Eli olen 14-vuotias tyttö. Kavereita minulla ei ole yhtään, enkä ole ikinä seurustellut. En ole ylipainoinen. Olen 150cm pitkä ja painan noin 40-41kg. Keräilen elokuvia ja luen paljon. Minulla on lyhyt poikatukka. Olen yksinäinen ja piilotan yleensä kasvoni puoliksi hupparin taakse. Syynä on se, että 12-vuotiaana onnettomuudessa sain suuren ja suht leveän arven ihoon (iho "käristynyt" irti osittain). Arven huomaa helposti kaukaakin ja se kulkee minusta katsottuna oikealta puolelta otsaani silmän alle ja jonkin verran oikealle poskelleni. Se menee aika läheltä hiusraajaani. Toinen ulkonäköön liittyvä juttu, jota monet kammoavat ja minusta myös tehdään pilaa sen takia. Minulta samassa onnettomuudessa lähti irti oikean käden pikkurilli ja nimetön. Karun ulkomuotoni takia en ole ikinä onnistunut saamaan poikaystävää. Koulussani on kiusauksen vastainen syysteemi, mutta yleisesti se ei toimi kauhean hyvin. Hyvät ihmiset! Lopettakaa kiusaaminen! Ette tiedä, kuinka paljon se sattuu! En ole syntynyt tämän näköiseksi, enkä ole itse päättänyt omaa ulkomuotoani, enkä sille voi mitään. Pelkään kuitenkin, että tämän takia en tule koskaan saamaan poikaystävää ja saavuttamaan unelma-ammattiani. Olen aina halunnut näyttelijäksi teatteriin, elokuviin, tv-ohjelmiin. Eniten haluaisin elokuvauralle. Teen sen eteen paljon työtä. Arvostelen elokuvia, harjoitan improvisaatiota yms. Onko minulla mitään mahdollisuuksia elää, niin kuin normaali teini-ikäinen?
Onko ulkonäkö pojille kaikki kaikessa?
:Jillian97:
12298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tottakai sinulla on mahdollisuuksia elää niinkuin normaali teini, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan!!
Jos normaalia on se, että on hyvännäköinen, on suosittu jne., niin höpöhöpö ja huomenna lissää!!
En voi väittää, että tiedän miltä sinusta :Jillian97: tuntuu, koska silloin puhuisin täyttä p*****, mutta tiedän, ettei kiusaaminen koskaan tunnu hyvältä. Olen 9. luokkalainen ja toimin 7. luokkalaisten tukioppilaana, joten olen nähnyt jonkin verran kiusaamista. Itse en ole koskaan joutunut kiusatun rooliin ja olen pahoillani siitä, että joudut kokemaan sellaista. Pahoittelu ei varmaan anna lohtu sinulle sinne, missä ikinä oletkaan, mutta sen voin sanoa, että sinua kiusaavat ja syrjivät ihmiset eivät ole muuta kuin säälittäviä mamman poikia ja isin tyttöjä. Tuo kyllä kuulosti aika pahalta, ja minulla ei ole todellisuudessa harmainta aavistusta, mitä minä täällä selitän!! Osaan paremmin neuvoa ja auttaa puhumalla, kuin kirjoittamalla. Mutta joka tapauksessa on tosi hienoa, että sinulla on haaveita ja tavoitteita!! Jatka toki keräilyä, se on hieno harrastus (itsekkin luen ja pidän elokuvista todella paljon). Olen varma, että saat tavoitteesi tehtyä ja haaveesi toteutettua jos vain jaksat yrittää!
Vielä vinkki. En ole todellakaan varma toimiiko se, mutta, ehkä sinun ei kannattaisi piiloutua, olisit oma itsesi ilman huppua. Vaikka edes päivän. Ehkä ihmiset tottuisivat sinuun. Tietysti aina tulee uusia idiootteja, mutta niistä ei pidä välittää. Ja aina voit kertoa asiasta aikuisille, tai vaikka tukioppilaille jos niitä on. Ja muista, olet täydellinen juuri tuollaisenaan. Vielä joku poika tajuaa sen, usko pois, mutta se ei tapahdu jos et itse yritä. Älä enää sulkeudu kuoreen vaan anna palaa! Ja elä unelmiasi! Toteuta ne! Älä anna muiden estää!
