Te joilla on paniikkihäiriö...

Itselläni on todettu paniikkihäiriö yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Omalla kohdallani varsinainen paniikkikohtaus iski tilanteesta riippumatta, missä tahansa, milloin tahansa.

Kärsin paniikkihäiriöstä kaikkine sivuoireineen n. 4 vuotta, jona aikana se alkoi jo rajoittamaan elämääni, työntekoa jne., kunnes uskaltauduin / sain aikaiseksi mentyä psykiatrin juttusille.

Minulle määrättiin Cipralex-lääkitys paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen, sekä melatoniinia ja tarvittaessa Tenox unen saantiin.

Elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, ja paniikkikohtaukset loppuneet käytännössä kokonaan aloitettuani lääkityksen.

Siispä, älä anna paniikkihäiriön hallita elämääsi tai päästää itseäsi syrjäytymään sen vuoksi, vaan hae apua ja ota sitä vastaan. Esim. SSRI-lääkkeitä, joita paniikkihäiriöönkin paljon käytetään, ei kannata pelätä tai torjua, jos lääkärisi niitä ehdottaa. Niistä on ihan oikeasti apua. Yksilöllistä, tiedän, mutta kyllä eri vaihtoehtoja kokeilla kannattaa.

Tsemppiä!

Kiitos vastauksistanne! :) Tuli heti parempi mieli, kun kokoajan on sellainen olo että "pakko mennä töihin" mutta ei pysty. Onneksi minulla on nyt aika varattuna lääkärille. Kyllä tästä selvitään! On tämä sairaus aika piru..

Itse työskentelen kaupallisella alalla. Myös asiakaspalvelussa. Aluksi oli vaikeaa mutta nyt sujuu jo hyvin : )

Kiva, että oli vastauksista apua. :)

Itsekkin tosiaan asiakaspalvelu/ajohommissa, ja ennen lääkityksen aloittamista oli muutama todella tukala tilanne, kun kohtaus iski kesken työn... Pahinta niissäkin oli lopulta ehkä se, jos sattui olemaan vieraiden, tai muuten sellaisten ihmisten seurassa, joille ei oikein voinut selittää, että mikä on.. Kaikki kun eivät oikein ymmärrä.. Eikä tietysti voikkaan ymmärtää, jos ei itse ole samaa kokenut.

Ei siitä töihin menostakaan kannata mun mielestä kuitenkaan liikaa lisä-stressiä ottaa, vaan edetä pikkuhiljaa ja omaan tahtiin. Hienoa, että on aika lääkärille varattuna. Mikäli saat lääkityksen, kannattaa ehkä vielä hetki odottaa ja seurata, miten lääke alkaa toimimaan, ja vasta sitten ruveta tosissaan niitä töitä funtsimaan. Ainakin näissä SSRI-lääkkeissä aika, kunnes lääke alkaa vaikuttamaan toivotulla tavalla, voi olla jopa 3-4 viikkoa, joskus enemmänkin, ja muutaman ensimmäisen viikon aikana oireet voivat jopa pahentua, mutta sitä ei kannata pelästyä.

Pirullisia sairauksia nämä ahdistus,- ja paniikkihäiriöt ovat, mutta muista, ne eivät tee meitä hulluiksi, eikä niihin kuole, vaikka kuinka siltä välillä tuntuisi. Päinvastoin, ehkä ne, lähes väkisinkin altistaessaan meidät ainakin jonkinlaiselle itsetutkiskelulle, jopa vahvistavat! :)

Minäkin olen sitä mieltä että kun tästä selvitään, selviän mistä vain! Minusta tulee vielä vahva ihminen :) Tuossa joku kommentoi olevansa asiakaspalvelussa töissä. Itse en tällä hetkellä pystyisi siihen.. tai ehkä pystyisin mutta kuitenkin pelkään sitä joka tilanteessa että kohtaus tulee, ja niinhän se yleensä tuleekin kun sitä ajattelee. Tänään olisi aika pankissa varattuna, ja hieman jo pelottaa sekin (ennen ei olisi ollut mitään ongelmaa). Mutta ajattelen teidän tsemppikommentteja niin ehkä se menee hyvin, ilman panikointia :) Lääkärikin vasta loppuviikosta..

itellä on ollut 2vuotta paha paniikki..Nytten on mennyt pikkasen paremmin:) Lääkäri lupas että saan hakea kouluun..En olisi selvinnyt ilman lääkkeitä:))

Mihin perustuu toteamuksesi "lääkkeisiin en usko"? Mikset? Mikä sotii mielestäsi lääkkeiden hyödyllisyyttä vastaan?

Lääkkeistä apua saanut.

No siis, näistä lääkkeistä en siis paljoakaan tiedä. Luulen että ne muuttavat ihmistä niin, ettei hän ole oma itsensä.. että tämä hyvän olon tunne joka lääkkeistä tulee olisi vain kemiallinen juttu. Kun lääkkeet sitten joskus lopettaa, niin luulen että ihminen on taas samassa tilanteessa kuin ennen lääkkeiden aloittamista. Mutta tiedän että lääkkeet ovat nyt minulle paras apu tässä tilanteessa ja tämä on vain minun luulo asiasta.

Tänään kävin lääkärissä ja sain lääkkeet :) Itse olen myös tota liikuntaa koittanut, mutta se kynnys oli juuri sinne salille meneminen liian suuri. Käyn kyllä muuten kävelemässä ulkona ja se raitis ilma kyllä auttaa, mutta minusta se on jotenkin typerää yksinäni kävellä tuolla ympäriinsä. Asun pienellä paikkakunnalla ja kaikki "nähtävyydet" on jo nähty. Täytyisi aloittaa jonkinlainen harrastus, mutta en oikein tiedä mikä se olisi. Sain nyt kuitenkin myös lähetteen psykiatrille joten ehkä hänen kanssaan saadaan jonkilainen selvitys tähän tilanteeseen :) Toivon nyt että lääkkeistä ei aluksi tule mitään hirveempiä sivuvaikutuksia. Sain lääkkeen Citalopram orion.