Nauraja vai naurattaja :D

Vaikeeta valita noista kahdesta.. Molempia kun satun olemaan, mut jos sit valitaan tuo nauraja.
Hyvät fiiliksethän siinä tulee, kun saa jonkun nauramaan. Jos mun juttu ei naurata, niin pitää vaihtaa äkkiä puheen aihetta. ;))

Minä olisin mieluummin naurattaja. Tulee iloiseksi siitä kun toisen olon tekee iloiseksi. Ei tarvitse itseä silloin naurattaa kun toiset nauravat puolesta hyvälle sanailulle.

Muuten ihan kiva kyssäri, mutta minusta sitä ei voi jakaa kategorisesti noin. Kaikissa meissä on jonkun verran sitä, että haluamme olla suosittuja ja siksi naurattajan rooliin pyritään, mutta ei se noin yksiselittäistä ole. Kyllä mulla on hauskaa myös muiden hauskuttajien seurassa, ei mun tarvitse olla hauskanpidon keskipiste. Se ei ole minulta pois, jos joku muu on hauskempi.

Noo, tutussa porukassa nauretaan ja nauratetaan.

Näissä vieraammissa en yritä olla hauska koska täällä on tosikkoja ja he suuttuvat kovin helposti kaikesta.

Ilman muuta nauraja.Eihän sitä millään pysty mitään kertomaan kun naurattaa koko ajan.Kyllä sitä joskus on ihan pihalla kun kuulee jonkun vaikeasti tajuttavan jutun(ensin kun on nauranut jo puolessa välissä juttua eikä kuule kaikkea).Ihanaa on se kun tajuaa jutun kokonaisuudessaan vasta kotona ja sit vasta repee kunnolla.

Vaikia kysymys. Monasti tunnen olevani pihalla tai paremminkin sanottuna, jättäydyn pihalle:) Se on tämmösen tosikko-ihmisen risti.

Olen kuitenkin aika hyvä "sisällepäinnauraja". Joskus kun kuuntelee puhetta, niin "vastailen" mielessäni ja koska olen yksinkertainen ihminen, minua naurattaa nämä yksinkertaiset vastaukseni ja vain vaivoin saan pidettyä "mieleen tulleet vastaukset" sisälläni. Joo, heh-juttu.
Mutta-mutta, jos kyse on tosi tutuista, kavereista/omaisista, jotka mun huumoria ymmärtävät, niin silloin on mukava pulpauttaa jotakin vastinetta heidän jutuilleen ja silloin tietysti on mukavaa, jos se saa hymyn leviämään toisen naamalle.