Miehen kanssa oltiin kuusi vuotta yhdessä, olen nyt kolmenkymmenen. Suhteen alusta asti kerroin miehelle haaveistani ja unelmistani eli naimisiin menosta ja perheen perustamisesta. Näistä asioista puhuttaessa mies vaihtoi hyvin nopeasti aihetta tai kuittasi sanomalla, että "sitten joskus".
Viime syksynä puhuimme vakavasti tulevaisuudesta ja sanoin miehelle, että lähden suhteesta, jos emme etene mihinkään suuntaan. Hän mietti asiaa ja kosi, mentiin kihloihin ja puhuttiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Olin onnellinen, että viimeinkin haaveemme ovat yhteisiä! Yhdynnässä mies kuitenkin tuli sisääni vain menkkojen aikana ja muulloin veti ulos ennen siemensyöksyä.
Vuodenvaihteen jälkeen otin asian taas esiin, yritin keskustella mahdollisesta vihkipäivästä ja suunnitella häitä muutoinkin. Pyysin myös miestä tulemaan sisääni ihan joka yhdynnässä, ensinnäkin koska pidän siitä ja toisekseen se antaisi lapselle paremmat mahdollisuudet saada alkunsa.
Huomasin miehen menevän "lukkoon" keskustelujen jälkeen ja muutaman päivän kuluttua hän sanoikin, ettei halua mennä naimisiin ja vielä vähemmän haluaa saada lapsia.. Erota hän ei olisi halunnut, koska parisuhteemme toimii ja seksi on hyvää.
Minä kuitenkin tein ratkaisuni ja jätin miehen. Pari kuukautta vanha kihlasormus on nyt myyty romukullaksi ja muutto on käynnissä. Tiedän, että pärjään yksin, mutta ikävä toista ihmistä on kova.
Nyt olen sitten vauvakuumeeni kanssa yksin. Haluaisin toimivan parisuhteen, jossa molemmilla samat unelmat. Ehkä jonain päivänä sellainen mies vielä vastaan tulee..
Viime syksynä puhuimme vakavasti tulevaisuudesta ja sanoin miehelle, että lähden suhteesta, jos emme etene mihinkään suuntaan. Hän mietti asiaa ja kosi, mentiin kihloihin ja puhuttiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Olin onnellinen, että viimeinkin haaveemme ovat yhteisiä! Yhdynnässä mies kuitenkin tuli sisääni vain menkkojen aikana ja muulloin veti ulos ennen siemensyöksyä.
Vuodenvaihteen jälkeen otin asian taas esiin, yritin keskustella mahdollisesta vihkipäivästä ja suunnitella häitä muutoinkin. Pyysin myös miestä tulemaan sisääni ihan joka yhdynnässä, ensinnäkin koska pidän siitä ja toisekseen se antaisi lapselle paremmat mahdollisuudet saada alkunsa.
Huomasin miehen menevän "lukkoon" keskustelujen jälkeen ja muutaman päivän kuluttua hän sanoikin, ettei halua mennä naimisiin ja vielä vähemmän haluaa saada lapsia.. Erota hän ei olisi halunnut, koska parisuhteemme toimii ja seksi on hyvää.
Minä kuitenkin tein ratkaisuni ja jätin miehen. Pari kuukautta vanha kihlasormus on nyt myyty romukullaksi ja muutto on käynnissä. Tiedän, että pärjään yksin, mutta ikävä toista ihmistä on kova.
Nyt olen sitten vauvakuumeeni kanssa yksin. Haluaisin toimivan parisuhteen, jossa molemmilla samat unelmat. Ehkä jonain päivänä sellainen mies vielä vastaan tulee..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä teit oikean ratkaisun. Oikeastaan jo huono lähtötilannekin, jos toinen on vähän epävarmana lapsen suhteen. Pahin tilanne olisi silloin jos lapsi olisi maailmassa ja joutuisitte silloin käymään riidat lapsen tuoman muutoksen myötä. Voimia sinulle elämässäsi.
Teit aivan oikein!
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja en ole katunut eroani exstä.
nyt seurustelen ihanan miehen kanssa joka heluaa ehdottomasti lapsia.
Voimia sinulle, löydät kyllä sen oikean !
Kiitos kannustavasta palautteesta!
Tiedän tehneeni oikean ratkaisun, vaikka pitkästä suhteesta lähteminen ottaakin koville. Olen mielummin yksin haaveineni kuin sellaisessa suhteessa, joka ei ikinä täytä toiveitani. Eihän toki lasten saaminen ole itsestäänselvyys missään suhteessa, mutta nyt saan mahdollisuuden elää itseäni varten.