hullunlailla,täyttä ymmärrystä vailla,tulisesti,kiihkeästi,hellästi,uskollisesti,vähän ehkä omistavastikin. Olisit mun oma ja olisin sun oma. Aina! Nyt vain pitäisi löytää sinut,eikä minulla ole aavistustakaan mistä etsiä tai edes kuka olet. Saatat tulla minua vastaan joskus jossain,enkä heti ehkä tunnista sinua,mutta kun lopulta tiedän sinun olevan minun etsimäni, vien sinut enkä päästä koskaan pois..etkä haluakkaan lähteä,kun tulen pitämään sinua niin hyvin. Se on fakta!
Haluan rakastua sinuun mies
Pieni n
311157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Se mies olisi maailman helpoin homma tavoittaa ja löytää..juuri nyt menossa oman peiton alle..toivoen epätoivoisesti,että vasuri löytäisi saman peiton alta juuri hänet,jonka haluaisin omivan mut itsellensä kokonaan..kutitella häntä jostain herkästi kutiavasta kohdasta tai silitellä muuten vaan hellästi vaikka jostain kuumasta ja kosteasta..sitä hullun lailla rakastumista helpottaisi se,että mieskin haluaa sitä yhtä tulisesti,kiihkeästi,hellästi,uskollisesti ja sekopäisesti..ja kun se mies eka kerran sulkee sen passelin kokoisen naisen syliinsä..tuntee nainen olonsa niin turvalliseksi ja kotoisaksi,ettei halua siitä sylkystä enää koskaan pois..vaikka samaan aikaan kropan sisällä ja ehkä pinnallakin kihelmöi tulisemmin kuin ikinä ennen.....
Huhhuh mies.Kirjoituksestasi päätellen, tunnut tietävän tarkalleen,mitä tarkoitin. Tuli silleen mukavasti levoton olo. :) Voi kun se voisikin olla totta,että se etsimäni henkilö olet juuri sinä. "Tuntomerkit" kyllä täsmää etsimääni,mutta ei niin helppo löytää viereesi,kun en tiedä mihin suuntaan ovestani lähtisin. Annappa koordinaatit niin katson kartasta suorimman reitin sun luo.
Nuo tuntomerkit sopivat meihin kaikkiin rakastuneisiin ja niitä koordinaatteja ei
löydy näiltä sivuilta :))
Länteen päin jos haluat lämpöä..ja jos on niin sanotusti pallo vähän hukassa, tarkemmat koordinaatit annetaan mielellään puh.numerosta,jossa on keskellä pari pientä ja lopussa pari suurta numeroa.....
luullut että tyrkyt täällä on naisia mut löytyy niitä näköjään miehistäki. aika hyvä toi puh.nro !! vähänkö teitä lapsettaa !
Länteen päin...hmm...Kuinka pitkälti esim.Helsingistä? Pallo hukassa!!! Eih..en tiedä edes sitä numeroa,että voisin kysyä ne tarkemmat koordinaatit. Ja kun ei tänne kannata varmaan edes s.posti osoitetta laittaa...Mitäs nyt?
silviissiin ..
Tuntomerkit? Missä?
Se vähän riippuu mistä kattoo..jotain 200 ja 300 km välillä..numeroni on ihan julkinen,josta voi kysyä pelkästään vain tarkemmat koordinaatit tai ilmoittaa omansa,jos aluksi kaikki muu ujostuttaa..sinä saisit valita halutessasi ajan ja paikan..voidaan me joskus sattumaltakin törmätä tai sitten ei..siitä kun ei ole mitään takeita..ja kyllä mut mahdollisesti vastaan tullessa pitäisi tunnistaa..korkeintaan oon sitten viime näkemän pikkasen komistunut entisestään.....
Mutta jos olisimme aiemmin jo tavanneet,tuskin olisit sinä siellä ja minä täällä...olisimme molemmat samassa paikassa,en suostuisi olemaan erossa sinusta,etkä sinäkään minusta. :) Välimatkamme ei ole pitkä,mutta saattaa tosiaan olla,että tuskin sattumalta esim.kadulla vastaa kävelisit. Mutta jos niin tapahtuisi, saattaisin tosiaan tunnistaa sinut katseestasi ja hymystäsi,sinäkin tunnistaisit minut. Hivuttautuisin varovasti vierellesi,pujottaisin pienen käteni käteesi ja jos se tuntuisi omalta,en päästäisi koskaan siitä irti.
