au-pairiksi USA:han?!

Mulla kans alkaa syksyllä viimeinen luokka lukiossa ja sen jälkeen suunnitelmissa siintää au pairiksi lähtö USA:han.Pakko kyllä sanoo, että aika paljon oon kuullu negatiivista, mutta aion kyllä lähteä itse kattomaan ja kokemaan.Kannattaa käydä kattomassa tuolla Työ-osiossa au pair-keskustelu!

Kannattaa lähteä ilman muuta! Itse olin au pairina 1994-95, eli aikaa on jo vähän vierähtänyt, mutta eiköhän se samanlaista ole vieläkin.
Jouduin vaihtamaan välillä perhettä, ensimmäinen perheeni etsi "perheenjäsentä", minä taas työpaikkaa. Mutta uusi perhe löytyi nopeasti. Siksi suosittelen jonkun firman kautta lähtemistä, itse käytin EurAuPairia.

Olen ollut au-pairina USA:ssa 92-93, ja olihan se kokemuksen arvoinen, vaikkakin aika vaikea vuosi. Kielitaito koheni roimasti ja helpotti opiskelua, ja muutenkin itsenäistyin. Mutta välillä oli todella rankkaa ja yksinäistä, mutta suomalaisella sisullahan pärjää! Itse olin kyllä mielestäni liian nuori, kun lähdin 18-v, sopivampi ikä on mielestäni 21-22v, kun se on se juomaikärajakin. Muut au-pairit minun alueella oli 20-25v. Minä olin Au-Pair in Americasin kautta ja suosittelen ehdottomasti järjestön kautta lähtemistä.

Mulla oli tosi hyvä säkä. Sain perheen, jonka kanssa yhteys on säilynyt vuosienkin jälkeen. Syksyllä olen menossa perheeni pojan häihin Nykiin... Yhteys oli välillä "uinumassa", mutta nyt olen käynyt muutaman kerran kylässä eli saat monta paikkaa missä vierailla vuosienkin kuluttua. Pääsin myös perheeni kanssa matkustamaan au pair vuoden aikana, olinhan perheen jäsen. Perheeni "äiti" on käynyt Suomessa pari kesää sitten. Saat arvokasta kielitaitoa, mikään ei korvaa puhumalla opittua, mullakin oli yo-kirjoituksista Laudatur taskussa ja 9 torkassa, mutta vasta siellä opin puhumaan "oikeasti".
Kulttuurin ja tapojen oppiminen arvartaa mieltä ja lisää ymmärrystä, jota et saa olemalla "kotona".

Sen verran antaisin vinkkiä, että
-keskustele tulevan perheesi kanssa etukäteen saat tuntumaa perheeseen ja tapoihin, pyydä kuvia jne.
-älä lähde paikkaan jossa ei ole mitään! Itse olin Washington DC:n lähellä.
-parempi on mennä "aito amerikkalaiseen" perheeseen kuin esim. suomalaiseen diplomaatti perheeseen. Se oli mun toinen vaihtoehto ja olisin joutunut "piiaksi" raatamaan.
-jos voit valitse hieman vanhemmat lapset, mulla oli 6 ja 7v pojat jotka osan päivää koulussa joten jäi "omaa" aikaa myös päivisin. Vauvan kanssa olet koko ajan kiinni.
- mene järjestön kautta, saat jo mennessä ystäviä ja kontakteja joihin yhteys säilyy ja maailmalla on paikkoja missä kyläillä. Järjestöllä on yleensä paikalla tuki jos et vaikka sopeudu perheeseen ja tarvitset apua.
-osallistu erilaisille kursseille paikallisissa kouluissa tms. saat paremmin ystäviä mikäli perheesi lähipiiriin ei kuulu ikäisiäsi. Jenkkilässä voi olla vaikeaa tutustua ihmisiin ilman harrastuksia, itse kävin kuntosalilla ja uimaklubilla jne.
-pidä pää kylmänä ja kiinni oikeuksistasi...

Oikein antoisaa matkaa Jenkkilään! Hannele

hei,
Olin itse au pairina jenkeissä 97-98 Phillyssä ja kokemus oli todella mukava. Perhe tyypillinen jenkkiperhe isä,äiti ja 3 lasta plus koira . Asuin omassa huoneessa yläkerrassa ja lastenhoito töitä tein 6 pvä viikossa plus välillä n 18h päivässä mutta kielitaito parani todella paljon.Palkka oli n 140 dollaria viikko ja auto käytössä joka pvä.
Lomailu jenkeissä on ihanaa ja kun kerää palkoista rahaa , pääsee vaikka 10pvän Losin reisulle kuten mä ja 2vkon Jamaikan lomalle.Ihmiset on mukavia ja edelleen pidän yhteyksiä naapureihin ja kavereihin.

Minusta ainakin kannattaa lähteä. Olin 97-98 vuoden Chicagossa ja oli aivan mahtavaa. Olin Allianssin/Au pair in America kautta ja ainakin järjestöllä homma toimi.

