arka keskimmäinen

Pienihän tuo vieläkin on ja saakin kaivata äitiä. Toiset lapsista tankkaavat turvallisuutta kouluikään saakka, toiset ovat melko itsenäisiä melkein heti kävelemään opittuaan. Suuri osa nukkuu päikkärit tuonne viiden vuoden kieppeille, toiset jatkaa vielä aikuisinakin ;).

Jos tuttipullossa on vettä ja se liittyy vain esim nukkumaan menoon, minun mielestäni lapsi voi sitä edelleenkin hörpiskellä, olin itsekin päälle kolmen, ennenkuin suostuin menemään nukkumaan ilman, että ennen sänkyyn menoa, hampaiden pesun jälkeen olin saanut vesipullolliseni juotua. Ja unitutista vieroituin samaan aikaan kolme vuotta nuoremman siskoni kanssa.

Älä pakota lastasi häntä pelottavaan tilanteeseen yksin, vaan pyri menemään mukaan ja näytä hänelle, ettei ole mitään pelättävää. Tietty ujous kuuluu ikään ja jos lapsi on vielä arka, se korostuu aikuisen silmissä. Oletko sinä tai lapsen isä ollut arka lapsena?

Tärkeintä on puuttua isoveljen kiusaamiseen. Arkaa se ei ainakaan vahvista. Jos vanhempi olisikin se arempi, pienempi kyllä jossain vaiheessa ennen toista syntymäpäiväänsä pistää toisen järjestykseen, mutta lapsuuden puolustuskyvyttömyys voi purkautua vanhempana hallitsemattomasti epäsopivalla, jopa vaarallisella tavalla.

Oma esikoiseni(5) on ollut pienestä saakka reipas, mutta kakkonen (2) on huomattavasti epävarmempi. Hän huutelee kovasti äidin perään ja viipyy pitkään sylissäni vieraiden saapuessa, ennen kuin uskaltaa leikkimään mahdollisimman kauas vieraista, lähelle minua tai isäänsä. Vähän väliä leikki keskeytyy ja lapsi jää tuijottamaan vieraita tai tarvii tankata turvallisuutta vanhemmista. Välitankkauksiin isä kelpaa parhaiten. Kun kuitenkin olen kotona ja käymme perhekahvilassa ja muskarissa viikottain lasten kanssa, olen vain pyrkinyt tukemaan lasta, kun häntä arvelluttaa maailman meno. Ehtiihän sitä olemaan rohkea ja sanavalmis seitsemänkymmentä vuotta, vaikka ensimmäiset kymmenen ottaisikin rauhallisemmin.

Mielenkiinnolla odottelemme kolmosta, millainen luonne hänestä tulee kuoriutumaan. Kovasti ainakin potkii, esikoistakin enemmän.

Meilläkin keskimmäinen oli se, joka "kärsi" eniten muista sisaruksista. Esikoisella on esikoisen asema ja kuopus on se pienin, mutta keskimmäisellä ei ollut mitään erityistä asemaa. Häntä on saanut tukea kaikki nämä vuodet eniten.

Itse olen estänyt kiusaamisen. Meillä ei ole isommat saaneet kiusata pienempiä eikä pienintä ole kohdeltu lellien. Turvaa tarvitsevan lapsen tulee turvaa saada ja huomiota kaipaava täytyy huomioida.

Onko sinun mahdollista ottaa yksi lapsi kerrallaan mukaasi esim. kauppaan? On vain isoveljen kauppareissu ja sitten vastaavasti vain keskimäisen veljen kauppareissu. Vai olisiko jokin muu tekeminen, joka olisi vain yhdelle lapselle kerrallaan? Jokainen lapsi kaipaa sitä omaa erityistä huomiotaan, vanhemmilla on hankala tehtävä järjestää arki niin, että sellainen voisi toteutua.

Olen lukenut jostain ns. keskimmäisen syndroomasta. Se on sitä, että jää väliin eikähuomata. Esikoista ihaillaan, kun se osaa kaikenlaista. Nuorinta ihaillaan, kun se on niin pieni ja suloinen. Mitä on se keskimmäinen? Ei mitään?
Ja jos on vielä samaa sukupuolta - jos olisi eriä, saisi erityiskohtelun tai huomion sen takia edes.

Itse olen nelilapsisesta perheestä jossa oli kolme tyttöä, lyhyellä ikäerolla. Vanhin oli poika. Minä olen se keskimmäinen tytöistä.

Kun tapasimme sukulaisia, joka vuosi , joka kaerta odotin, että he sanoisivat minustakin jotain. Mutta ei.
Se meni aina näin:
Ihaillaan Esikoista, kuinka onkaan jo iso.
Ihaillaan Isosiskoa, kun on niin reipas ja auttavainen ja iso.
Minun kohdalla: ... niin..hmm.. Kesimmäinen..
Ja sitten kiireesti: No mitäs se Kuopus, mitäs se pikkuinen?
Olisivat edes ihailleet hiuksiani, kun ne oli pitkät ja valkoist (tosin aina takussa) Mutta olin vain ruma kummallinen lapsi. Leikin. Minua pidettiin tyhmänä ja outona.

Olin myös isosiskon kiusan kohteena. Se vei itsetuntoa. Teki minusta aran. Ja tunteen, etten ole mitään. Sillä jos olisin ollut tärkeä edes äidilleni, olisihan hän silloin puuttunut siihen, vai? Jos äiti olisi rakastanut minua,hän ei olisi sallinut että isosisko sillä tavalla aina kiusaa ja mollaa ja väheksyy minua kaikessa mitä olen ja mitä teen? vAI?

jOTEN PUUTU siihen kiusaamiseen ehdottomasti! 4-v. on pieni, ja tarvitsee ikätasoistaan huomiota. Mutta niin on se parivuotiaskin. tosi pieni. Hän tarvitsee paljon aikaa ja hellyyttää ja huomita.
Joka kerta kun isoveli kiusaa tms., sinä vanhempana puutut siihen, keskeytät sen jo ennen kuin se kunnolla alkaakaan! Kiellät kiusaamasta, sallit keskimmäisen tehdä tai sanoa sen mitä sanookaan.Jne.Neuvolasta saa varmasti kunnolla vinkkejä ja ohjeita.

Itselläni on myös kolme poikaa, jokainen heistä on oma persoonansa. Vanhin omatoiminen ja auttavainen, keskimmäinen vauhdikas rämäpää ja nuorin on se arka ja ns. mamman poika.
Omasta mielestäni lapsi tarvitsee paljon tukea, että saa itseluottamusta tarpeeksi ja alkaa uskoa omiin kykyihinsä. Pitää osata kehua kun joku asia onnistuu, vaikka kyseessä olisikin vain pieni asia. Syliin ainakin meillä saa tulla silloin kun siltä tuntuu. silloin lapsi saa tyydytettyä hellyyden tarpeensa. Ja aikaa lapsille yhdessä ja erikseen.
On luonnollista että isoin käyttää asemaansa komentelemiseen ja kiusaamiseen, mutta komentamalla reilusti sen saa loppumaan. Mitä aikaisemmin kiusaamisen saa pois, sitä helpompaa tulevaisuus on, lapsenkin kannalta.
Kuitenkin tsemppiä ja pítkää pinnaa....