Niin, kun en itse mitään ismiä suosi, niin kysyn lähinnä palstalla esiintyviltä skepsisteiltä, miksi ja miten he ovat valinneet tämän omaksi ajattelutavakseen!?! Kiinnostaisi myöskin tietää uskovatko palstan skeptikot elämässään johonkin, jota he eivät sitten epäilekään!?! Kysyn ihan siksi koska en ymmärrä itse miksi ajatteluaan ja havainnointiaan täytyy rajoittaa millään ismi - uskolla. Terve epäily on sen sijaan mielestäni älyn merkki, mutta kaiken systemaattinen epäily sen sijaan jo älyä ja havainnoimista rajoittava tekijä. Mutta kertokaatte nyt ihan vapaasti miten hurahditte skeptikkouskoon!!
Miksi skepsismi??
Kasteenhaukka// Yläkolmio
1777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos minun pitäisi valita selkeän mielenvikaisuuden tai skepsismin välillä, niin valitsisin kyllä skepsismin...
Tuo kuullostaa kyllä mielenvikaiselta.
Tämän palstan valloitaneilta mukamas skepoilta on turha kysellä mitään järjellistä. Eivät he sitä näköjään pysty asiallisesti perustelemaan. Tai, sitten keskustelemaan. Tästä on tullut pelleosastoa viime viikolla.
Paras, kun jätetään nämä tänne tappelemaan keskenään. Asiallisiakin foorumeija löytyy ja asiallisia/ oikeita skepoja.
Järkeä on hyvä käyttää. Ei järjen käytöllä rajoiteta havainnointia.
Mitään skeptikkouskoa ei muuten ole olemassa, niinpä sellaiseen ei voi hurahtaakaan.
Filosofi Descartes oli aikoinaan ainakin olevinaan epäilevinään kaiken olemassaoloa, mutta oli kumminkin teisti, ei siis epäillyt jumaluuden olemassaoloa. Descartes oli muutenkin hölmö, koska kuvitteli että eläimet ei tunne kipua.
Mikä on terveen epäilyn ja systemaattisen epäilyn ero? Miten vedät rajan, jos törmäät väitteeseen, joka mielestäsi tuntuu jotenkin oudolta tai epäuskottavalta?
Onhan tietysti eroa, törmäätkö väitteeseen Naturessa vai iltapäivälehdessä, mutta selkeä rajanveto lienee mahdotonta.
Skeptisyyteen ei hurahdeta. Siihen kasvetaan ja yleensä melko hitaasti. Siksi kovin nuori itseään skeptikoksi väittävä henkilö kuulostaa mielestäni hieman epäuskottavalta. Aidoilla skepoilla on enemmin tai vähemmin tieteelliseen maailmankuvaan perustuva käsitys asioista tai ainakin pyrkimys siihen. Kun on vertaillut uskomuspohjaisia selitysmalleja tieteellisiin jokusen kymmentä vuotta, alkaa väkisinkin ajautumaan skeptisempään suuntaan ajattelussaan.
Mikä on sitten 'outo väite', sehän voi olla kaikkea omien kokemustesi ulkopuolelta!?! Systemaattinen epäilijä epäilee laveasti sanoen kaikkea, myöskin ns.'hyväksyttyä, yleistä tietoa', terve epäily ei ole taas niinkään kyseenalaistavaa, vaan älyllisesti erittelevää, joka kuitenkin on avoinna myöskin uudelle tiedolle. Usein ns.'tieteellinen maailmankuva' perustuu myöskin uskomuksiin traditionaalisesta totuudesta, jota valtaosa kaikelaisista skeptikoista ei kyseenalaista. Sikäli mielestäni on 'skeptisyyteen kasvaminen' jo epäilyksenalaista sinänsä. Mitä epäilyä se on, mikäli kasvamisen kautta jotkin asiat hyväksyy ja toisia ei!?! Konkreettinen käsitys tuolta pohjalta on vain se, että skeptisyys perustuu uskoon, eikä mihinkään tieteelliseen järkiperäisyyteen, koska se ei ole järjestelmällistä, eli: skepsismin usko on traditioon uskoa!! Toisinsanoen skepsismin epäily voi tuskin koskaan olla järjestelmällistä, kaiken epäilyä!!
Ensinnä, miten määrittelet "hyväksytyn, yleisen tiedon"? Naiivina esimerkkinä väite: "Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan", taitaa olla yleisesti hyväksytty? On tai ei, niin ainakin se on väärä "tieto".
"Mitä epäilyä se on, mikäli kasvamisen kautta jotkin asiat hyväksyy ja toisia ei!?!"
Tuolla kohtaa käsitit minut täysin väärin ja siksi myös johtopäätöksesi on väärä.
