4 eri kissarodun suurimmat erot?

Burmaa tunnen heikommin, mutta käsitykseni mukaan se on hitusen rauhallisempi ja ennen kaikkea hiljaisempi kuin neloskategorian lajitoverinsa.

Itämainen lyhytkarva ja siamilainen ovat käytännössä sama rotu, vain väritys vaihtelee. Molempia saattaa syntyä samaan pentueeseen. Karva on niillä lyhyt ja kiiltävä. Luonne todella sosiaalinen. Yksilöiden välillä on tietysti eroja, mutta yleensä tykkäävät olla sylissä vähän liikaakin. Meillä kotona kaksi itispoikaa seuraa minua jatkuvasti huoneesta toiseen, osallistuvat kaikkeen puuhasteluun nenä ja käpälä pitkällä ja kommentoivat kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Eläinlääkäri joskus nauroi katketakseen, kun oli kuunnellut, kuinka käyn kissan kanssa pitkää vuoropuhelua odotushuoneessa. :D Joskus tuo puheliaisuus ottaa kyllä aivoonkin, kun esim. haluaisin katsoa rauhassa telkkaria tai vaikkapa nukkua aamulla, niin eikös siinä ole joku hörökorva vieressä määkymässä: "LEIKKIMÄÄN!"

Neloskategorian kissat eivät viihdy yksin, eivätkä edes välttämättä muun tyyppisen kissan kanssa, siksi niitä yleensä suositellaan hankittavaksi kaksin kappalein.

Tuosta oppivaisuudesta, meidän kahdesta pojasta toinen on selvästi jopa miellyttämishaluinen, toinen kyllä osallistuu naksutteluharjotuksiin, jos makupaloja on tarjolla, mutta selvästi pelkästään makupalojen vuoksi.

Lapsirakkaudesta: ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi , saattavat olla kissalle kovakouraisia. Luonne-eroja on, osa nelkuista on vähän arkoja lasten kanssa, ja pyrkii pysyttelemään etäämpänä, osaa taas leikkii täysin rinnoin. Meidän kissat eivät koskaan ole osoittaneet aggressiivisuutta minkään kokoista ihmistä kohtaan. Niitä saa nostella ja pyöritellä miten sattuu (tietysti kissaa vahingoittamatta!), eivät pure tai raavi ihmistä. Tosin tässä on opetuksellakin merkitystä.

Seychellit ovat periaatteessa luonteeltaan samanlaisia kuin itikset ja siamilaisetkin, ainoastaan väritys on erilainen. Seychellejä (kuten itiksiäkin) on sekä lyhytkarvaisina että pitkäkarvaisina.

Meille tuli burma. Tuli ihan vahingossa ;) Ihastuin rotuun aivan täysin.
Myös itämaiset ja siamilaiset ovat kivoja mutta kokemusta niistä ei ole.
Burma on ihmisystävällinen, oppivainen ja hyvä valinta lapsiperheeseen. On kärsivällinen eikä pure ja raavi koittaessaan paeta lasten käsistä. Toki lasten pitää oppia miten kissaa käsitellään.
Helppohoitoinen, karva ei kaipaa mitään, joskus harjaa ja kynnet leikataan tietenkin. Muutoin on sellainen "ainavalmis" kissa. Näyttelyynkään ei tarvitse pestä ja föönata.
Meillä tuo on tyttö..pojat ovat ainakin isokokoisempia :) Myöskin tuo äänekkyys on hieman vähäisempää burmalla kuin kuuleman mukaan esim. itiksillä.