Juuri noin se menee.Jos molemmat oikeasti haluaa jotain,eikä vain leikisti haaveilla,niin tuskin täällä roikutaan kirjoittamassa nimettömänä nimettömille.
Taisi mennä nyt vähän jossittelun puolelle pienen ännän viimeinen viesti..välimatka ei rakkautta tapa..tosin sitä sattumalta vastaan kävelemisen mahdollisuutta se saattaa heikentää..toivottavasti saat silti vielä pienen kätesi siihen oikeaan pujottaa..tuo pienuuskin on suhteellista..joku voi pitää itseään pienenä..mutta hän on juuri sopivan kokoinen nainen mun tarpeisiini..tosin en ole itsekkään kuin 175cm..ja vaikka sormeni ovat aika paksut ja töiden jäljiltä muutenkin melko raavaan näköiset..niin on aivan varma siitä..että pujottaessani käteni yhteen hänen käteensä..se käsi tuntuisi heti mahdottoman hyvältä ja omalta ..mistäkö tiedän..siitä kun pelkkä hetken läheisyyskin pieni hipaisu on tuntunut viikon varpaissa asti.....
Jossittelen,kyllä,koska en vielä ole varma mistään. Tähän ikään mennessä jo sen verran kokenut ja nähnyt,että tietää ettei mikään ole niin itsestään selvää. Ja mitä pienuuteen tulee..olen todellakin pieni (156cm) ja todella siro. Olen varma,että tulisin suorastaan rakastamaan "raavaan" näköisiä käsiäsi,sillä juuri siksikin ne olisivat turvalliset ja pitävät,kun ovat elämän kuluttamat. Haluaisin niin jo vihdoin päästä näkemään,koskemaan,tutkimaan...ihan oikeasti tutustumaan.
Tuo epävarmuus on ihan normaalia..itsekin kyseenalaistan monta kertaa päivässä omassa päässäni..en tunteitani..vaan sitä,voisiko niin söpö tyttö muka tykätä musta..siksi totuus,oli se sitten mitä tahansa..olisikin parempi kuin ainainen epävarmuus..Varmasti ihan kaikki ketä ovat jo ehtineet pikkasen kokemaan,ovat jossain vaiheessa saaneet rakkausrintamalla siipeensä ja ymmärtävät,ettei varsinkaan rakkaudessa ole mikään itsestään selvyys..vaan sitä pitä vaalia jakuvasti..ja vain sitä kautta se epävarmuuskin voi poistua..oon itsekin saanut rakkauden saralla joskus nokkiini,ja varmasti itsekkin tehnyt virheitä..mutta elämä opettaa ja virheistä oppii ja ainakin se on tähän kovaan päähän ehtinyt menemään,ettei sydämellä leikitä..Vaikka näissä sormissa ja käsissä pikkasen käytön jäljet jo näkyy..ja ovat luonnostaankin jo melko karskit..niin kyllä näistä kätösistä löytyy sopivassa tilanteessa sellainen herkempikin puoli,että tulisit vielä iloisesti yllättymään.....
Niin,elämä opettaa joskus julmallakin tavalla. Ei pidä kuitenkaan tulla liian varovaiseksi tai pelätä,yksinäisyys otta vallan ja jää paljon hyvääkin kokematta. Joskus tosin mielessä käy,että olisi parempi vetäytyä omaan pikku pömpeliin ypöyksinäisyyteen,eikä päästäisi enää ketään lähelle..kun ei sitä omaa ihanaa taida olla edes olemassa. Jostain se aina toivonpilke syttyy ja saa taas uskomaan,että kannattaa ainakin yrittää. Sydän on taas toivoa täynnä, valmis saamaan ja antamaan..kukaties piankin on kätesi kädessäni,meistähän se on kiinni,että koska.
