miten teidän vanhemmat ja muut sukulaiset on suhtautuneet kun ootte kertoneet odottavanne lasta? mun miehen suvussa lapset on "tehty" vasta sitten kun on raha-asiat täysin kunnossa ja muutenkin ikää jo ainakin lähemmäs kolmekymmentä, ja nyt tuntuukin ettemme uskaltaisi heille raskaudestani kertoa. itse olen 20 ja mieheni 23 joten heidän mittapuussaan aivan liian nuoria vanhemmiksi. eihän meillä olekaan niin paljoa lapselle tarjota (rahallisesti siis) kuin jos olisi työpaikat, mutta tilanne on mikä on. ja olen sitä mieltä että rakastamme tulevaa lastamme niin paljon kun vain rakastaa voi, vaikkei meillä olekaan hienoa lastenhuonetta kalliine leluineen ja vaatteetkin olemme ajatelleet hankkia kirppareilta ja ehkä tuttavilta (siis ei mitään kerjäystä kuitenkaan :))... miten teidän sukulaisenne ja ystävänne ovat suhtautuneet raskauteenne, varsinkin jos he eivät ole sitä varsinaisesti odottaneet?
raskaudesta kertominen
hinni
52634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei olla vielä kerrottu vanhemmille...olen kans 20 ja mieheni 22. Tämä oli kyllä yllätysraskaus, mutta sepäs vain saisi esim moralisovan isäni entistä enemmän varpailleen. Kun ei muutenkaan hyväksy että "jämähdin" ensimmäisen tapaamani duunarin kanssa yhteen. Mun olisi pitänyt kuulemma mennä yliopistoon ja luoda akateeminen ura...mitä hemmettiä, onko se muka myöhäistä vieläkään...jos sitä joskus haluaisi.
Musta tuntuu että äitini on iloinen ja miehen vanhemmat kans mutta isäni ei hyväksy, ainakin kova pala sille. Mutta mitä helvettiä tämä sen asia on..Eläkää omaa elämäänne älkääkä välittäkö miteen muut on tehneet!! Ollan me masut pystyssä ylpeitä ja näytetään että tämä voi olla näin paljon parempi kuin se että hankitaan kolmekymppisinä jälkikasvua...kuuntelevat murkkuikäisiä kun haluttaisi jo olla rauhassa, hehheh!! :)
Eiköhän ne vanhemmat siitä pohjimmiltaan vain ilahdu. Eihän ne muutakaan voi. Ajatelkaa asiat valmiiksi ja "olkaa aikuisia" tms., ettei tule hirveitä katastrofeja sitten... tai en minä tiedä. Itselläni on ollut aivan samanlainen ympäristö, joka puolelta on painostettu, että ei mitään lapsia ennen kuin on opiskelut valmiina, työpaikka ja asiat kunnossa. Mieskin oli aluksi suunnilleen sitä mieltä, että pitää olla avioliitto, oma talo, kaksi autoa ja molemmilla vakityöt ennen mitään suunnitelmiakaan lapsista. Nyt kun noita asioita ei tunnu saavan kuntoon, vaikka mitä tekisi, niin on käynyt mielessä, että aivan samahan se olisi ollut, jos lapsi olisi tullut jo pari vuotta sitten. Nyt jos miettii, että noilla ehdoilla lähtisi elämäänsä "toteuttamaan"... yrittäisi saada omat opintonsa loppuun (lähellä ollaan jo kylläkin) ja työpaikan (taivaaltahan niitä tipahtelee), menisi pari vuotta. Miehen olisi hoidettava asepalvelus (siirretty uran takia vuosia) jossakin välissä - ei toimi ilmeisesti raskauden ja vauvan saamisen kanssa yhteen kovin hyvin. Sitten jostakin rahaa kasaan ja omaa kotia hankkimaan. Kohtahan tässä ollaan 3-kymppisiä ja alkaa ottaa päähän. ;)
Johan oli kivasti sanottu!? Minä olen kohta 30, olen maksanut asuntolainaa 7 vuotta, ollut töissä 10 vuotta, ollut naimisissa 3 vuotta.. eikä todellakaan ole vielä aika lapselle! En usko että minulla vielä olisi mitään tarjota hänelle. Tiedän aivan hyvin että teini- ikäiset lapset häpeävät köyhiä vanhempiaan tai sitä että on asuttu kaksiossa. Lisäksi mulla ainakin on ihan liian nuori olo, en tunne olevani vielä lähelläkään aikuisuutta, en usko että olisin vielä vastuuntuntoinen..
Eihän se toki mikään ihme ole, jos ei kolmekymppisenä tunne olevansa vielä valmis lasten hankintaan(onhan se suuri muutos), mutta se kaikki "tarjottava", mitä tahdot lapselle antaa kypsyy minusta kaikkien omassa mielessä. Ei siihen vaikuta se, onko täydellinen omakotitalo, suuri piha, kaksi autoa ja mieluiten vielä kesämökki maalla järvenrannassa..
Jokainen on valmis sitten, kun itsestä siltä tuntuu(jotkut ei koskaan).
Itse vain töksäytin uutisen vanhemmilleni ja otin vastaan mitä tuleman piti..alkujärkytyksestä selvittyään he kyllä sulattivan asian ja sain heidän tukensa. Miehen vanhemmat ja molempien sisarukset ottivat uutisen ilosina vastaan.
Oikein ihanaa vauvan odotusta kaikille(myös isille)!!
Tv: 19v ja 7 2
eihän kukaan voi sanoa, että ei lapsia ennenkuin on vakituinen työ ja säännölliset tulot vanhemmilla.
Ja kyllä varmasti koko suku kummankin puolelta tulee pitämään lapsesta, harvemmin niitä on jätetty huomaamatta. Kun kertoo asiasta, niin se voi olla vähän "pelottavaa" mutta muutaman päivän-viikon sulattelu auttaa asiaan.
t. tyttö pian 19v. (5 3)