Hei!
Itselläni on jo kauan aikaa ollut hirvittävä vauvakuume (joka vain nousee ja nousee...), ja olenkin nyt tosissani alkanut miettiä tulevaisuuttani ja mitä siltä oikeasti haluan. Olen sellainen huolehtijatyyppi (samoin kun mieheni) ja vaikka vauvaa toivonkin niin kauhistuttaa miten suuri muutos se elämäämme olisi. Kiinnostaisi nyt tietää, että miten teitä on elämä kuljettanut raskaaksi tulon jälkeen. Varsinkin te, jotka olette olleet nuoria kun esikoinen syntyi, kertokaa kokemuksia, luen mielelläni pitkiäkin juttuja! Eniten askarruttaa mm. opintojen loppuun saattaminen (minulla jäljellä vielä n. 4 vuotta, miehelläni n. 2 vuotta, molemmat korkeakoulussa), asunnon hankkiminen (meillä nyt vuokrakaksio, mahdollisen vauvan tulon jälkeen pitäisi muuttaa isompaan), pärjääkö taloudellisesti, jos molemmat opiskelee ja säästöjä jonkin verran...
Kaikenlaiset kertomukset enemmän kuin tervetulleita!
Itselläni on jo kauan aikaa ollut hirvittävä vauvakuume (joka vain nousee ja nousee...), ja olenkin nyt tosissani alkanut miettiä tulevaisuuttani ja mitä siltä oikeasti haluan. Olen sellainen huolehtijatyyppi (samoin kun mieheni) ja vaikka vauvaa toivonkin niin kauhistuttaa miten suuri muutos se elämäämme olisi. Kiinnostaisi nyt tietää, että miten teitä on elämä kuljettanut raskaaksi tulon jälkeen. Varsinkin te, jotka olette olleet nuoria kun esikoinen syntyi, kertokaa kokemuksia, luen mielelläni pitkiäkin juttuja! Eniten askarruttaa mm. opintojen loppuun saattaminen (minulla jäljellä vielä n. 4 vuotta, miehelläni n. 2 vuotta, molemmat korkeakoulussa), asunnon hankkiminen (meillä nyt vuokrakaksio, mahdollisen vauvan tulon jälkeen pitäisi muuttaa isompaan), pärjääkö taloudellisesti, jos molemmat opiskelee ja säästöjä jonkin verran...
Kaikenlaiset kertomukset enemmän kuin tervetulleita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen vähän samassa tilanteessa, eli mietin että joko olisi "oikea" aika lapselle. Meillä on myös opiskelut vielä kesken, mutta kovasti silti tuntuu että lapsi saisi tulla jo... Sitä olen miettinyt että kun ei ole omaa asuntoa eikä autoa eikä oikein mitään omaisuutta, että tekeekö siinä sitten lapselle väärin jos kaikkia noita alkaa yhtä aikaa hankkimaan (jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Tai että pitäisikö kaikki "ylimääräinen" raha sitten suunnata lapsen hyvinvointiin (ostaa hienoja vaatteita ja leluja perushyvinvoinnin lisäksi) kun olisi paljon muutakin ostettavaa ja sijoitettavaa (lähinnä nyt se oma asunto). Tässä oli vain tällaisia ajatuksia...
