Niin pitäisikö 7kk koiranpennun olla jo täydellisesti koulutettu, siis niin että se täydellisesti (tai ainakin lähes) tottelisi omistajaansa eikä tekisi mitään metkuja tai olisi sellainen pentumaisen riehakas?
Mulla siis on tuon ikäinen uros pentu ja sain sen 8vk ikäisenä.
Kämppikseni ja poikaystäväni kuittailevat aina välillä sen käytöksestä ja siitä että en ole muka kouluttanut sitä hyvin kun se välillä innostuu vetämään rallia sisällä ja hyppää sängylle ja yrittää saada muita mukaan leikkiin.
Koira ei myöskään osaa vielä hihnassa kulkea ihan rauhallisesti vierellä, välillä se on niin tohkeissaan ulos pääsystä että ei malttaisi odotella ollenkaan muita vaan vetää itseään suuntaan ja toiseen ja välillä saa ns. hepulikohtauksia. Joskus myös tarraa nilkkaan kiinni, leikö johtunee paimenkoiran vietistä..
Nämä ovat yleisempiä aamulla kun ensimmäisen kerran mennään ulos yö unien jälkeen eli ilmeisesti energiaa riittää.. mutta sitten myöhemmillä lenkeillä kulkee paljon rauhallisemmin eikä vedä juurikaan ja kävely on jopa miellyttävää.
Se on siis tässä pikkuhiljaa ruvennut vähän oppimaan hihnassa kävelyä, mutta ei kuitenkaan vielä täysin.
Tästäkin he kuittailevat ja sanovat etten ole opettanut koiraani kunnolla vaikka koko aikahan sitä tässä tehdään!?
Pitäisikö muka tuon ikäisen koiran osata jo ihan täysin malttaa intonsa ja uteliaisuutensa ympäristöään kohtaan että se vain jolkottelisi kevyesti vierellä? Tietty sehän on tavoite, mutta tuntuu että kämppikseni ja poikaystäväni jotenkin odottavat asioita liian pian, minusta pentu on kiuitenkin vielä niin nuori että se vasta opettelee.
Ja kun nuo ovat ehkä ne ainoat asiat mitkä voisi luokitella "ongelmiksi", muuten koirani on sosiaalinen, rohkea, ystävällinen, ei yhtään hermostunut tai agressiivinen, antaa ottaa luut, ruuat ja lelut suusta ilman mutinoita, nykyisin antaa leikata kynnetkin jo aika hyvin ilman rimpuilua..
Se osaa peruskäskyjä jo hyvin ja vähän ylimääräistä (tosin ulkona ei vielä malta kuunnella) ja olen ruvennut saamaan sen käskystä rauhoittumaan sisällä. Eikös tuossa ole jo aika paljon mitä keskenkasvuiselta voi jo odottaa?
Toki koiraa koulutan/opetan tavoille koko aika, mutta kai tuon ikäiselle vielä kuuluu sellainen pienenpieni kurittomuus/vallattomuus ja etenkin kun on vilkas uros kyseessä? Ei kai 7kk voi laskea vielä aikuiseksi...
Ärsyttää tilittää tällaista mutta kun ottaa vaan niin päähän noiden arvostelu, ihan kuin kaiken pitäisi tapahtua hetkessä sormia napsauttamalla..
Mulla siis on tuon ikäinen uros pentu ja sain sen 8vk ikäisenä.
Kämppikseni ja poikaystäväni kuittailevat aina välillä sen käytöksestä ja siitä että en ole muka kouluttanut sitä hyvin kun se välillä innostuu vetämään rallia sisällä ja hyppää sängylle ja yrittää saada muita mukaan leikkiin.
Koira ei myöskään osaa vielä hihnassa kulkea ihan rauhallisesti vierellä, välillä se on niin tohkeissaan ulos pääsystä että ei malttaisi odotella ollenkaan muita vaan vetää itseään suuntaan ja toiseen ja välillä saa ns. hepulikohtauksia. Joskus myös tarraa nilkkaan kiinni, leikö johtunee paimenkoiran vietistä..
Nämä ovat yleisempiä aamulla kun ensimmäisen kerran mennään ulos yö unien jälkeen eli ilmeisesti energiaa riittää.. mutta sitten myöhemmillä lenkeillä kulkee paljon rauhallisemmin eikä vedä juurikaan ja kävely on jopa miellyttävää.
Se on siis tässä pikkuhiljaa ruvennut vähän oppimaan hihnassa kävelyä, mutta ei kuitenkaan vielä täysin.
