Sain vuosia sitten diagnoosin ja olen aloittanut terapian vastikään. Vapaa-aikani on yhtä tuskaa ja odotan aina vain iltaa. en osaa nauttia mistään muusta paitsi alkoholista synkimpinä aikoina.
Parisuhteista ei tunnu tulevan mitään, koska olen vainoharhainen ja mustasukkainen. Mustasukkaisuus ylettyy kaikkeen, televisiosta alkean. Kuvittelen aina, että sen hetkinen seurustelukumppanini katselee muita naisia himoiten heitä. En pysty sietämään ajatusta siitä, että hän katselee muita naisia tanssimassa/kävelemässä/..missääään!!!!!!!!!!! Pidän tuntoni yleensä sisällä, koska ei kukaan oireitani ymmärrä. Ei sitä tuskan määrää voi selittää, koska "normaali" ihminen ei ajattele tuntikausia päivässä sitä, mitä toinen ajattelee siitä ja siitä naisesta.
Olen jatkuvasti ahdistunut ja saan vielä pitkään sinkkunakin kärsiä mustiskohtauksista, jotka tekevät olon tukalaksi. En saa nukuttua, mietin että mitäköhän hän on selkäni takana oikein tehnyt. Tajuan kyllä ettei asiat ole noin mutta silti tunnen itseni petetyksi. Minulla on huono itsetunto, vaikka olenkin ihan tavallisen näköinen. Alan olla todella epätoivoinen. Ikä lähemmäs 30 vuotta ja oireet vain jatkuvat ja jatkuvat. En jaksaisi enää elää elämääni näin.
Parisuhteista ei tunnu tulevan mitään, koska olen vainoharhainen ja mustasukkainen. Mustasukkaisuus ylettyy kaikkeen, televisiosta alkean. Kuvittelen aina, että sen hetkinen seurustelukumppanini katselee muita naisia himoiten heitä. En pysty sietämään ajatusta siitä, että hän katselee muita naisia tanssimassa/kävelemässä/..missääään!!!!!!!!!!! Pidän tuntoni yleensä sisällä, koska ei kukaan oireitani ymmärrä. Ei sitä tuskan määrää voi selittää, koska "normaali" ihminen ei ajattele tuntikausia päivässä sitä, mitä toinen ajattelee siitä ja siitä naisesta.
Olen jatkuvasti ahdistunut ja saan vielä pitkään sinkkunakin kärsiä mustiskohtauksista, jotka tekevät olon tukalaksi. En saa nukuttua, mietin että mitäköhän hän on selkäni takana oikein tehnyt. Tajuan kyllä ettei asiat ole noin mutta silti tunnen itseni petetyksi. Minulla on huono itsetunto, vaikka olenkin ihan tavallisen näköinen. Alan olla todella epätoivoinen. Ikä lähemmäs 30 vuotta ja oireet vain jatkuvat ja jatkuvat. En jaksaisi enää elää elämääni näin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On toivoa. Oletko ajatellut että tekisit jotakin tuon mustasukkaisuuden suhteen? Uskoin että jos et uhraisi tuohon asiaan niin paljoa energiaa ja huomiota voisi elämä tuntua merkittävästi helpommalta ja ne parisuhteetkin varmaankin toimisivat eri tavalla.
Olen sinua jokusen vuoden vanhempi ja tiedän miltä elämä kuvaamasi tyyppisen naisen kanssa tuntuu. Sellainen jatkuva kyräily tuhoaa itsetuntoasi ja vie suhteistasi luottamuksen.
No ainakin terapiasta toivon saavani apua. Haluan siitä enemmän eroon kuin mistään muusta oireesta. Masennuksenkin kestän vielä ihan hyvin. Pelkään että elämäni on yhtä kyräilyä, koska noista muista naisista ei pääse eroon. Ja tarkoitan nimenomaan etenkin vainoharhaista mustasukkaisuutta eli vaikkapa televisiossa näkyviä naisia. Pystyn ihan hyvin olemaan esimerkiksi ystäväporukoissa ilman mitään suurempia ongelmia.
