Lenkkeilyä puolen sentin askeleilla

HS kirjoittaa tänään syrjäytyneistä otsikolla "Syrjäytynyt vaeltaa varjoissa yksin. Jo pelkkä mielekäs tekeminen auttaisi heikko-osaisimpia, tutkimus vihjaa."

Tutkimus on tehty haastattelemalla 150:tä Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluyksikön asukasta, joilla pääasiassa on taustallaan asunnottomuutta ja pitkiä päihdeongelmia.

Tutkimus tiivistää:"Positiivista on, että syrjäytyneiden elämänlaatu paranisi yksinkertaisilla asioilla. Tällaisia ovat asunto ja mielekäs tekeminen, kuten liikunta- ja kulttuuriharrastukset."

Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari on yllättynyt, koska "moni vastaaja on kaikesta huolimatta tyytyväinen ja monella on elämäntavoitteita samoin kuin muillakin ihmisillä". Niinpä niin.

Olen käynyt tuollaisessa laitoksessa jonka asukkaita tutkimus koskee. Vieraana tosin, tapaamassa siellä ollutta ystävääni. Tutkimus ei kerro millaista se "mielekäs tekeminen" tai "liikunta- ja kulttuuriharrastukset" näille ihmisille olisivat. Jos siirymisessä ruokasaliin kuluu tunti ja askeleet ovat puolen sentin mittaisia, millaista liikuntaa pitäisi alkaa harrastaa; jos silmät ovat tyhjät ja tajunta peruuttamattomasti hajalla, millainen kulttuuri mahtaa kiinnostaa? Murtomaahiihto talvella, sauvakävely kesällä, kuntouinti ja maastopyöräily? Kulttuuriannoksena voisi mennä seuraamaan vaikka Dario Fon oopperaa tai Radion Sinfoniaorkesterin konserttia Musiikkitalolle, vai perustettaisiinko heille viiniklubi?

Minä luulen, että nämä ihmiset vittuuntuvat (ilmaisu artikkelin) eniten siitä, että heidän ei anneta olla rauhassa.