Ovatkohan tältä keväältä ohi täällä etelässä? Kuluvalla viikolla on voinut nauttia hangella suksin kiitämisestä kuin silloin ennen lapsena. Sääennuste lupaa lämpöasteita ja hanki oli jo tänään pehmennyt, kantoi silti. Onko muita näin yksinkertaisista huveista nauttivia/nauttineita?
Hohtavat hankikelit,
1943
45167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
oli täällä niin kantava hanki että ajelimme mopoilla pitkin ja poikin peltoja. Metsissä tosin oli ajettava hiihtolatuja pitkin, se aika on jäänyt hyvin mieleni. Ja nyt niillä pelloilla ja metsissä on jos jonkun näköistä markettia.
Tuota vuotta en muista, mutta vuoden 1980 kyllä. Silloin minun piti pitää vuosilomani etukäteen ja olin vapaana maalis-huhtikuun, koska odotin esikoistani. Nautin hangella hiihtämisestä ja auringosta. Kätilö varoitteli, etten vallan vauhkoontuisi.
Tuota vuotta 1980 en tiedä kun en asunut Suomessa. Ja siellä missä olin ei ollut pakkasta tai lunta.
Taas tuona vuonna 1964, täytin 15 v ja sain ajaa mopoa laillisesti, joten kyllä tuollainen jää hyvin muistiin. Laittomastihan olin jo ajellut useita vuosia niin autoilla kun kaksipyöräisillä. 14 v sai jopa sakonkin kun ajoin moottoripyörällä.
Onkohan tuollainen enää edes mahdollista Suomessa. Siis että alle 15v saa hlö kohtaisesti sakot ?
Näin yksinkertaisella ihmisellä voi olla vain yksinkertaisia huveja, olen tällä viikolla hiihtänyt monena päivänä.
Eilen pari tuntia, aivan mahtavaa, kun hanki kantaa.
Aivan kuten lapsena, kotona Karjalassa. :)
Lapsuuskotini on täällä varsinaisessa Suomessa, missä minäkin elelen. Sen ympärillä riitti peltoja ja hankia. Lähden käväisemään noissa lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Sivutiet ovat juuri nyt tosi liukkaita. Eilen menin parin km:n matkan autolla, koska en halunnut ottaa riskiä luiden murskautumisesta.
Lapsuuskotini oli Saimaan rannalla ja usein paineltiin potkukelkalla pitkin järven jäätä, pitkiäkin matkoja.
Pelloilla pystyi myös ajelemaan potkukelkalla ja usein käytiin aamuisin, ennen kouluun lähtöä vähän potkuttelemassa.
Peltoja ja järvenjäätä riittää täälläkin, sivutiet ovat tosi liukkaat, kävelyllä käydessä tahtoo useinkin nakata nurin.
Mutta kaatunut olen vain suksilla, eilen kaksi kertaa. Oli hiukan hankaluuksia päästä ylös, sukset menivät niin veikeästi vinkuralle.
Potkukelkka olisi nytkin hyvä kulkuväline hiekoittamattomilla väylillä. Lapsena me saimme kaikki kolme joululahjaksi potkukelkan ja niillä oli käyttöä. Nykyisen kelkkani ostin 1970, kun aloitin työni paikassa, missä työuraa kertyikin 36 vuotta. En ole kaatuillut suksilla, kun tyydyn naapurin pellon loiviin laskuihin.
Loivia laskuja minäkin harrastan, mutta pystyn kevyesti kaatumaan ihan tasaisellakin.
:)
Kuten, tuossa toisessa ketjussa kerroinkin, tulen nauttimaan hyppimällä sulaneen Lumen niskalla, loskan loiskuessa.
Toinenkin ilonaihe minulla on, yksi kommentoijista kaatuu usein.
Ajatuskin hykerryttää, selälleenkö meni?
Näin täällä ihqu-etelässä.
H.
Minulleko siellä naureskellaan, hillitsepä itsesi. Ei sitä tiedä milloin sinutkin nakkaa nurin, ole varovainen, vaikka et hiihdäkään.
Selälleen se meni ja voit arvata ettei nauramiselta ollut helppoa ängetä ylös. Olisi se naapureitakin naurattanut, mutta onneksi älysin kaatua omalla pellolla, ihan tuossa puutarhan kupeessa.
Kukaan ei siis nähnyt, se oli hyvä.
Samassa paikassa kaksi kertaa, aurinko varmaan häikäisi jotenkin, enhän mie muuten. :)
Loskaa taitaakin iloksesi kertyä. Täällä sataa tihuutti vettä ainakin pari tuntia sitten.