Tästäkin he kuittailevat ja sanovat etten ole opettanut koiraani kunnolla vaikka koko aikahan sitä tässä tehdään!?
Pitäisikö muka tuon ikäisen koiran osata jo ihan täysin malttaa intonsa ja uteliaisuutensa ympäristöään kohtaan että se vain jolkottelisi kevyesti vierellä? Tietty sehän on tavoite, mutta tuntuu että kämppikseni ja poikaystäväni jotenkin odottavat asioita liian pian, minusta pentu on kiuitenkin vielä niin nuori että se vasta opettelee.
Ja kun nuo ovat ehkä ne ainoat asiat mitkä voisi luokitella "ongelmiksi", muuten koirani on sosiaalinen, rohkea, ystävällinen, ei yhtään hermostunut tai agressiivinen, antaa ottaa luut, ruuat ja lelut suusta ilman mutinoita, nykyisin antaa leikata kynnetkin jo aika hyvin ilman rimpuilua..
Se osaa peruskäskyjä jo hyvin ja vähän ylimääräistä (tosin ulkona ei vielä malta kuunnella) ja olen ruvennut saamaan sen käskystä rauhoittumaan sisällä. Eikös tuossa ole jo aika paljon mitä keskenkasvuiselta voi jo odottaa?
Toki koiraa koulutan/opetan tavoille koko aika, mutta kai tuon ikäiselle vielä kuuluu sellainen pienenpieni kurittomuus/vallattomuus ja etenkin kun on vilkas uros kyseessä? Ei kai 7kk voi laskea vielä aikuiseksi...
Ärsyttää tilittää tällaista mutta kun ottaa vaan niin päähän noiden arvostelu, ihan kuin kaiken pitäisi tapahtua hetkessä sormia napsauttamalla..
Vastaukset 7
Vanhimmat
oho pitkä teksti tuli mutta lisäänpä vielä...
Niin ja kun olen vertaillut esim. oman koirani hihnakäyttäytymistä vastaantuleviin koiriin niin eipä siellä aikuisienkaan kohdalla kaikki osaa kävellä nätisti iso osa räyhää ohitus tilanteissa.
Vain harva kävelee ihan nätisti ohi ilman mitään probleemaa ja nekin on yleensä jo 3 vuotiaita eli täysikasvuisia..
joskus omankin koiran kanssa ohitukset sujuu ihan hyvin, toisinaan taas haluaisi niin kovasti mennä tutustumaan koiratovereihinsa, mutta ikinä ei ole murissut.
Eka koiranihan tämä on eli en ole alan specialisti ja varmasti joku kokeneempi saisi minun koirani jo tässäkin iässä paremmin käyttäytyväksi, mutta en minä silti omasta mielestäni hirveän huonosti ole tehnyt kun en vielä ole kuitenkaan mitään ongelmakoiraa saanut aikaiseksi.
aloittaja
Koira on aikuinen vasta n. 3-vuotiaana. Emme me ihmiset lapsiammekaan rankaise siitä että he ovat lapsia. Se lapsellisuus näkyy eniten vilkkautena, leikkisyytenä ja uteliaisuutena. Koiratkin ovat yksilöitä, kaikkien kehitys ei kulje samaan tahtiin. Teillä vasta murkkuikä alkaa, lisää aktiviteetteja ja vaadi tekemään ne asiat jotka jo osataan. Jatka entiseen malliin kärsivällisesti kouluttaen ja jätä osaamattomien arvostelut omaan arvoonsa.
Ja jotkut sanovat myös, ja käyttäytyvät sen mukaan, että ns. kunnon treenaaminen koiran kanssa pitäisi aloittaa vasta 7 kk:n ja vuoden välillä - esimerkiksi isäni serkku on armeijassa koirahommissa ja siellä koirien varsinainen harjoittaminen aloitetaan siinä 7 kk:n iässä, sitä ennen koulutus on täysin leikin lomassa/varjolla tapahtuvaa.
Toisaalta sitten omasta mielestäni (nimen omaan vain ja ainoastaan omasta mielestäni) koiralta voi jo vuosikkaana vaatia tiettyjen asioiden osaamista lähes täydellisesti ja kohdella sitä kuin aikuista niiden suhteen, eikä hyväksyä mitään puolivillaista "vasemmalla tassulla" hutaistua ns. suoritusta, vaan kelpuuttaa vain se kunnolla tehty.
Toisaalta tuo asioiden vaatiminen riippuu myös hyvin paljon siitä, minkä ikäisenä kyseisen asian (esimerkkinä vaikkapa paikallaolo istuen) harjoittelu on aloitettu, kuinka paljon sitä on harjoiteltu ja onko koira sisäistänyt käskyn tarkoituksen kunnolla. Ja se taas riippuu hyvin paljon koirasta sekä omistajasta.
