Rönsyleinikistä eroon

Ja kauniitahan ne useimmat kasvit ovat, myös rikkakasvit. Mutta kai sitä omassa puutarhassaan voi kasvattaa mitä haluaa. Miksi sinun pitää siitä ruveta ihmisiä opastamaan? Ehkä itse opettelisit sietämään muiden toiveita oman puutarhasi rikkakasvien lisäksi.

Tai mihin vedät rajan jos nurmikon siisteydestä ei saa yrittää pitää huolta? Mitä siis mielestäsi saa tehdä jotta ei elämässään eikun siis puutarhassaan ole liian tarkka?

Kosti kirjoitti:

Ja kauniitahan ne useimmat kasvit ovat, myös rikkakasvit. Mutta kai sitä omassa puutarhassaan voi kasvattaa mitä haluaa. Miksi sinun pitää siitä ruveta ihmisiä opastamaan? Ehkä itse opettelisit sietämään muiden toiveita oman puutarhasi rikkakasvien lisäksi.

Tai mihin vedät rajan jos nurmikon siisteydestä ei saa yrittää pitää huolta? Mitä siis mielestäsi saa tehdä jotta ei elämässään eikun siis puutarhassaan ole liian tarkka?

Lue lisää

Ei minusta tasainen golfkenttänurmikko ole kaunis, *siisti* se voi olla, jos arvostaa sellaista yksitoikkoisuutta. Enhän minä täältä tietokoneelta ketään mihinkään pakota, tuon vaan esiin oman näkemykseni. Kun ammattilaisten ohjeet tahtovat olla niin suuritöisiä, kalliita ja ajanoloonkin kauheasti vaivannäköä vaativia.
Kukin taaplaa tyylillään, sinäkin, mutta vaihtoehtoja voi esitää.

En minä uhanalaisuudesta puhunutkaan! Puhuin siitä että omalla pihallaan voi oppia näkemään kauneutta muussakin kuin yksilajisessa nurmikossa. Pienellä ok- tai rivitalopihalla voi tietysti olla hankalaa jättää kovin suurta alaa luonnontilaan, mutta niittykukkia ilmestyy milteipä heti.

Ehkä on luonnekysymyskin, toiset tykkäävät että kaikki on aina tiptop järjestyksessä ja hallittua, leikkaavat jopa koivutkin, ja lapset kasvatetaan kurissa ja nuhteessa.

Toiset taas viihtyvät kun luonto saa vapaasti toteuttaa itseään, tai ehkä sitä vähän voi ohjailla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen, varsinkin nyt kun on tullut ikää ja olen oppinut että ei se elämä ole sen paremmin hallinnassa vaikka yrittäisi nurmikot leikellä kynsisaksilla:)

Tiedän kyllä kokemuksesta, että jotkut tulkitsevat ihmisen kunnollisuutta sen perusteella miten tarkasti nurmikko on jyystetty, sen olen täällä maalla asuessani saanut kokea. Mutta yritän elää niin etten anna sen häiritä itseäni. Enkä toisaalta käy arvotelemaan toisten pihoja, korkeintaan kehaisen jonkun istutuksen tai asetelman kauneutta.

annikki kirjoitti:

En minä uhanalaisuudesta puhunutkaan! Puhuin siitä että omalla pihallaan voi oppia näkemään kauneutta muussakin kuin yksilajisessa nurmikossa. Pienellä ok- tai rivitalopihalla voi tietysti olla hankalaa jättää kovin suurta alaa luonnontilaan, mutta niittykukkia ilmestyy milteipä heti.

Ehkä on luonnekysymyskin, toiset tykkäävät että kaikki on aina tiptop järjestyksessä ja hallittua, leikkaavat jopa koivutkin, ja lapset kasvatetaan kurissa ja nuhteessa.

Toiset taas viihtyvät kun luonto saa vapaasti toteuttaa itseään, tai ehkä sitä vähän voi ohjailla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen, varsinkin nyt kun on tullut ikää ja olen oppinut että ei se elämä ole sen paremmin hallinnassa vaikka yrittäisi nurmikot leikellä kynsisaksilla:)

Tiedän kyllä kokemuksesta, että jotkut tulkitsevat ihmisen kunnollisuutta sen perusteella miten tarkasti nurmikko on jyystetty, sen olen täällä maalla asuessani saanut kokea. Mutta yritän elää niin etten anna sen häiritä itseäni. Enkä toisaalta käy arvotelemaan toisten pihoja, korkeintaan kehaisen jonkun istutuksen tai asetelman kauneutta.