1943
Meren jäällä, kävellen moottorikelkan telan jälkiä pitkin on ollut ihan mahtava kokemus. Naapuri "komensi" minut , tottelin ja menin. Viikon olen nauttinut
suunnattomasti. Olisipa ollut joku kiva nainen mukana. Kun tulin rantaan
kysyin yhdeltä naiselta: "minne voin maksaa"., niin hyvältä se tuntui.
Minä en ainakaan uskaltaisi jäille mennä, lienet tottuneempi ottamaan selvää onko jää tarpeeksi vahvaa.
1943
Meren läheisyydessä asuneena olen oppinut kantapään kautta,että
jäällä liikkumisen turvallisuus kannattaa maksimoida.
Olen hiihtänyt tänä talvena vain valmiita latuja, jotka täällä ovat aivan mahtavassa kunnossa, luistelupaanakin ettei paremmasta..., mutta tällä hetkellä ladut on liian jäiset, ja melko suurissa almäissä vauti pääsee liian kovaksi...pelkään että murran kipeän kaularankani jos kaadun, - odottelenkin tässä lauhtuvia kelejä.
Halpoja huveja täälläkin, esikoululaisen kanssa uimahallissa, leivottu kanssaan pullaa ja kuunneltu Luonto Portin lintuja..ja hauskaa oli pienellä...ja mummillakin :)
eli halavat huvit.., mutta riittävät.
Aikoihin en ole uskaltanut valmiille laduille mennä. Niissä on minulle liian jyrkkiä laskuja. Nyt ovat liukkaita. Ystäväni teloi olkapäänsä, kun kaatui jäisellä ladulla.
Tällä viikolla olen hiihtänyt pelkästään hangilla. Lapsuuden maisemissa olen hiihdellyt ja muistellut lapsuusajan mäenlaskuja ja kalastusreissuja.
Metsät on muuttuneet ja järvi on kuivunut, mutta muistot on tallella.
Käväisin lapsuuden maisemissa, mutta en hiihdellyt. Metsässä myrsky oli kaatanut puita, mutta ei katastrofaalisen paljon.
Kyllähän tuota hiihtoa on tullut harrasteltua... Noita kilometrejäkin yli 500 lumitöiden ohessa... Meillähän lunta riittää eli liki metri... Rakennusten katotkin olen tyhjännyt jo kahdesta...Kai se tälle talvelle riittää. Kalaakin on tullut ihan mukavasti myös ystävieni varaksi. Noita kesän merkkejähän jo on tippuvina räystäinä ja revontuliakin aurinkomyrskyjen tuomisina... :)
Siellä varmaan ei ole koskaan ollut niin vähän lunta, ettei hiihtämään ole päässyt. Sinähän olet oma-, niin ja usein vierasvarainenkin noiden kalojen suhteen. Ostin norjalaista lohta kaupasta. Täälläkin olisi varmaan näkynyt revontulia, mutta en laiskana viitsinyt lähteä pihalle katselemaan pimeässä.
En muista edes koska viimeksi olisin suksillani käynyt... hyvin ovat kellarissa tallessa mun Järviset :))
Odotan vain et lumi kaikkoaisi näiltämain ja pääsisin harrastamaan pyöräilyä.
Talvi on minulle vastenmielistä aikaa, nyt kun ei enää tarvitse mennä pakolla säällä kuin säällä.
Mulla on nyt melko uudet Peltoset. Vanhojakin on varastossa ja onpa lukioaikaiset monotkin. Ne jalassa olen 60-luvulla osallistunut Ilves-hiihtoon.
Se vaan meni minulta kuin ohi kun fillaroin talvetkin ja nukuin kun aikaa oli... olin kuin ikiliikkuja tai partiolainen alkuvuosinani firmassa, aina valmis.
Minullakin on vielä monia lusikoita, alpakkaa lienee loorassa kun olin hyvä hiihtäjä. Ei ollut aikaa, alkuvuodet olivat työtä vuorotta, kun vaurastuimme toinen siirtyi hoitamaan paperihommia ja minä keskityin ns. vaikeimpiin tapauksiin kentällä :)) Opiskelijoiden, uusien työntekijöiden ohjaukseen tavoillemme yms.
Kun ´ymmärsin´ lopettaa, tajusin kuinka puhki olin. Nukuin kaksiviikkoa 14 tuntia vrk ja vielä haukottelin. :)
Nyt käyn joskuseltaan joidenkin kanssa asioimassa, kaupassa tms. ja entinen firmakamuni maksaa siitä minulle normi palkan.