Perheelläni oli ollut aupaireja jo 5 kappaletta ennen minua joten ongelmia ei juurikaan ollut. Oma kulttuurihan se on ja minun perheessäni oltiin TODELLA lepsuja lasten kurin suhteen mikä välillä pänni mutta pakko siihen oli sopeutua.
Jotkut joutuivat vaihtamaan perhettä ja kyllä sitä kuuli välillä tosi negatiivisiä tarinoita mutta mielestäni vuoden onnistumiseen voi vaikuttaa pitkälti itse.

Jos menee posiitivisella ja avoimella asenteella niin se auttaa jo paljon. Ongelmista pitää yrittää puhua sillä itsestään ne eivät ratkea. Monet haukkuivat isäntäperhettä muille tytöille mutta eivät puhuneet ongelmista perheen itsensä kanssa vaikka monet ongelmat olisi ollut helpoisti ratkaistavissa. Jenkithän tunnetusti rakastavat höpöttämistä.

Kaveripiiri kehittyi todella äkkiä sillä perheellä oli paljon tuttavia joilla oli au paireja joihin tutustui ja sitä kautta sai kavereita ja sen lisäksi järjestö jakoi vanhoille au paireille listan uusista jotka sitten soittelivat ja kutsuivat mukaan iltaa istumaan jne. Eli yksin ei tarttenut olla, mikä onkin tärkeää alussa ettei koti-ikävä yllätä. No itse olin niin innoissani että ei edes käynyt mielessä lähteä takaisin Suomeen.

Matkustettiin perheen kanssa Floridaan ja sitten kavereiden kanssa käytiin lähiosavaltioissa, Californiassa ym. Silloin sai ainakin aika halvalla lentolippuja, San Franciscoonkin lähdettiin viikonlopuksi päivän varoitusajalla (hieno kaupunki muuten)

Suurin osa ajasta tuli vietettyä muiden au pairien kanssa ja tietenkin tuli treffeillä käytyä ja sellaista mutta itseltä jäi ainakin valitettavasti tutustumatta sen paremmin amerikkalaisiin oman ikäisiin tyttöihin.

Jos menet niin tutustu sellaiseen järjestöön kuin Trek America. Olin itse ja monet ystäväni vuoden päätteeksi kahden viikon matkalla joka tehtiin "pakettiautolla" ja oli kertakaikkisen mahtava päätös vuodelle. Meitä oli 14 henkilöä eri puolilta maailmaa ja tuli nähtyä LA, San Francisco, Las Vegas, Yosemite, Grand Canyon jne.

Hei!

Itselläni oli samansuuntaiset suunnitelmat jo ylä-asteelta lähtien ja lähdinkin USA:han au pairiksi kesällä kirjoitusten jälkeen.

Vuosi oli aivan mahtava monella tapaa...sain paljon uusia ystäviä joiden kanssa vieläkin nähdään, upean isäntäperheen, mahtavia kokemuksia ja niin paljon muuta...

Vaikeusia minulla henk.koht ei ollut ollenkaan, mutta monilla ystävilläni oli hiukan erikoisia perheitä. Oma perheenikin erosi kyllä ko. vuotena, mutta se ei vaikuttanut mitenkään negatiivisesti vuoteeni...pikemminkin päin vastoin: minusta, lapsista ja host äidstäni tuli todella läheisiä.

Perheelläni oli ollut au paireja aikaisemmin joten asia oli jo tuttu perheelle mikä osaltaan auttoi asiaa koska itse en ihan kaikkea tiennyt.

Menin EurAuPairin kautta, koska se oli mielestäni halvin vaitoehto ja tarjosi kaikkea mitä muutkin matkanjärjestäjät. Hyväksi päätökseksi se osoittautuikin, koska mitään ongelmia ei minulla ollut.

Suosittelen todella lämpimästi au pair-vuotta kunhan vain olet tietoinen mitä se vaatii ja valmis olemaan erossa omasta perheestäsi ja kavereistasi pitkän aikaa kuten myös valmis tekemään kompromissejä. Sekin kannattaa muistaa, että menet sinne auttamaan perhettä lastenhoidossa, etkä ryyppäämään ja rellestämään. Tälläistäkin siellä ikävä kyllä sattui ja se aiheutti monenlaisia ongelmia. Tietenkin pitää hauskaakin saada viettää, mutta kohtuus kaikessa.

Vuoden aikana ja jälkeen osasin katsoa asiaa jo hiukan perheenkin näkökulmasta eikä vain omastaan. Ei ole aina niin helppoa majoittaa tuntematonta teini-ikästä kotiinsa eli perkeiltäkin vaaditaan muutakin kuin rahallista panosta.

Vaikka koti-ikävä välillä iskikin (varsinkin puheluiden jälkeen) vuosi oli kyllä upea kokemus ja en olisi missään nimessä halunnut jättää sitä väliin;)

Onnea mietintään;)