Tässä on nyt vaikka miten paljon tekstiä ja suurin osa on varmaankin pelkkää hevon****** ja voisin puhua pidempäänkin, mutta epäilen, ettet jaksaisi lukea enempää tulematta hulluksi:-D
Toivottavasti autoin edes vähän. Onnea näyttelijän uralle! Toivon näkeväni sinut vielä jossain!!!!
Kiitos todella paljon. Nyt kyllä minulla on loma ja suurimman osan ajasta olen viettänyt ihan vain kotonani. Yritän opetella olemaan ilman huppua, ja oma itseni. Kiitos, kiitos ja kiitos todella paljon! :)
Olen todella iloinen, jos minusta oli edes vähän apua:-) Hyvää loppulomaa ja kaikkea hyvää!!
Ei arpia kannata hävetä, mulla oli 4 vuotta silmäkulmassa punanen läiskä
Keskity vaan kouluun vielä jonkin aikaa koska on se valitettavaa että pojat sun iässä ovat ihan dorkia. He piittaavat liika miltä sä näyttäisit hänen kaverinsa keskuudes ja omaa egoon sattuu... Mutta heidän menevän yli 20v joku uus palikka osuu päähän joilekkin kun huomaa että haluavat kunnollisen naisen joka tahtoo asioita ja joilla on unelmia. Älä missään nimessä luovuta ja uskon sinun löytävän hienon miehen vielä joku päivä.
Ei jumalauta että vituttaa noi ihmiset jotka vittuilee onnettomuuksissa tulleille vammoille! Olin yhden vuoden pois koulusta koska jouduin vuonna 2010 autokolariin jossa menetin oikean jalkani polvesta alaspäin. En kertonut asiasta kenellekkään vaan hankin proteesin, josta syystä johtuu se, että kävelen huonosti josta minulle alettiin vittuilla, kunnes hermostuin koulun kahvilassa istuvaan poikapoppooseen ja jaloin kintun pöytään ja vedin lahjetta ylös. Kun muovia ja metallia oli enemmän kuin jalkaa alkoi porukka pikku hiljaa ymmärtämään. Sekä vasemman käden pikkurilli meni.
Kyllä ilman kahta sormeakin voi elää, ei tuo hankalaan lopulta niin paha ollut! Ja tällä hetkellä seurustelen eikä poikaystävääni haittaa yhtään :)
Oon kohta 18v tyttö.. Tiedän tasan miltä kiusaaminen tuntuu.. Ite jouduin kestään sitä melkein kolme vuotta. Toivottavasti ne ymmärtää lopettaa sen pian.
Oon samaa mieltä tsatsaadaa:n kanssa. Pojat on ihan täysiä idiootteja ton ikäsinä ja valitettavasti myös vielä vanhempinakin. Useimmiten jätkät ehkä hieman aikuistuu ja viisastuu 20 ikävuoden tienoilla.. Ainakin mun monille kaveripojille on käyny niin.
Tsemppiä! :)
Hakeudu jonkin harrastuksen pariin, esim, näytelmäpiiriin jos kerran semmoisesta
pidät, siellä tutustut ihmisiin luontevalla tavalla ja voit olla oma itsesi, kirjoituksestasi
päätellen olet mukava tyttö eikä sinulla ole mitään kiirettä löytää poikaystävää, aikaa
on eikä ulkonäkö merkitse mitään sitten kun tuntee ihmisen. Muutaman tyttöystävän
löytäminen olisi paljon tärkeämpää, silloin huomaisit että ulkonäöstään löytää
vikoja aina nekin jotka sinun mielestäsi ovat kauniita, nuo ongelmat ovat niin taval-lisia nuorena, mene vain toisten pariin, naura ja nauti elämästä, löydät kyllä ystäviä.
