Omistan 1,5 vuotta vanhan cavaliertyttösen, elämämme on sujunut varsin hyvin tähän asti mutta ongelmiakin on, etenkin tuo räksyttäminen. Räksyttää sisällä ja ulkona jos kuulee outoja ääniä tai näkee jotain outoa, sisällä kuitenkin hiljenee käskystä.
Ulkonakaan räksyttäminen ei varsinaisesti haittaisi koska asustamme maalla, ongelmana on vain se että kun koira haistaa/näkee/kuulee jotain outoa se juoksee tielle räksyttäen. Normaalisti pysyy hyvin pihassa (paitsi kiiman aikana, silloin pidämme muutenkin kytkettynä). Eikä koirani tule luokse vaikka kutsun, yleensä tottelee koska olen yhdistänyt luoksetuloon hauskan tapahtuman (ruokaa, leikki, kehuja, autokyyti yms.) eikä myöskään hiljene käskystä. On myös aivan sama olenko koiran lähellä tai näkymättömissä. Jos en hae pois koira räksyttää minuuttitolkulla yhteen putkeen.
Tätä ei kuitenkaan tapahdu joka päivä, onneksi.
En tiedä onko se pelkoräksytystä koska koira juoksee itsevarman näköisesti suoraan häntä jäykkänä ylhäällä tielle ja pysähtyy räksyttämään, sisätiloissa koira juoksee suoraan ovelle vaikka ääni kuuluisi ihan eri paikasta. Aina samaan paikkaan vaikka ääni kuuluisi mistä.
Onko vahtimista, sitä en tiedä, koira ei vartioi yhtään mitään (paitsi muutaman kerran murkkuiässä jotain oikein hyvää herkkua), ei leluja eikä räksytä ovikellolle, muistan vain yhden kerran jolloin koira juoksi pihallamme olleen remonttimiehen luo räksyttämään, muuten ovat saaneet pihalla niin tutut ja tuntemattomat kuljeskella.
Koira myös räksyttää joillekin ihmisille ( 1/10 ) enkä osaa yhdistää mikä niissä ihmisissä sai koiran pelkäämään, on räksyttänyt nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, tupakoiville ja savuttomille, koirattomille ja koirallisille jne... Koira on pienestä pitäen tavannut erilaisia ihmisiä ja aina tarjolla on ollut mahdollisuus vetäytyä tilanteesta pois. Tämmöinen käyttäytyminen puhkesi murkkuiässä ja jatkuu tänäkin päivänä.
Koira selvästi pelkää koska häntä on tiukasti koipien välissä ja olemus muutenkin säikähtänyt, ja käy luonani hakemassa rohkeutta. On koetettu nameille kouluttaa pois mutta koira käy vain nappaamassa namin tai jos pidän kiinni namista koira jyrsii sitä mutta ei anna vieraan lainkaan koskea tai tulla lähemmäs, väistää välittömästi, ikinä ei kuitenkaan ole osoittanut aggressiivisuuden merkkejä.
Koirani on nöyrä, hieman arka, ahne, leikkisä ja pitää ihmisitä, menee häntä vispaten ihmisten luo ja heittäytyy selälleen. Jos ihminen ei rapsuta masusta niin kiehnää ja kerjää rapsutuksia. Osaa kuitenkin mennä käskystä petiinsä odottamaan, toki välillä yrittää salaa tulla pois.
Koira on asunut samalla paikalla ja tottunut olemaan irti luovutusikäisestä asti, murkkuiässä karkaili pihasta mutta sekin jäi sitten pois. Nykyään tottelee ihan hyvin luoksetuloa mutta korvat jää pois jos jotain hauskaa tapahtuu, en ole kutsunut koiraa luokse ikävään tilanteeseen enkä turhanpäiten huudellut.
Ulkonakaan räksyttäminen ei varsinaisesti haittaisi koska asustamme maalla, ongelmana on vain se että kun koira haistaa/näkee/kuulee jotain outoa se juoksee tielle räksyttäen. Normaalisti pysyy hyvin pihassa (paitsi kiiman aikana, silloin pidämme muutenkin kytkettynä). Eikä koirani tule luokse vaikka kutsun, yleensä tottelee koska olen yhdistänyt luoksetuloon hauskan tapahtuman (ruokaa, leikki, kehuja, autokyyti yms.) eikä myöskään hiljene käskystä. On myös aivan sama olenko koiran lähellä tai näkymättömissä. Jos en hae pois koira räksyttää minuuttitolkulla yhteen putkeen.
Tätä ei kuitenkaan tapahdu joka päivä, onneksi.
En tiedä onko se pelkoräksytystä koska koira juoksee itsevarman näköisesti suoraan häntä jäykkänä ylhäällä tielle ja pysähtyy räksyttämään, sisätiloissa koira juoksee suoraan ovelle vaikka ääni kuuluisi ihan eri paikasta. Aina samaan paikkaan vaikka ääni kuuluisi mistä.
Onko vahtimista, sitä en tiedä, koira ei vartioi yhtään mitään (paitsi muutaman kerran murkkuiässä jotain oikein hyvää herkkua), ei leluja eikä räksytä ovikellolle, muistan vain yhden kerran jolloin koira juoksi pihallamme olleen remonttimiehen luo räksyttämään, muuten ovat saaneet pihalla niin tutut ja tuntemattomat kuljeskella.
Koira myös räksyttää joillekin ihmisille ( 1/10 ) enkä osaa yhdistää mikä niissä ihmisissä sai koiran pelkäämään, on räksyttänyt nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, tupakoiville ja savuttomille, koirattomille ja koirallisille jne... Koira on pienestä pitäen tavannut erilaisia ihmisiä ja aina tarjolla on ollut mahdollisuus vetäytyä tilanteesta pois. Tämmöinen käyttäytyminen puhkesi murkkuiässä ja jatkuu tänäkin päivänä.
Koira selvästi pelkää koska häntä on tiukasti koipien välissä ja olemus muutenkin säikähtänyt, ja käy luonani hakemassa rohkeutta. On koetettu nameille kouluttaa pois mutta koira käy vain nappaamassa namin tai jos pidän kiinni namista koira jyrsii sitä mutta ei anna vieraan lainkaan koskea tai tulla lähemmäs, väistää välittömästi, ikinä ei kuitenkaan ole osoittanut aggressiivisuuden merkkejä.
Koirani on nöyrä, hieman arka, ahne, leikkisä ja pitää ihmisitä, menee häntä vispaten ihmisten luo ja heittäytyy selälleen. Jos ihminen ei rapsuta masusta niin kiehnää ja kerjää rapsutuksia. Osaa kuitenkin mennä käskystä petiinsä odottamaan, toki välillä yrittää salaa tulla pois.
Koira on asunut samalla paikalla ja tottunut olemaan irti luovutusikäisestä asti, murkkuiässä karkaili pihasta mutta sekin jäi sitten pois. Nykyään tottelee ihan hyvin luoksetuloa mutta korvat jää pois jos jotain hauskaa tapahtuu, en ole kutsunut koiraa luokse ikävään tilanteeseen enkä turhanpäiten huudellut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.