Skeptisyyteen kasvaminen on kriittisyyteen kasvamista. Totta kai oma tausta ja kokemus ohjaavat sitä, miten tietoa suodattaa ja arvioi, mutta skeptisyys on ennen kaikkea vastakohta herkkäuskoisuudelle.
Skeptikko ei suinkaan usko traditioihin. Sellainen kuuluu uskontoihin ja uskomuksiin. Vai tarkoitatko traditioilla tieteellisiä paradiigmoja? Nekin on tehty kaadettaviksi, mutta niin kauan kun niitä ei ole kyetty kaatamaan, ovat ne varminta saatavilla olevaa tietoa ja sellaiseen kyllä tukeudun.
Uuteen tietoon suhtaudun suorastaan intomielisesti. Opittavaa olisi vaan niin valtavan paljon, että pakostakin joutuu karsimaan ja karsiessaan kannatta pitäytyä lähteisiin, joiden luotettavuus on edes jotenkin varmistettua.
Kaiken epäily kuuluu jollain tasolla tieteelliseen ajatteluun, mutta kuten Syksy Räsänen joskus blogissaan asian ilmaisi, niin on asioita, jotka ovat järkevän epäilyn ulkopuolella. Järjetön epäily on asia erikseen ja ainakaan itse en haluaisi vetää ajattelutapaani niin pitkälle.
Skepsismi ja herkkäuskoisuus ovat toki toistensa vastakohtia. Täysin herkkäuskoisia ja täysin skeptisiä henkilöitä on kuitenkin varsin harvassa. Ihmiset kasvavat yhä enenevästi epäilemään asioita kriittiseltä kannalta. Johonkin maailmankuvaan kriittisen epäilijänkin täytyy kuitenkin tukeutua. Samaten jok'ikisen tieteenkin väitteen voi kumota, tosin lopulta jatkuvassa kriittisessä tarkastelussa ei ole enää mitään mieltä. En tunne tätä S.Räsästä, mutta mielestäni pelkät kysymykset eivät riitä, vastauksiakin on joskus saatava. Ylitarkkaa maailmankuvaa ei voi kenelläkään olla, tiedekin on lopulta sidoksissa siihen maailmaan josta se tekee havaintoja. 'Intialainen luomujoogi' - tyylinen väite, että 'maailmakin on harhaa' on tieteellisesti, taikka miten tahansa väkinäinen katsantokanta. Järjettömät näkemykset suistavat kenet tahansa epäolennaiseen hulluuteen. Itse kannatan paitsi käytännönläheisempää tiedettä, myöskin ns.tervettä havainnointia, joka antaa tiettyjä vastauksia senhetkisestä maailmankuvasta. Systemaattinen epäily onkin sikälikin järjetöntä, ettei se lopulta anna kuin kysymyksiä, koska kaikki vastaukset on lopulta kyseenalaistettava ja kyseenalaistetaan. Mutta kuten totesin, on sekä tiede, että kasvaminen lopulta vain maailmankuvansa enemmän taikka vähemmän kriittistä muokkaamista ...
Itse asiassa skeptismin perusväitteeksi kuvattu väite: "Varmaa tietoa ei voi saada", on jo sisäisesti ristiriitainen.
Kuten kerroit, ei ääripäitä olekaan, jos ei sitten henkisesti sairailla.
Vaikka luonnehdinta on köppänen, niin itse voisin kuvitella omaavani 95 % skeptisyyttä ja 5 % herkkäuskoisuutta. Kolme - neljä vuosikymmentä sitten skeptisyyden osuus olisi varmaan ollut paljonkin pienempi. Ikä tekee yleensä tehtävänsä. Kun riittävän monta kertaa on nähnyt katteettomia lupauksia ja toteutumattomia ennusteita, kriittisyys lisääntyy tahtomattaankin. Samaten tieteen historian harrastukseni varmaan ohjaa ajatteluani tiettyyn suuntaan.
Räsäsestä: "Syksy Räsänen on paitsi hiukkaskosmologi ja tuore teoreettisen fysiikan yliopistonlehtori myös liki parimetrinen gootti,..."
Pitää myös erinomaisia yleisöluentoja kosmologiasta. Tiede- lehden sivustolla voi tutustua Syksyn blogiin, jossa hän käsittelee fysiikkaa.