hmm kirjoitti:
Tai että pitäisikö kaikki "ylimääräinen" raha sitten suunnata lapsen hyvinvointiin (ostaa hienoja vaatteita ja leluja perushyvinvoinnin lisäksi)
- Minusta tuntuu, että rahaa saa palamaan oikein mainiosti, vaikkei ostaisi yhtään mitään hienoa edes. Tietysti jos tuntuu, että on siinä sivussa hyvinkin varaa sijoittaa asuntoon ja autoihin, niin ei luulisi pahasti kiristävän vauvahankkeidenkaan kanssa ;)
Itse ryhdyin myös miettimään, miten paljon lapsen perustarpeet tulevat maksamaan. Siis, mitä kaikkea sellaista täytyy olla, että jotenkuten pärjäillään. Ja sitähän riittää... Jos lähtee vaikkapa pelkästään vaunuista, kuinka paljon ne maksavat? Siihen menee kai kahden kuukauden opintoraha, jos ostat uutena. Vauvalle sänky, lienee ihan fiksua hankkia? Koska parin kuukauden elanto meni jo vaunuihin, täytynee sijoittaa kirpparilöytöön tai tuttavilta lainaamiseen. Jos on auto, pitää olla turvakaukalo tms. Täytyy hankkia hyvä, maksaa hyvin. Sitten mietin vauvan päivittäisiä tarpeita: vaippoja, vaatteita, tuttipulloja, voiteita ja muita tököttejä... Vaatteita kuluu paljon ja niitä joutuu pyykkäämään paljon. Tässä vaiheessa aloin panikoitua, vaikken ollut vielä edes ajatellut puoliakaan niistä menoista, joita olisi luvassa. Hyvä tuuleni oli mennyttä ja vauvakuume alkoi hiipua. Mieheni on onneksi vakituisessa työssä ja tienaa ihan hyvin, mutta minä taas päinvastoin. Kun en tähänkään mennessä voi osallistua kuluihimme kunnolla, mikä olisi tilanne vauvan kanssa? Kun perheeseen tulee kolmas ihminen, on se myös samanmoinen lisäys kuluihin. Kuinka pitkälle pötkitään sitten äitiysrahalla ja lapsilisällä... meidän tilanteessamme kai pärjäiltäisiin kyllä, jos miehelle riittää töitä. Tässä sitä vielä mietiskellään ja huolehditaan, mutta jossakin vaiheessa on ratkaisu tehtävä.
Eli odotan nyt esikoistamme, aika alussa kylläkin vielä (rv 9 5). Meillä on molemmilla vielä koulu kesken, minulla jää vuosi käymättä ja miehelläni on jäljellä pari vuotta. Meilläkin on vuokra kaksio, mutta kyllä kait tässä sopii asumaan vielä monta vuotta, ei se lapsi vaadi omaa huonetta vielä pariin vuoten, eikä se kyllä ymmärrä sitäkään asutaanko vuokralla vai omassa asunnossa. (Ystäväperheeni asui yksiössä yhden lapsen kanssa ja nyt kun dottavat toista, muuttivat kaksioon) Rahaakaan meillä ei ymmärrettävästi hirveästi ole, mutta ei sitä hirveitä tarvitsekkaan, sen verran että tulee toimeen, vanhat lasten vaatteet ja tarvikkeet käyvät ihan hyvin, ei lapsi osaa vaatia uusia, vaikka kyllähän niitäkin haluaa vähän ostaa=) ! Eli kyllä mun mielestä voi lapsia hankkia vaikkei olekaan omaa asuntoa tai irveästo rahaa, kaikki on järjesteltävissä! Tää on tietenki vain mun mielipide, joku muu voi olla eri mieltä!
Minä olen potenut hurjia vauvakuume-aikoja. Elämässä ei vain ollut mitään muuta kuin vauvoja tai halua saada sellainen ja ajatukset olivat aivan vaaleansinisiä ja ... Se oli ihanaa aikaa ja onneksi sain sittemmin kolme poikaa.
Minulla oli tuohon aikaan vakituinen työ, joten tenavien tehtailu oli melko yksinkertaista. Oli jokin perusturva, jonka päälle rakentaa. Mieheni opiskeli esikoisen syntyessä ja kuinka ollakaan, opiskelut jäivät kesken, sillä kasvava perhe ei elä pelkällä pyhällä hengellä. Vaikka lapsi ei osaa vaatia, niin arkinen elämä maksaa, kun päivähoidostakin piti ruveta jossain vaiheessa huolehtimaan.
Nyt kun perheemme on jo täysilukuinen, miehelleni tarjoutui uusi - ja se viimeinen - tilaisuus suorittaa opintonsa loppuun. Jälkeenpäin on helppo nähdä, että helpommalla olisimmje päässeet jos minä olisin osannut elää vähän pidempään vauvakuumeeni kanssa ja toteuttaa tuon haaveen vähän myöhemmin.
Silti tiedän, että se kuume on kyllä ihana ja kaiken alleenpeittävä ja oikeastaan kaipaan sitä aikaa, kun kaikki oli niin hurmaavan herttaista. Nauti vauvakuumeestasi, mutta jos voit vähän malttaa, niin pitkässä juoksussa se saattaa olla parempi vaihtoehto.