Ajattelen aina vain väärällä asenteella ja mietin koko ajan sitä, mitä kumppani naisista ajattelee. Järjellä ajateltuna tässä ei ole mitään järkeä ja siksi haluan tästä kuluttavasta ajattelusta eroon. Jos terpaia ei auta niin alan olla epätoivoinen. Kuuntelen mielelläni kokemuksia siitä, miten tämän asian kanssa voi oikein elää.
Niin, noihin TV-ruudun "barbeihin" ei yhdenkään itseään kunnioittavan naisen tarvitse tuntea mustasukkaisuutta. Ne ovat vain roolihahmoja jotka on tietoisesti luotu sellaisiksi että keräävät huomiota. Ja veikkaan että vaikka ne kiinnittäisivät huomion mieheltäsi ei hän kuitenkaan ole kiinnostunut tuollaisista naisista - eihän muuten olisi sinun kanssa seurustellut ylipäänsä.
Olen itse saanut kokea juuri tuollaista sairaanloista mustasukkaisuutta, mutta tuo henkilö ei kyennyt myöntämään että hänen toiminnassaan olisi vikaa. Tämä mustasukkaisuus meni niin pitkälle että hän löi minua minua useaan otteeseen.
Jo se että olet myöntänyt että sinulla on ongelma tämän asian kanssa kertoo että haluat muuttua ja se lienee ensimmäinen askel asian korjaamiseksi.
Mainitsit että tulet ystäväporukoissa toimeen toisten kanssa. Mitä jos ottaisit miehesi mukaan tuollaiseen tilanteeseen jossa voit luottaa toisiin paikalla oleviin naisiin? Ikään kuin siedätys hoitaa itseäsi asian kanssa. Se voisi kasvattaa itseluottamustasi hiljalleen ja korjata sitä miten koet nuo tilanteet toisten naisten osalta. Itseluottamuksestahan tämä loppujen lopuksi uskoakseni on kiinni.
Pahinta on se kun tuntuu, etten pääse ajatuksista eroon. Esimerkiksi tilanne, jossa mies on kehunut jotain julkkisnaista hyvännäköiseksi. Mietin tätä aina kun saan sen mustasukkaisuushommelin päälle. Mietin sitä, että hän kuitenkin ajattelee näitä julkkiksia ja katsoo heidän musiikkivideoita tai leffoja. En pysty järkeistämään näitä "traumoja." Joskus voin olla välittämättä, joskus ahidstun ja sisälläni kiehuu pelkästä ajatuksesta, että hän näkee heitä. Sama oikeestaan kaikessa. Ja olen miettinyt mikä minut on traumatisoinut näin pahasti. Luulen, että isäni vähättelevä asenne ja äidin omat mielenterveysongelmat ovat ainakin jossain määrin vaikuttaneet tähän.
Jopa yhden päivän aikana saatan olla välittämättä näistä mustisjutuista puolet päivästä ja sitten yhtäkkiä ne ajatukset valtaa mun mielen. Kuka sitten voisi tälläisen vainoharhaisen ihmisen kanssa olla? Ja miten minä voin olla parisuhteessa kun ajattelen sitä "kuinka mieheni haaveilee muista?" En tiedä sitten onko noi muutamat terapiakäynnit laukaisseet tän kun tuntuu että olen ollut paljon ahdistuneempi kuin ennen terapiaa.
Luulen että sinun pitäisi kertoa tuosta asiasta kumppanillesi, uskon että valtaosa miehistä ymmärtää asian. Itse ainakin näkisin että toisen ihmisen tunteiden huomioiminen perusta jonka päälle parisuhde rakentuu. Jos noin pienen asian kanssa tulee ongelma niin ei hän sinua ihmisenä silloin arvosta. Ja kauneus on aina katsojan silmissä. Minulla on paljon tärkeämpi se ihmisen sisin, kaikki muu on vain ulkokuorta - en usko että olen ainoa mies joka ajattelee vastaavalla tavalla. Luota itseesi, ja ota tämän kanssa päivä kerrallaan aikaa myöden suhtautumisesi hiljalleen muuttuu.