Ei suoranaisesti aiheeseen liittyen, mutta muistan psykiatri - enoni eläessään toistaneen "yhteiskunnan niitä mielisairaita tuottavan". Ihan todella, on tämä maailma niin läpensä täynnä monimutkaista tietoa vähäisellä käytännön hyötysuhteella, että ei ihme jos alkaakin päässä vippaamaan. En oikein nykyään ymmärrä, miksi 'viisaat tiedemiehet' eivät voi tarjota ihan käytännöllistä tietoa, joka olisi ns.jokapäiväisesti hyödyksi. Taikka onhan toki noita yleisöluentoja, monilla noista yleisöluennoitsijoistakin vain 'omat koukkunsa'. En ymmärrä siis sitä miksi 'ylivertainen tiede' eli moniselkoinen väittely ammattikielellä on niin arvostettua ja 'käytännöllinen tiede' sitten vähemmän. Mielestäni tieteen valtavirrat ovat valitettavan vieroutuneita tosielämästä, sama trendihän se kai on kuin yhteiskunnan byrokratiassa ja poliittisessa elämässä. Eli viitaten tuohon eno - vainaan sanontaan: tavan käytännöllinen elämä tehty turhan vaikeaksi. Tietämätön on sitten helppo osoittaa sairaaksi. Samahan se on näitten erikoisten havaintojen, ilmiöiden yms.kanssa; helppo olla uskomatta. Toisaalta esim.mielisairaan ihmisen havainto (mikäli sairas ei hallusinoi taikka lääketokkurassa) ei ole mistään aihepiiristä sen arvokkaampi/ arvottomampi kuin rikkiviisaitten ihmistenkään ... Taidan kirjoittaa jo paljolti asian vierestä, mutta kyllä tämä yhteiskunta nimenomaan rikkiviisaudessaan sairauden tekijä on ...
Se monimutkainen ja käsittämätön tiede sieltä perustutkimuksen puolelta valuu alaspäin insinörttien iloksi jotka sitten rakentavat uusia hienoja laitteita meidän kuluttajien iloksi. Tietokoneet, kännykät, lääkkeet, jne... Ei ole mikään pakko yrittää noiden härpättimien toimintaperiaatteita ymmärtää jos ei halua. Niitä voi ihan vaan käyttääkin, niin ei polla sekoa liiasta tiedosta. ;D
Niin, se sitten menee jo kulutusyhteiskunnan puolelle ... Voi sitä niistä laitteistakin polla seota ja monilla seonnutkin. Aika levoton yhteiskunta, parempi pitää jalat maassa ...
Kai se polla tietysti kerskakulutuksestakin saattaa seota. Tiedänkin tapauksia jossa okyrikasta julkisivua on ylläpidetty velkarahalla ja sitten seottu kun homma on lähtenyt lopullisesti lapasesta.
On tämä yhteiskunta käynyt levottomammaksi ihan minunkin aikanani. Vielä neljä vuosikymmentä sitten maalla ei tarvinnut edes ovia laittaa lukkoon. Oli talkoita ja ihmiset muutenkin ihan eri sorttisia kuin nykyään. Ellei sitten aika ole kullannut muistoja. ;D
Joo, minusta on kummaa esim.se että sellainen henkilö, joka haluaisi psykiatrista apua ei sitä nykyisin saa paitsi kuukausien, jopa vuosien viiveellä. Näin olen ainakin ymmärtänyt ja monelta eri taholta kuullut. Ei parane sitten ihmetellä kun tulee ties mitä väkivallantekoja yms., mitä saa lehdistä lukea. Aika välinpitämättömäksi on mennyt, jos jollakin on ongelmia ne pitäisi ratkoa. Mutta kun ei, se on nyky-yhteiskunnalla tosiaankin tuo julkisivu. Psykiatrin vastaanottona sitten tätä internettiäkin käytetään, vaikke tämä ainakaan siihen sovellu, kun 'neuvonantajia' on niin moneksi. Vaan moneksi on muuallakin, ihme kiire kun vielä on niin ei moni tosiaan niitä jalkoja kauaa jaksa maassa pitää. Levottomaksi on tosiaan mennyt.
Mahtaako kohta julkiselta puolelta saada mitään hoitoa? Hyvin tuntuu säästöt purevan myös terveydenhuoltoon...
Tämän kultarakenne - hölynpölyn jatkon arvaan seuraavina vuosina olevat juuri näin, että valtion palveluita on vieläkin vaikeampi käyttää. Joko ne sitten tullaan yksityistämään taikka katoavat osaksi ja sieltä minne jäävät on jonot sitten hirmuiset. Joku poliitikko voi just ymmärtää puolustaa perusturvaa, muttei kuitenkaa tee taikka voi tehdä mitään käytännössä näiden palvelujen säilyttämiseksi. Kaksinaamaista on, ja turha tosiaan ihmetellä kun oireet näkyvät poliisien tilastoissa. Jännä homma, kun ihan rahan takia vaan annetaan tavan ihmisten ongelmien kasvaa ja kasvaa.
KUNTARAKENNE - xmgxmtpjga.tamwmtmtxxww!!!!