaan elämää tämmöinen.
Muuten en ole mikään tapojen orja, en ainakaan tunnista semmoista itsessäni.
Olen tapojeni orja.
Puhdistan kengät aina ennen sisäänmenoa, otan ne heti sisälle astuttuani pois jaloista ja nostan kenkähyllyyn.
Kaikki vaatteeni ja tavarani vien heti käytön jälkeen paikoilleen enkä jätä niitä lojumaan ympäriinsä.
Keittiössä pyyhin aina heti murut ja roiskeet pöydiltä ja laitan astiani heti käytön jälkeen tiskariin.
Aamulla ensitoimena sijaan vuoteen, sen jälkeen pesen hampaat.
Illalla viimeiseksi tarkistan että ovet ovat lukossa ja pesen hampaani.
Kärsin kovasti mieheni huolimattomuudesta, olisin paljon rentoutuneempi jos hän ei jättäisi tavaroitansa sikin sokin.
mää oon taas ihan päinvastainen kengät kyllä jätä eteiseen mutta vaikka olis kenkähylly en laittas niitä siihen vaatteet heitän tuolin selkänojalle murut pyyhin sillon kun ei sekaan mahdu ja astiat tiskariin sitten joskus vuodetta en sijaa koskaan hampaat kyllä pesen oonkohan määkin tapojeni orja kai tämmöinenkin on sitä.
Sinähän olet ihan hunningolla :) jopa minä olen tunnollisempi joissain jutuissa. Sängyn petaan joka aamu, no siihen se taitaakin sit jäädä. Ilmankos me tullaan niin hyvin keskenmme toimeen, vanhat naiset hunningolla. :)
hunningolla ollaan =))))) vanhat naiset se on toi sängyn petaaminen semmonen juttu etten oo vielä keksiny ketä varten sen petaisin kun me nukutaan tuolla vintissä eikä siellä kukaan muu käy kun jare joskus meidän kanssa nukkumassa monenmoisia päiväpeittoja oon kyllä omistanu elämäni aikana mutta nykyään oon lopettanu ostamasta kun ei niitä tuu koskaan käytettyä ja kun meillä ei käy koskaan ketään ei ees niitä naapureita eikä ne kumminkaan käy makkarissa jos joku joskus sattuu eksyyn siihenkin on kyllä selvä syy kun muut on töissä me ollaan kotona ja päinvastoin.
Meillä näkyy olkkarista suoraan makkariin, kun ovi on auki, joten on silleen ikään kuin siistimmän näköistä, kun sänky on pedattu.
Ja minulla on oikein tyylikäs päiväpeite, mustavalkoinen kukonaskel-kuvioinen, tiedät kai millainen on kukonaskekuvio?
Kyllä sitä kelpaa naapurin emännänkin ovenraosta kurkkia.
Keittiönpöydälle ostin uuden pyöreän vahakangasliinan, ja kuinka ollakaan, ruudun yks väri on aivan sama kuin ikkunakapassa. Kaikille kerron, että lähdin hakemaan väri sieltä kapasta, vaikka tosiasiassa pelkkä sattumaa se oli. :)
jeps teillä se on vähän toista kun meillä mutta saattas kyllä olla jos meillä näkys makkariin jättäisin petaamatta ja laittaisin oven kiinni sellainen mää oon miten vaan helpommalla pääsee ja on se liinojen ja tekstiilien ostaminen helppoo kun on pettämätön värisilmä ;))))))
Se edellinen vahakangas oli sun ideas, mieti sitä, keltaista, samanväristä kuin tuo sun paitas. Toisilla on parempi värisilmä kuin toisilla, niin se vaan on. :)
Käy prof. kirj. sulle.
Monenlaista pakkoneuroosia tuntuu olevan, joskaan noilla ei liene mitään tekemistä minkään rooliin jämähtämiset kanssa, mitä se sitten tarkoittaakin.
Työelämähän on monen roolileikkipaikka ja useat ihmiset ovat omaksuneet oman roolinsa mitä vetävät, riippuen vastapelurista. Kovin läpinäkyviä ovat vain muutamien roolinvetoyritykset, kun tietää mikä kyseinen ihminen pohjimmiltaan on.
Ei minulla ole mitään erityistä roolia jota tahtoisin esittää. olen vaihtanut työtä, asuinpaikkaa ja kaikkea muutakin niin usein että en ole kovin kiintynyt mihinkään, paitsi nyt tietysti jälkikasvuun ja vapaa-ajan harrastuksiini.
Tosin kun minulla on aika hyvä muisti, monet käyttävät minua liikkuvana hakuteoksena...
Minunkin ex- miestä kutsuttiin käveleväksi tietosanakirjaksi, ja kyllä tietoviisas olikin, joskin taloudellinen ajattelu oli nolla.
Noo, mulla on kyllä ammattihistoriassa taloushallinnonkin hommia, muistista on niissäkin hyötyä...
En epäile kykyjäsi. Mainitsemani henkilökin opetti mm.ssa matematiikkaa....
Sitäkin löytyy työhistoriasta, opiskeluaikana annoin tunteja matematiikassa siinä ehdot saaneille... pääsivät vielä läpi...
Tuolla edellisellä vaan meinasin, että ei se matemaattinenkaan lahjakkuus auta oman talouden hoidossa. Toisaalta, sain hyvän opin ja olen pärjännyt hyvin, kun kaikista raha-asioista jouduin vastaamaan jo silloin.
Juu ei, ja toisaalta miljoonia pyörittelevät jotkut ihan eri tavalla kuin omia vähiä ropojaan...
Luulenpa, että joskus se "omien vähien ropojen" riittämiseen vaikuttava taito onkin usein vaikeinta, samalla kun oma perhe on tärkein yksikkö.
Ei ole rooli jäänyt päälle. Tilanne voisi olla toinen jos lapsenlapset kävisi kylässä, mutta asuvat niin kaukana että eihän heitä täällä näy. Jaa, mutta kiroileminen on toki jäänyt lasten kuullen vähemmälle tai noin niinku yleensä jos olen ulkona.
Tulee sanottua vitsi tai vitjat, hemskutti ja mitä noita lievempiä sanoja sitten onkaan, ku et sanoisi suoraan niinku ne on.
En osaa enää iskeä miehiä sen jälkeen kun menin naimisiin.