Talviliikunta jotensakaan ei ole enää mieluista, ja liukkaus pelottaa, ihailen teitä jotka hiihtelette. Olkaa silti varovaisia.
Tällä viikolla olen todennut että maailma on pieni. Hiihtokeli on ollut hyvä ja ilma sopivan kaunis. Tapasin tuttavan muutaman vuoden takaa sattumalta ladun varrelta. Kuulumisia riitti.
Hanki kantoi hyvin potkukelkallakin kulkemisen järven jäällä. Pilkkiäkin kokeilin. Kalaakin tuli.
Auringon laskut ovat olleet kauniita ja revontuliakin olen katsellut.
Tiet ovat aika liukkaita, saa olla varovainen.
Tänään oli kylmä tuuli ja jonkin verran irtolunta tuiskutti. Tuuli on yltynyt, taitaa tulla lumipyry.
Kuutamohiihtoa olisi hauska kokeilla. ;)
Lämpötila on nyt 2,9 °C ja ei edes sada vettä ? Luvattu on kyllä jopa sitä lumipyryä ?
Kuutamohiihdosta tuli mieleen nuorena harrastettu kuviokellunta. ;)
Tällä erää tuo kuutamohiihto ei täällä onnistu, vettä sataa tihuuttaa. Eilen oli vielä komea kuutamo. Minua ei kukaan ole tullut vastaan hiihdellessäni tuolla pellolla. Nykyään ei sentään ihmetellä, kun ikäiseni nainen hiihtää. Äitiäni pidettiin kummajaisena- aikuinen nainen (savolainen) suksilla Länsi-Suomessa!
Äitini kertoi, että oli nuoruuessa osallistunut uintinäytökseen. Onko kuviokellunta uintia? Siinäkin asiassa äitiäni kummeksuttiin- aikuinen nainen käy uimassa!
Voi se sitäkin olla näemmä .
http://www.youtube.com/watch?v=hFmj_KTs4rA
Mut meillä oli kuviokellunta Speden, Simon ja Veskun mallin. Siis TV:stä tuttua touhua kuivalla maalla pienissä pieruissa. ;)
Niiiin...in.. illalla oli komea kuutamo ja tähtinen taivas kun palailin saunareissulta pihan yli. Pakkastakin oli vielä.
Tänäkin aamuna oli vielä -11 astetta, oli kylmä tuuli ja aurinko paistoi.
Eikä nytkään sada vettä, pakkasta on vielä muutama aste.
Eipä ihmetelty enää 30 vuotta sittenkään iäkkäämpiä hiihtäjiä. Joukkoon mahtuivat kaupungin hiihtoladuille kaikki jotka suksensa jalkaan laittoivat.
Joskus kauan sitten oli joku kuntokampanja siitä että äänestämässä piti käydä joko hiihtäen tai kävellen. Taisi olla eduskunta vaaleista kyse. Minäkin hiihdin äänestyspaikalle 5 km ja takaisin.
Joskus vaan sattuu tutustumaan ennestään vieraisiin ihmisiin. ;)
Käväisin ulkona ja siellä ei tosiaan sada vettä ja lämpötila nousee kokoajan pian on 3,5°C.
Ja tämä olisi Suomen mantereella tällä hetkellä korkein lukema.
Kävin noita ilmatieteen laitoksen sääasemia läpi.
Pakkasta ovat kyllä luvannut muutamaksi tunniksi aamuyöstä, mutta huomenna jo reilusti plussa asteita, ainakin 5.
Täällä ollaan nollassa. Ilmasta ei sada mitään.
Kaupunkilaiset hiihtävätkin, mutta maalla pidettiin laiskana. Piti myös nousta aikaisin, myös lenkkeilijää pidettiin laiskana. Siinä asiassa on menty parempaan suuntaan.
Kyllä oli hieno päivä tänään.
Aurinko paistoi ja lämmintä oli lähes 7 astetta.
Kyllä se kevät vaan tulee, kun luvassa on samanlaista 10 seuraava vrk, lumetkin suli aivan silmissä. Joten ei taida enää nuo hanget kissaakaan kestää.
Onpas siellä ollut lämmintä, joskushan on ollut hallaa heinäkuussakin. Täällä oli 2 astetta ja iltapäivällä alkoi sataa vettä. Nyt en ole ulos kurkannut. Aurinko ei täällä näyttäytynyt.
On tosiaan aika lämmintä tähän aikaan vuodesta nytkin 1,2 astetta ja on pian yö ?
