Eli kuten otsikosta kävi jo ilmi: miten perheesi on reagoinut anoreksiaasi?
Onko mitään ymmärrystä tullut?
Onko sinua tuettu asiassa?
Mikä oli heidän ensireaktionsa kun saivat kuulla anoreksiastasi?
Miten he saivat tietää sairaudestasi?
Aihe on todella pelottava minulle, koska pelkään että perheeni ei kestäisi sairauteni paljastumista. Pelkään että se hajoaisi, murtuisi paloiksi eikä mikään olisi enää ennallaan...
Onko mitään ymmärrystä tullut?
Onko sinua tuettu asiassa?
Mikä oli heidän ensireaktionsa kun saivat kuulla anoreksiastasi?
Miten he saivat tietää sairaudestasi?
Aihe on todella pelottava minulle, koska pelkään että perheeni ei kestäisi sairauteni paljastumista. Pelkään että se hajoaisi, murtuisi paloiksi eikä mikään olisi enää ennallaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä huomattiin melkeinpä heti, kun aloin laihtumaan. Mutta kun lopulta myönsin(3kk myöhemmin) anoreksiani, niin heti ruvettiin tarkkailemaan syömisiä entistä tarkemmin. Tällä hetkellä käy psykologilla, tukihenkilöllä, kouluterveydenhoitajalla & esikuussa menen toisen kerran käymään veri-, maksa-& kilpirauhaskokeissa :/
Enemmän voit lukea blogini ensimmäisessä postauksessa
http://fatslimgirl-alicia.blogspot.com
Mulla puhkesi anoreksia aikuisiällä. Asuin toisella paikkakunnalla vahemmistani. Kun sitten erään kerran matkustin lomalla vanhempieni luo ja näkivät missä kunnossa olin.. Sitä heidän järkytyksen ja huolen määrää ei voi sanoin kuvailla! Olin kuin luuranko... Ensimmäinen reaktio tosiaan oli vanhemmilleni shokki! Koska järkytykseltään eivät tienneet miten olisivat suhtautuneet asiaan, alkoi armoton ryöpytys ja kyttääminen syömisistäni. Kun kerroin rehellisesti olevani sairas ja tarvitsevani apua, olivat he ymmärtäväisiä. Äidistä tuli iso tuki ja apu, kun hakeuduin hoitoon.
Noh, nyt noista ajoista on jo kolme vuotta aikaa ja olen parantunut.
Iso kiitos äidilleni ja koko perheelleni tuesta ja huolenpidosta! Ilman heitä olisin pohjalla.