Hei,
Tarvitsisin ymmärrystä eräästä ihmisestä. Kyseessä on saman sukupuolen edustaja. Hän on hyvin introvertti, minä taas assi, enkä ota mitään selkoa hänestä. Ja kuitenkin aistin jotenkin, että hän toivoisi ystävyyttäni.
Tämä ihminen toisinaan tervehtii, toisinaan sulkee koko maailman ulkopuolelleen. Ja silloin on mahdotonta saada häneen kontaktia. Hän katsoo suoraan eteenpäin, ikäänkuin sulkien minutkin pois. Tällöin on mahdotonta ottaa kontaktia, eikä hän edes edesauta yhteyden syntymistä näin.
Hän kuitenkin ajoittain tulee juttelemaan ja vaikuttaa silloin jäykältä, mutta ystävälliseltä. Myöskin hänessä on eräänlainen lapsenkaltainen olemus. Jännä juttu on se, että hänen äänensä saattaa muuttua totaalisesti, aivan kuin persoona muuttuisi jotenkin, aivan kuin hän ei itse tietäisi, miten olla. Joskus on hyvin hiljainen ääni, joskus hyvin kovakin.
ON outoa, kun hän tulee vastaan, katsoo minua, mutta pitää suunsa kiinni, sanomatta sanaakaan. Minä taas olen assi ja tulen juttuun paremmin ystävällisten, jokseenkin puheliaiden ihmisten kanssa, jotka auttavat aina keskustelun alkuun. Tämä katsoo minua suoraan silmiinkin, eikä sano edes hei, aivan kuin juuttuisi siihen. Sitten hän kääntyy pois, se on hämmentävää. Olen siis erittäin hämmentynyt tämän ihmisen kanssa. Ja hämmennystäni lisää se, että menen itsekin lukkoon ja nyt käyttäydyn hyvin samalla tavalla kuin hänkin.
Olen jopa miettinyt, jos olen tietämättäni törmännyt livenä nyt toiseen assiin tässä suuressa maailmassa. Se kaiketi voisi olla mahdollista, mutta en tiedä, josko hän onkin jonkinlainen introvertti tai muuta vastaavaa. Hän ei osoita kasvonilmeillään ystävyyttä, eikä tunteita pahemmin, mutta en minäkään, joten olemme kuin kaksi haikalaa, uimassa ääneti samassa pisteessä.. Yritän hymyillä hänelle, mutta usein hymyä hän ei huomaa, koska on sulkeutunut.
No hän vaikuttaa ystävälliseltä kaikesta huolimatta ja yksinäiseltä. Mietin, miten minun pitäisi jutella hänelle?? Tällainen assi kun olen niin en missään nimessä halua loukata häntä ja olen alkanut miettiä pääni puhki, jos olen loukannut häntä olemalla tällainen reagoimaton.
Olkoon tämä nyt sitten vaikka vertaistukikysymys, niille, jotka jotakin tästä ymmärtävät. Olisin hyvin onnellinen vastauksesta, sillä mietin pääni puhki asiaa ja pelkään loukanneeni häntä.
Tarvitsisin ymmärrystä eräästä ihmisestä. Kyseessä on saman sukupuolen edustaja. Hän on hyvin introvertti, minä taas assi, enkä ota mitään selkoa hänestä. Ja kuitenkin aistin jotenkin, että hän toivoisi ystävyyttäni.
Tämä ihminen toisinaan tervehtii, toisinaan sulkee koko maailman ulkopuolelleen. Ja silloin on mahdotonta saada häneen kontaktia. Hän katsoo suoraan eteenpäin, ikäänkuin sulkien minutkin pois. Tällöin on mahdotonta ottaa kontaktia, eikä hän edes edesauta yhteyden syntymistä näin.
Hän kuitenkin ajoittain tulee juttelemaan ja vaikuttaa silloin jäykältä, mutta ystävälliseltä. Myöskin hänessä on eräänlainen lapsenkaltainen olemus. Jännä juttu on se, että hänen äänensä saattaa muuttua totaalisesti, aivan kuin persoona muuttuisi jotenkin, aivan kuin hän ei itse tietäisi, miten olla. Joskus on hyvin hiljainen ääni, joskus hyvin kovakin.
ON outoa, kun hän tulee vastaan, katsoo minua, mutta pitää suunsa kiinni, sanomatta sanaakaan. Minä taas olen assi ja tulen juttuun paremmin ystävällisten, jokseenkin puheliaiden ihmisten kanssa, jotka auttavat aina keskustelun alkuun. Tämä katsoo minua suoraan silmiinkin, eikä sano edes hei, aivan kuin juuttuisi siihen. Sitten hän kääntyy pois, se on hämmentävää. Olen siis erittäin hämmentynyt tämän ihmisen kanssa. Ja hämmennystäni lisää se, että menen itsekin lukkoon ja nyt käyttäydyn hyvin samalla tavalla kuin hänkin.
Olen jopa miettinyt, jos olen tietämättäni törmännyt livenä nyt toiseen assiin tässä suuressa maailmassa. Se kaiketi voisi olla mahdollista, mutta en tiedä, josko hän onkin jonkinlainen introvertti tai muuta vastaavaa. Hän ei osoita kasvonilmeillään ystävyyttä, eikä tunteita pahemmin, mutta en minäkään, joten olemme kuin kaksi haikalaa, uimassa ääneti samassa pisteessä.. Yritän hymyillä hänelle, mutta usein hymyä hän ei huomaa, koska on sulkeutunut.
No hän vaikuttaa ystävälliseltä kaikesta huolimatta ja yksinäiseltä. Mietin, miten minun pitäisi jutella hänelle?? Tällainen assi kun olen niin en missään nimessä halua loukata häntä ja olen alkanut miettiä pääni puhki, jos olen loukannut häntä olemalla tällainen reagoimaton.
Olkoon tämä nyt sitten vaikka vertaistukikysymys, niille, jotka jotakin tästä ymmärtävät. Olisin hyvin onnellinen vastauksesta, sillä mietin pääni puhki asiaa ja pelkään loukanneeni häntä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuolla http://aspergerinfo.foorumi.org/viewtopic.php?f=72&t=87 yksi kommentti aiheeseen.
Kiitos vastauksesta. En olekaan kirjoitellut tuonne aspergerinfolle.. Taidan rekisteröityä :D
Oletko huomannut ettei sinne tarvitse rekisteröityä lainkaan jakaakseen vertaiskokemuksia kuten ei tännekään?
Oli ihan kuin olisit kuvaillut minua... En ole kyllä Asperger vaan pelkästään sulkeutunut, ujo, kovia kokenut ja sosiaalinen jännittäjä. Jännää, miten siis muut ihmiset suhtautuvat siihen, kun ei tervehdi, kun itseltäni se usein vaan jää kun se on jotenkin niin vaikeaa.