Suomi ei ole kaksikielinen maa

Koko elämämme ajan meille on hoettu: Suomi on kaksikielinen maa, ruotsin kieli on toinen kotimaa, ruotsinkieli on kansalliskielemme. Kaikki keskustelut päättyvät toteamukseen, että Suomi on kaksikielinen maa ja piste.

Suomi ei ole kaksikielinen maa. Suomi ei ole koskaan ollut todellisuudessa kaksikielinen maa. Sen kuolleempi ei kaksikielisyys voisi olla kuin se on tällä hetkellä.

Ottakaapa esille Suomen kartta ja merkitkää siihen kaksikieliset kunnat ja ruotsinkielisten osuus prosentteina. Katsokaapa sitten karttaa ja miettikää, voiko maa, jossa asuu hyvin pienellä alueella rannikolla kaksikielisiä suomalaisia, n.5% koko väestöstä, voiko tuo maa olla kaksikielinen. Voiko maa, jonka väestöstä suurin osa ei koko elämänsä aikana kuule ruotsia, olla kaksikielinen. Voiko ruotsi olla toinen kotimainen, jos väestöstä suurin osa ei koko elämänsä aikana kuule ruotsia.Useimpien suomenkielisten on vaikea ymmärtää, että ruotsi on toinen kotimainen ja on osa identiteettiä, kun lähimmät ruotsinkieliset ovat usein 500-1000 kilometrin päässä.

Kielilaki 6/1922 on aivokuolleena syntynyt laki. Lähes sata vuotta sitä on hengityskoneessa tekohengitetty, koska ruotsinkieliset eivät ole halunneet myöntää, että Ruotsin vallan aika on ohi. Tuon hengityskoneen käyttäjiksi on valjastettu koko 5-miljoonainen suomenkielinen väestö.

Asettakaamme tavoitteeksi, että Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivänä 6.12.2017 vedetään töpseli seinästä ja järjestetään juhlalliset hautajaiset, päästetään vihdoinkin kunniallisesti kielilaki haudan lepoon.