Tuttu juttu tuo vetäytyminenkin..ja joskus on tullut peräännyttyä tarjotusta mahdollisuudesta..ei niinkään pelkäämisen takia..vaan sen,ettei tässä iässä enää viitsi pettää edes itseään ja lähteä puolivaloilla mukaan johonkin..kun tietäisi sydämen haikailevan kuitenkin ihan jotain muuta.. ja kuuluvan sen vain yhdelle tietylle..Vielä tuohon pienuuteen..vaikkei se nyt olekkaan mitenkään olennaista..niin monessa hommassa olisimme toisilleen sopivan kokoiset..kuten vaikka.. suutelemisessa.....
No hupsista..kirjoitin viestin,mutta se katosi jonnekkin?? Mystistä!! Niin..ei ole minustakaan reilua ottaa ketään korvikkeeksi jos kerran tunteita jo jotakuta kohtaan. Siinä huijaa itseäänkin. Olen huomannut,että miehet kyllä vielä huomoivat minut (eli peli ei ole menetetty) ja parin vuoden aikana jokunen tapaaminenkin ollut. Mutta kun ei ole tullut sitä tunnetta,että Hän se on,häneen haluan tutustua. Vedänkö puoleeni "vääränlaisia" miehiä?..voi olla! Ovatko odotukseni kumppanin suhteen epärealistisia?..en usko! En etsi mitään "supermiestä", vaan aivan tavallista Suomalaista miestä jonka kanssa olisi hyvä ja turvallinen olo. Jonka kanssa hassutella ja helliä. Joka seisoisi rinnalla niin hyvinä,kuin huonoina hetkinä. Enkä itsekkään hälle selkääni kääntäisi jos hän tukeani tarvitsee. Jos vielä yltäisin tosiaan sen suudelman hänelle ilman apujakkaraa antamaan,se olisi plussaa. :)
En minäkään mitään supernaista etsi..oikeastaan mitä tavallisempi ja mitä enemmän luonnollisesti oma itsensä,sen parempi..vaikka taitaa sieltä kuoren alta silti jonkin sortin superpuuma löytyä..Sitä sietää aika paljon erilaisuuttakin,jos vaan on tarpeeksi kaikkein tärkeintä eli tunnetta..sellanen kutina silti,että tässä paketissa tunteen lisäksi tosin taidetaan keinua aika vahvasti samoilla aaltopituuksillakin..Eiköhän se apujakkara voidaan potkaista sivuun..siinä kiimassa käy kuitenkin jossain vaiheessa vanhanaikaisesti ja pudotaan tuolilta..Meidän suuteluetäisyys on täydellinen ilman apuvälineitäkin..ja voidaan sitä illan hämärtyessä vielä pikkasen tehostaakin..nostamalla vähän sua pakaroista..tiiviimmin vasten mun vartaloa ja entistä piukemmin kiinni huulilleni..varsinkin niinä huonoina päivinä.....
Superpuuma?..hmm..enpä tiedä.Eikös sitä puumaksi nimitetä niitä naisia jotka nuoria miehiä mielivät? En tosin tiedä ikääsi? Itse olen kyllä jo neljänkympin paremmalla puolella. Vai tarkoititko "eläimellistä" puolta naisessa? Sitä kyllä löytyy tarvittaessa,voit olla varma ;) ,enkä sen oikean kanssa sitä edes yritä pidätellä. Kun saan kynteni kiinni "saaliiseeni",raahaan sen armottomasti pesäkololle..ja se, mitä sitten tapahtuu riippuu siitä,antautuuko saalis vai kamppaileeko vastaan. Jos jälkimmäistä,otan "järeämmät" konstit käyttöön. Teen jotain,mitä saalis ei osaa odottaa tulevaksi ja lopulta täysin yllätettynä, antautuu vietäväksi ja kohta makaa vierelläni raukeana ja tyytyväisenä. Siinä vielä hellät suukot vaihdettaisiin ja nukahdettaisiin tiukasti kiinni toisiimme painautuneina...keräten voimia uusinta kamppailuun.