No enpä ole moista ihmettä (kuin valmiikisi koulutettu 7 kk ikäinen pentu) vielä nähnyt vaikka olen koirien (ja muidenkin eläinten) kanssa touhunnut ja tehnyt töitä ihan pikkulapsesta asti ja ikää alkaa olla lähemmäs 60 vuotta ;-) Nilkkaan tarraamista en hyväksyisi edes pennulta mutta on ehkä enemmän leikkimieltä pennulla koska energiaa on hieman enemmän hyvin nukutun yön jälkeen? Ei ehkä ole kyllin tarkoin näytetty mikä käytös on hyväksyttävää ja mikä ei! Tässähän on kysymys paljolti siitä mitkä negatiiviset käytösasiat haluat kitkeä pois ensimmäisinä. Minusta kiinni käyminen on ensimmäisiä joka pitää kitkeä pois. Jos koira tarraa - vaikka leikilläänkin - kiinni esim. vieraaseen ihmiseen se saattaa aiheuttaa poliisin sekaantumisen asiaan ja koiran luokittelun aggressiiviseksi. Tästä taas saattaa seurata paljon ikäviä asioita. Joten EI, koiran ei tarvitse olla valmiiksi koulutettu 7 kk:n iässä mutta kannattaa miettiä mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja panostaa niihin pennun koulutuksessa! kaikki ajallaan! Onnea eteenpäin!
Mullakin on päälle vuoden ikäinen suurehko koira (65cm), ja nyt vasta alkaa olemaan perusasiat kunnolla pääkopassa. Mutta meille on tullut uusi ongelma, meinaan tämä vuosikkaana tapahtuva murkkuikä ja kun lisätään päälle vielä hormoonit (on siis uros) niin tuppaa ne korvat aina välillä unohtumaan tuolla ulkona. Sisällä ei ole ongelmia. Tottelee kaiken mitä sanon ja uusia temppuja opetellaan lisäksi :) Nyt tullut ruoalla leikkiminen temppuiluun lisäksi :D Pistän siis ruoan kuonon päälle tai suuhun ja saa luvan kanssa vasta syödä sen :) Muutenkin tuo on melko pentumainen vielä (välillä epäilen aikuistuuko tuo edes ;D ) et kyllä taitaa mennä vielä pari vuotta kunnes löytyy ne korvat tuolla ulkonakin (ellei pallit lähde sitä ennen). Eikä tässä mikään kiire ole :) Pääasia on ettei näyki tai hypi päälle tms kun niin isohko on, niin ei haittaa vaikka vielä pari vuotta menisi että on ''täydellisesti koulutettu''
joo siis ei tuota nilkkaan tarraamista hyväksytä ollenkaan, ojennetaan heti kun niin tekee välillä kiskaisemalla hihnasta ja jos ei usko niin sitten niskasta kiinni, mutta ei tuppaa oikein uskomaan.. muutaman minuutin siinä saa tapella ennenkuin kaveri uskoo olla tarraamatta. Eli selväksi yritetään homma tehdä mutta pieneen pääkoppaan ei ole mennyt.. neuvoja?
Ennen näykki paljon käsiä ja kaikkea muuta mutta siitä ollaan onneksi päästy pääasiassa eroon, vain tuo nilkkoihin tarraaminen lenkeillä on vielä jäänyt.
Huomasin että on alkanut muuten kävelemään lenkeillä nyt parinpäivän aikana rauhallisemmin eli alkaa jotakin tuohon kaaliin imeytyä
aloittaja
Toi nilkkoihin tarraaminen voi olla koiralla paimennusviettiä, leikkiä, turhautumista jne.. Nyt te lähdette koiran touhuun mukaan kieltämällä, nykimällä hihnasta, ottamalla niskasta. Jos koira ei kerran noilla usko, niin ehkä te tolla toiminnalla vaan päinvastoin entistä enemmän innostatte sitä nilkoista tarraamaan.
Kannattas ehkä kokeilla koiran täysin huomiotta jättämistä tossa tilanteessa. Kun koira nappaa nilkasta kiinni, pysähdy, käännä sille selkä ja ole niinku sitä ei oliskaan. Ei se kauaa jaksa, jos se ei siitä minkäänlaista palkkiota saa (myös negatiivinen huomio voi koiralle olla palkitseva tekijä). Kun koira rauhoittuu, kehu ja jatka matkaa.