Tosin viime vuonna oli 10.3
päivä 1°C. ja yöllä nolla °C.
Lunta satoi neljännestä päivästä 11 päivään.
On se hyvä tämä nettiyhteys kun voi tuonkin asian tarkastaa sää historiasta. Tosin tässä sää historia alkaa vasta 1998 vuodesta. Mutta siinä on kattavat tiedot jokaisesta eletystä päivästä.
120 kilsaa olen suksilla nauttinut tämän kevään hankiaisista. Nyt sataa jo lunta.
Nollan kun nappaat pois, niin tulet lukemilleni. Vain neljänä päivänä tällä viikolla. Aikaisemmin tein ladun umpihankeen ja pidin sitä auki. Kun kunnon pyryt tulivat, luovutin.
Hienot hiihtokelit, olen vain ollut vähän laiska. Ja kun pakkasta on ollut 10-15 astetta tai yli niin eipä silloinkaan mieli ladulle tee.
Taidan olla vähän niipokas hiihtoilmojen ja -kelien suhteen. Jos ei luvassa ole liikuntanautintoa niin ladulle en lähde, harrastan jotain muuta. Vähän vajaat 100 on plakkarissa, mutta vielähän tässä ehtii jos ei ilmat kovin hankaliksi muutu. Nyt näyttää jo satelevan vähän lunta, ja lämpöasteita luvataan.
Pari-kolme viikkoa saisi vielä hiihtokelejä olla, sen jälkeen ihan sama. Lapissa on kelejä, niin uskon, mutta sieltä tultua enää ei. Jännää kun viime vuosina on voinut eteläisessäkin Suomessa oikein kunnolla hiihtää. Upeeta!
Noin kovilla pakkasilla ei ole kiva hiihtää. Inhoan sitä kirskuvaa ääntä joka suksien alta kuuluu. Vähän samanlainen olen kuin Sinäkin, en lähde hiihtämään ellei huvita. Minäkin olen pitänyt näistä lumisista talvista. Nyt taitaa lumi häipyä, koska tänäänkin satoi vettä.
Katsoin tänään suksiin päin, mutta en viitsinyt lähteä hiihteleen.
Otin moottorikelkan alleni ja päästelin sillä järvenjäällä, jossa metrin verran lunta.
Vähänkö pelotti että jään kiinni kinoksiin, mutta onekseni en. Olisi ollut kiva kahlata haarukoita myöden kilometri tolkulla.
Aika akka olet. Minä en noihin moottorivetoisiin muihin kuin autoon uskalla koskea. Enkä järven jäälle mene millään härvelillä. Nyt alkaa olla teillä loskaa niin paljon, että voi jäädä kiinni autolla vähän sivummalla. Isompien teiden varret ovat nopeasti tummumassa ja sulamassa, mutta vitivalkoista lunta on sivummalla kuten metsässä, missä kävin. Siellä voisit sinäkin kahlailla lumessa. Aurinko paistaa- ihanaa.
Tänään tuli testattua tuo järvenjää, ensin oli ohut jääkerros ja sitten toinen kerros
väli 10cm. sitten paksumpi jää joka oli 30cm. ja aika haperoa kun jaksoin kairata reiän kairilla. Eipä siellä enää kauaa uskalla seikkailla. Olen kyllä arka jäällä liikuja ollut aina. Ei tullut saalista kuin kolme pienta jä yksi isompi ahven parka kyrmyniska.
Moottorikelkalla on helppo ajella varsinkin järvellä, kun ei ole puita näkyvissä.
Mukava kahlata jos ei ole kiire, mutta entäs hopun kanssa, kuin painajaisessa :)
Ihana kevät.
Monissa uutisissa tänään varoitettiin jäälle menemisistä. Mut uskomatonta uskaliaisuutta joillakin, ja sinne sitten hukutaan.
Mikä piru teitä sinne ajaa? Torilta saa kalaa.
Lapsena, joko hiihdin tai laskin potkurilla, perunapeltomme kantavalla hangella. Se oli silloin niiin suuri, nyt ajatellen hyvin pieni. Aurinko paistoi ja oli ihanaa.
On jäänyt mieleeni hyvin elävästi.
Näitä muistosia on varmaan kaikilla. Jostain syystä minulle on jäänyt mieleen, kun potkukelkalla menin äitiä vastaan. Hän tuli kirkonkylästä bussilla, joka lähti sieltä 18.30. Oli kirkas kuutamo ja tähdet tuikkivat.