Tiedä sitä sitten kummalla puolella neljänkympin on parempi..oon vähän siinä kintaalla..siitä superpuumasta..ajattelin että kiltin näköisen pinnan alta saattaa tietyissä tilanteissa tulla esille juuri sitä eläimellisyyttä ja yllättävää villiyttä..Ei mulla mitään pientä painiakaan vastaan ole..mua ei itseäni ronskimmatkaan miehet ole saaneet kanveesiin..vaikka nyt on vähän eri konstit kyseessä kuin poikapainissa..niin kannattaa olla varuillaan..voi nimittäin käydä niinkin..että ennenkuin saat sullottua mut siitä pesäkolostasi sisälle..huomaat olevasi itse nopeammin kuin uskotkaan selälläsi ketarat ojossa kohti taivasta antautuneena ja raukeana.....
Hui! Olet siis vahva vastus :) Turvallistahan sellaisen miehen rinnalla on,joka pystyy suojelemaan itseään..toisaalta, vahva mies myös vähän pelottaa,saattaa suuttuessaan käyttää väkivaltaa myös naiseen. Olettaen,ettet kuulu jälkimmäisiin, luulen,että pikku painista tulisi aika tasainen ja kumpikin vuorollamme olisimme niin alakynnessä kuin vahvoilla. Eikä siinä olisi häviäjää vaan molemmat voittaisivat loppujenlopuksi. ;) No,ihan kiva haaveilla vaikka tuntuu ,että tänne palstalle kaikki jää. :( Onhan tämäkin jo jotain,voi ainakin kuvitella mitä voisi tapahtua...
Ehkä enemmänkin periksi antamaton,ovela ja sitkeä kuin vahva..ja koskaan en ole naista satuttanut edes suuttuessani,ennemmin poistun takavasemmalle kuin käyttäisin naiseen väkivaltaa..ja ne miesten kanssa väännötkin on ollut enemmänkin sellaista leikkimielistä kisailua..suuttuessanikaan en montaa minuuttia jaksa mullitella..kun pulssi on vähän tasaantunut,selvitetään erimielisyydet,tehdään mahdollisesti kompromissejä,suudellaan ja elämä jatkuu..Eikä siinä painissa olisi kuin kaksi voittajaa..ja edelleen,painitaanko täällä vai oikeasti on meistä kiinni.....
Meistähän se riippuu kyllä loppupeleissä,että tavataanko. Olis kiva päästä vaihtaa vähän henk.kohtaisempia tietoja. Kovin vaan on vaikeaa keksiä konstia privana viestitellä,tänne kun ei uskalla yhteystietojaan pahemmin laitella. Ideoita otetaan vastaan..
Välillä sitä vetääntyessä havahtuu huomaamaan,kuinka hävyttömän pitkäks aikaa tänne on oikeesti juuttunu..eihän tää näin pitäny mennä..jos olemme pelottomia ja avoimia kaikille mahdollisuuksille täältä pääsemiseksi..eikä suljeta mitään vaihtoehtoja pois ainakaan pelkästään jääräpäisyytemme takia..varmasti konsteja keksitään..privaattia yhteydenpitoa tässä jo kaipaisi vesikielellä..myöhemmin tietysti jotain muutakin privaattia.....
En näillä palstoilla ole koskaan pahemmin pyörinyt,tämän yhden aloituksenkin vain laittanut. Nyt tökkii jo tällainen "yhteydenpito".Ei asiat täällä mihinkään etene, joten jos ei kerta ole tiedossa muuta konstia jatkaa jutustelua,lopetan tähän viestiin. Hyvät jatkot "keskustelukumppanilleni" ja tietysti kaikille muillekkin.
Haluaisitko nainen syödä paskaani ?
hienoa, että osaat rakastaa ilmaa.
Niin minäkin sinua ap.,jos olet HÄN! ; )
Nythän kannattaa muistaa, että vaarallisia vapautuneita on liikkeellä. Eivät he saa uhreja jos eivät ole taitavia siinä.
Olkaapa ihmiset varovaisia. Kukaan normaali ihminen ei halua toiselle pahaa.
Jos olisit pieni mutta kuitenkin yli 170 pitkä, niin sitten. Kaappaan sinut syliin ja kummatkin kun pitää tiukasti kiinni, ei voi mikään erottaa.
Niinpä niin, aika kaukaa haettu. Aina voi kauempaakin hakea.
No mua ei ole kukaan koskaan rakastanut. Ei ole edes kavereita pahemmin ollut. 36 vuotta yksinäisyyttä ja toiset 36 vuotta vielä edessä. Ellei auto aja yli sitä ennen....