onko murrosikäinen nuori "ärsyttävä"??

Kiitos viestistäsi joka ainakin minun kohdallani
herätti heti ajatuksia oman perheeni kohdalla.
Minulla on nimittäin myös kotona murrosikäinen
jonka kanssa välillä otamme yhteen varsinkin
tietyistä asioista.Yksi niistä on "velttous" ja
haluttomuus osallistua mihinkään kotona.Välillä
tuntuu kuin hän asustaisi viiden tähden hotellissa
maksamatta.Mitään ei tehtäisi ja mikään ei kiin-
nosta ja silti rahaa palaa.Raha kun ei aina ole
niin helppo juttu monellekaan ja nuoren jos kenen-
kä vaatteet ja menot ovat todella kalliita.
Toinen joka meillä on aiheena on valehtelu ja "kie
roilu" joka ihmetyttää mitä varten?Ei luulisi
kotona olevan aihetta tuollaiseen,ainakin olemme
yrittäneet omalta osin olla rehellisiä ja luotet-
tavia.
Olen myös tietoinen että meillä ainakin elämme mi-
nä ja nuoreni molemmat jonkinlaista "kriisiaikaa"
hän murrosiässä ja minä omassani..joten ongelmat
eivät aina johdu nuoresta vaan vanhemmat saatta-
vat potea omaa kauttansa ja irtautuminen lapsesta
joka juuri vasta oli pieni ja avuton onkin nyt
oma-aloitteinen ja menevä.
Kaikkiaan nuoret ovat ihania,valoisia,energisiä,
meneviä!Se mitä me haluamme teille on turvallisuus
ja että ette tee aikananne samoja virheitä kuin
on saattanut tulla itse tehtyä.
Otahan joskus äitiäsi kaulasta kiinni ja rutista!
Viettäkää keskenänne ilta syöden vaikka pizzaa,
katsellen valokuvia ja jutellen.Molemmille tulee
hyvämieli ja sen voi ottaa vaikka tavaksi.
Itse olen heikkona nuoreni hyviin sanoihin ja te-
koihin kun hän joskus näin yllättää.Tuskin äitisi
todellakaan sinua pois kotoasi on ajamassa vaan
hän pelkää tavallaan lähtöäsi joka on edessä jos-
sakin vaiheessa.Joten kaikkea hyvää sinulle ja
äidillesi! Mutta muistakaa murkut pitää
itsestänne huolta !

Kun lapsi tulee murkkuikään, se luulee, että kaikki on
vain sitä varten. Kuin koko maailma olisi rakennettu
vain hänelle ja hänen tarpeilleen. No, ei kannata vetää
hernettä nenään, pieni provosointi auttaa asian perille
menemiseen. Ei murkuissa oikeasti ole mitään vikaa ja
kenelle muulle ne kiukuttelisi kuin vanhemmilleen.

Enpä taida tuntea yhtään äitiä joka olisi
ajanut lapsensa väkisin pois kotoa! Enkä itsekään
halua, että lapseni lähtisivät liian aikaisin
omilleen. Kotonamme on aina paikka sekä omille
lapsille että heidän hyville kavereilleen jos
niikseen tulee.
Itse tunnen, että olen liikaakin varjellut
tyttäriäni "maailman pahalta", mutta sen opin
sain omalta äidiltäni. Yritän vain soveltaa omaa
elämänkokemustani ja tähän asti se onkin
riittänyt (lapset 18, 17 ja 12).
Joskus silti vanhemmistakin saa tuntua siltä,
että omaa aikaa voisi olla enemmänkin, ja sen
tulisi merkitä sitä, että murkku alkaisi ottaa
itse vastuuta sekä omista että koko perheen
asioista. Näin tapahtuu aikuiseksi kasvaminen.
Toisella se ottaa kovemmalle kuin toisella, en
lainkaan väheksy eri ikäkausien kriisejä! Mutta
loppupelissä uskon, että jokainen vanhempi tahtoo
oman lapsensa kasvavan kunnon ihmiseksi ja
kykenevän jossain elämänsä vaiheessa ottamaan
vastuuta omasta elämästään. Nuorisokin voisi
joskus katsoa peiliin ja funtsata omaa
käyttäytymistään, kaikki ei mitenkään voi olla
vain muiden vika.
Lainaus Kaari Utriolta: "Lapset muuttuivat
yleisöksi, jota vanhempien pitää viihdyttää.
Äidit ja isät eivät enää kestäneet sitä, että
lapselle tulee paha mieli. Ja heidän tehtävänsä
kun olisi juuri aiheuttaa pettymyksiä ja pahaa
mieltä! Eihän lapsi muuten aikuisenakaan ymmärrä,
että maailmassa on rajat." (Kodin Kuvalehti
15.06.2000).

Hyvää elämää kaikille murkuille!

En nää ihmettele kun vanhemmat lähettävät teinejänsä sisäoppilaitokseen toiveena et edes se saisi näistä hirviöstä kunnon ihmisiä. Olen itse epäonnistunut äitinä täysin. Tyttäreni on itsekäs, sydämetön, kylmä, muista piittaamaton ja ei muuta tee kun makaa ja tekee meidän muiden elämän vaikeaksi. Olen yrittänyt auttaa, selvittää ongelmia enkä enää jaksa. Parempi että teen itsarin nii n pääse murkku eroon äidistään. Sitä hän toivoo.