Lue lisää

Annikki puhuu asiaa, mutta tämä ei pakosta ole 'otollinen maaperä' tuolle keskustelulle.
"Ei se elämä ole sen paremmin hallinnassa vaikka yrittäisi nurmikot leikellä kynsisaksilla." :) Niinpä.

Jos te tarkoitatte villiniittyleinikkiä, jossa on pienehköt keltaiset kukat (sukua rentukalle), niin kyllähän on vihovviimmeinen rikkakasvi. Eihän siitä (ainakaan meidän) nurmikolla sinänsä haittaa ole tai pikkuisia se voi toki jopa kampata molemmista päistä juurtuneilla rönsyillään, mutta kukkapenkkeihin ja ryytimaahan sen ei tarvitsisi levitä. Minkään muunkaan kasvin en toivoisi yksin täyttävän koko maailmaa. ;)

annikki kirjoitti:

En minä uhanalaisuudesta puhunutkaan! Puhuin siitä että omalla pihallaan voi oppia näkemään kauneutta muussakin kuin yksilajisessa nurmikossa. Pienellä ok- tai rivitalopihalla voi tietysti olla hankalaa jättää kovin suurta alaa luonnontilaan, mutta niittykukkia ilmestyy milteipä heti.

Ehkä on luonnekysymyskin, toiset tykkäävät että kaikki on aina tiptop järjestyksessä ja hallittua, leikkaavat jopa koivutkin, ja lapset kasvatetaan kurissa ja nuhteessa.

Toiset taas viihtyvät kun luonto saa vapaasti toteuttaa itseään, tai ehkä sitä vähän voi ohjailla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen, varsinkin nyt kun on tullut ikää ja olen oppinut että ei se elämä ole sen paremmin hallinnassa vaikka yrittäisi nurmikot leikellä kynsisaksilla:)

Tiedän kyllä kokemuksesta, että jotkut tulkitsevat ihmisen kunnollisuutta sen perusteella miten tarkasti nurmikko on jyystetty, sen olen täällä maalla asuessani saanut kokea. Mutta yritän elää niin etten anna sen häiritä itseäni. Enkä toisaalta käy arvotelemaan toisten pihoja, korkeintaan kehaisen jonkun istutuksen tai asetelman kauneutta.

Lue lisää

Tuosta tulee mieleen se miltä näyttää postilaatikko ja postilaatikon edusta. Ennen vanhaan sanottiin että postilaatikosta ja sen edessä olevasta alueesta näkee millainen omakotitalo on kyse. Ihan oikeesti. Omakotitalon nurmikkoalueet leikataan säännöllisesti kerran tai kaksi kertaa viikossa mutta omakotitalon postilaatikko ja sen edessä oleva maaon karmeen näköinen. Ennen vanhaan joillakin postinjakajilla on tapana potkaista postilaatikko kaaduksiin jos ei edes sen vertaa omakotitalon omistaja viitsinyt postilaatikosta huolehtia että postilaatikoon kannatintolppa olisi ollut pystyssä. Koeta laittaa postia postilaatikkoon kun postilaatikko on kaatumaisillaan ojaan jossa sateella ja sateen jälkeen on paljon vettä. Sanoin naapurille että etkö voi heittää edes muutaman lapiollisen santaa siihen postilaatikkosi eteen maahan kun se on aina savinen. Naapuri sanoi että se kuuluu tiehoitokunnan hoidettavaksi. Ei todellakaan kuului tiehoitokunnan hoidettavaksi omakotitalon postilaatikoiden kannatintolppien vieressä oleva maa-alue. Naapurilla on monta traktoria ja traktorin peräkärryä mutta ei vaan viitsi tehdä mitään jotta edes postijakaja pääsisi postilaatikolle hyvin. Kun naapuri käy postilaatikolle niin kenkien pohjiin jää savea jonka vie kenkien pohjissa sisälle omakotitaloon.