Ehkä tässä pelkkä terapia ei sinällään ole ainoa ratkaisu vaan se että voit keskustella muiden vastaavan tilanteen kanssa kamppailleiden kanssa. Vertaistuki osaa samaistua tilanteeseesi luultavasti paremmin
Tuo vaikea suhde vanhempiin ja heidän vaikutuksensa sinuun on varmasti luonut mieleesi läpipääsemättömän epäluottamuksen muurin jonka kanssa nyt kamppailet. Oletko miettinyt että keskustelisin tuosta asiasta vanhempiesi kanssa?
Joskus käsittelemättämien asioiden läpikäynti on todella helpottavaa. Ainakin itse koen niin.
Ja aivan varmasti tuolla on mies joka arvostaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja se on rikkaus. Olisi kammottavaa jos jokainen vastaantulija olisi klooni vailla omia mielenkiintoisia ominaispiirteitä.
Sinussa niitä varmasti riittää. Ja tempperamentti on kohtuulliseen rajaan asti ihana piirre naisissa.
Mistäköhän tähän ongelmaan sitä vertaistukea sitten saisi? Häpeän käytöstäni ja en uskalla oikein puhua siitä. Haluaisin olla hyvä parisuhteen toinen osapuoli, mutta minusta tuntuu, ettei mieheni ansaitse epäilyjäni. Tämä sama vain tuntuu toistuvan aina kun rakastun kunnolla. Olen huomannut edistystä mutta pelkään, etten voi elää parisuhteessa. Ainakaan vuosiin. Tämä on niin raskasta etten tiedä mitä tekisin.
Sen vielä lisäisin että onko netissä vertaistukiryhmiä aiheeseen liittyen? Jos jollain olisi tietoa... Töiden takia muut mahdollisuudet joudun sulkemaan pois. Terapiaan meneminenkin on välillä monien järjestelyiden takana.
Tuohon en osaa varmuudella vastata. Mielenterveys liittoon voisi olla paikka josta asiaa tiedustella.
Ja tietty voihan sitä asiaa hoitaa noin virtuaalisestikin, voin antaa mailiosoitteeni jos haluat kirjoitella tuntojasi ja mietteitäsi asiaan liittyen. Jos koet että siitä on apua.
Voisiko jompi kumpi noista olla toimiva vaihtoehto?
En vain oikein tiedä onko maileista apua. Näin lyhyesti kuvattuna elämääni varjostaa ajatukset, jotka liittyvät mustasukkaisuuteen. Menee varmasti vuosia päästä tästä. Muuten asiat elämässäni ovat ihan hyvin, mutta mustasukkaisuus varjostaa elämääni. Olen vaan niin ahdistunut ja haluaisin noista ajatuksista eroon. En voi olla ajattelematta sitä, mitä mieheni tekee ja katsoo. Siitä seuraa ahdistus. Eräs hänen mielestään kivan näköinen artisti oli lehdessä ja meinasin tukehtua:( Pelkään että hän katselee muita naisia sillä silmällä ja tämä ajatus vie kaiken energian.
Kiitos kuitenkin tarjouksesta.
Niin mustasukkaisuus on se ongelma, mutta mikä nostaa sen pintaan? Voisiko tuo johtua siitä mitä mainitsit isäsi suhtautumisesta sinuun, käsittelemättömillä asioilla on usein tapana kertautua ja aiheuttaa ongelmia vastaavan kaltaisissa tilanteissa uudelleen ja uudelleen. Ja tässä terapia tai asioiden käsittely voisi laukaista tuon tilan sinusta.
Miksi ihmeessä miehesi olisi kanssasi jos todellisuudessa haluaisi jotakin muuta? Yritä käsitellä mustasukkaisuuden tunteitasi rationaalisesti. Älä anna periksi - me elämme vain kerran joten selvitä tuo asia niin voit nauttia elämästä sen sijaan että kärsit mustasukkaisuudesta joka vie sinusta energiaa ja tekee elämästäsi kärsimystä