Ollaan tyttöystäväni kanssa seurusteltu 2,5 v, jaosta 1,5 v asuttu yhdessä.
Aivan lähipäivinä tyttöystäväni ilmoitti että kaikki ei ole aivan ok. Hän itkeä tihersi että hänen tunteensa minua kohtaan ovat saattaneet muuttua. Hän sanoi edelleen rakastavansa minua, mutta ehkä enemmän ystävänä..
Mutta kuitenkin hän väittää, että haluisi elää kanssani ikuisesti, koska rakastaa minua ja tuntee olonsa turvalliseksi kanssani, mutta pelkää että se rakkaus ja tuntemuksen laatu on muuttunut, että hän ei pysty tarjoamaan minulle sitä mitä tarvitsen, vaikka omat tunteeni eivät ole mihenkään muuttuneet, ja tunnen että hän on minulle ainut oikea.
Itse olen kovin hämilläni tästä tilanteesta.
Hän sanoo ettei tiedä miten tulisi toimia, pelkää että tilanne jotenkin "räjähtää" käsiin, jos ei sille mitään tee.
Olisiko kellään muulla samankaltaista kokemusta?
Aivan lähipäivinä tyttöystäväni ilmoitti että kaikki ei ole aivan ok. Hän itkeä tihersi että hänen tunteensa minua kohtaan ovat saattaneet muuttua. Hän sanoi edelleen rakastavansa minua, mutta ehkä enemmän ystävänä..
Mutta kuitenkin hän väittää, että haluisi elää kanssani ikuisesti, koska rakastaa minua ja tuntee olonsa turvalliseksi kanssani, mutta pelkää että se rakkaus ja tuntemuksen laatu on muuttunut, että hän ei pysty tarjoamaan minulle sitä mitä tarvitsen, vaikka omat tunteeni eivät ole mihenkään muuttuneet, ja tunnen että hän on minulle ainut oikea.
Itse olen kovin hämilläni tästä tilanteesta.
Hän sanoo ettei tiedä miten tulisi toimia, pelkää että tilanne jotenkin "räjähtää" käsiin, jos ei sille mitään tee.
Olisiko kellään muulla samankaltaista kokemusta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lueppas tota TAUOLLA -ketjua.
Olen miettinyt tuota rakkausjuttua aika paljon. Seurustelen itsekin tällähetkellä. Tyttöystävälläsi voi olla nyt menossa sellainen vaihe, että suurin rakkauden ja intohimon tuuli on kääntymässä laskuun... Hän kuitenkin rakastaa sinua. Joka suhteessa käy jossakin vaiheessa näin, mutta sillon ei mielestäni kannata suhdetta lopettaa... ainahan on niitä taantumavaiheita ja rakkauskin saattaa roihahtaa vielä takaisin siihen mitä se oli alussa...
Voimia teille molemmille!
Ollaan jo pystytty juttelemaan, ja kyllä näytttää siltä että vielä yritetään!
Luulishan sen olevan normaalia tollanen taantumisvaihe vähän kaikilla pareilla, toivottavasti niistä vaan suurin osa on päässyt ylitse.
Kiitos kannustuksesta, tuli kyllä aika tarpeeseen.. =)
hyvä että olette puhuneet... itselläkin on ollut toisinaan vastaavia tuntemuksia... olen kuitenkin ajatellut mitä poikaystäväni merkitsee minulle ja sekä yhteisiä hyviä hetkiämme. Olen tullut siihen tulokseen, että en halua missään nimessä menettää häntä...
Onnea matkaan teille molemmille... Hyvä että oli apua... :D
Rakkaus todellakin muuttuu. Itse olen ollut seitsemän vuotta yhdessä poikakaverini kanssa ja ikävä kyllä alun huuma menee parin vuoden sisällä ohi. Sen jälkeen tunteet tasoittuu. Tulee tosiaankin se ihana turvallisuuden tunne. Suhteessa on aina kriisin paikkoja ja niistä on hyvä puhua ja olla rehellinen. Se kannattaa, sillä parhaimmilaan se vahvistaa suhdetta entisestään. Käytiin juuri läpi "seitsemän vuoden kriisi" ja mietittiin, että kannattaako tätä jatkaa, mutta asiaa pohdittuamme huomattiin kuinka onnellisia me ollaan. Puhukaa toistenne kanssa! Kyllä se ratkaisu sieltä ennen pitkää löytyy.Tsemppiä!