Puhu vanhempiesi kanssa jos sille arvelle voisi tehdä jotain, nykyäänhän on niin
monenlaisia ihonhoitoja ja ne olisi hyvä tehdä nyt kun olet nuori ja iho uusiutuu
nopeasti, hoidot voivat kyllä olla aika kalliita. Onnea elämääsi.
Oon kans14 koht 15..muakin kiusataan, muttei ulkonäön takia vaan "luonteeni" ja nimeni vuoksi. Olen ns. "heppatyttö" joista ei ylä-asteella pidetä..ja nimeni on anu josta jotkut ovat keksineet tyhmän jutun: anus aukko... anu saukko. En jaksa välittää siitä mitä minulle sanotaan, Älä sinäkään välitä. Kukaan ei ole yhtään parempi kuin sinäkään..älä kuuntele tuollaista, niin selviät pahimmilta henkisiltä traumoilta. Ja jos oikeasti haluat elokuva alalle/näyttelemään sinun pitää olla sosiaalinen, joten hanki kavereita, hyvät ystävä ttukevat kun tarvitset sitä=)
mulla taas on ns. "karttakieli"ja arpi otsassa ei oo kukaan kiusannu niistä, ai ja mula on pikku rillissä kauhea arpi, sekä jalassa, kun oon tällänen rämäpää;)):)) mutta, en huolehdi pojista että saanko nyt sitä poikaystävää vai en kun on niin paljon hyviä ystäviä sekä kavereita tyttöjä ja poikia, eli vaikka olisit erin näkönen mulla tulis susta mieleen vaa n persoonallinen ihminen;) jos uskallat tulla ulos hupparin alta ja antaa vaan palaa niin huomaat että ei suo enää kukaan uskalla kiusata;)ei tää ny paljoo auttanu mutta
tseppiä vaan!:))
Mistäs alottaisin. Ensinnäkin, kyllä, sinun ikäisillesi pojille ulkonäkö on useimmiten kaikki kaikessa. Se johtuu siitä, että he ovat keskenkasvuisia ipanoita eivätkä ymmärrä syvällisempiä juttuja vielä. Sen vuoksi ei kannatakaan pitää mitään kiirettä seurusteluasioissa. Muutaman vuoden päästä kun katsot taaksepäin, voit vain ihmetellä, miksi olet miettinyt noin nuorena tuollaisia asioita tuskanhiki otsalla.
Toiseksi; en tiedä, kuinka karun näköinen olet oikeasti, mutta veikkaan että sen arven voi peittää edes osittain meikillä. Jos siis tahdot. Ihmettelen näin yleensäkin, kuinka meikkivoiteen käyttö tuntuu olevan kaikille tytöille ihan itsestäänselvyys. No joo mutta meni ohi aiheen. MUTTA itse pointti oli se, että sinun kannattaa kantaa arpesi "ylpeydellä", jos niin voi sanoa. Tuollaiset jäljet kiinnostavat aina ihmisiä. Varmasti moni tulee kiinnostuneena kysymään, mistä arpesi on tullut. Silloin voit kertoa onnettomuudestasi. Jos joku kehtaa naureskella arvellesi ja sille, että sinulta puuttuu kaksi sormea, totea tyynen rauhallisesti että joo, näin pääsi käymään, kun olin onnettomuudessa jossa *blablablaa.* Varmasti naureskelijat hiljenevät. Lopulta ihmiset näkevät sinussa sinut, eivätkä muistoja onnettomuudesta. Tai näin ainakin jaksan vahvasti uskoa. =)
PS. EN usko että olet oikeasti mitenkään järkyttävän näköinen. Niin ja voithan mennä korjauttamaan arpeasi jollekin ammattilaiselle! :) Vaikka nuo korjaukset kannattaakin tehdä arven ollessa vielä tuore, niin en jaksa uskoa etteikö sille olisi enää mitään tehtävissä.