Mitä mieltä lapsista!?

lapset tekee juuri edella mainittuja juttuja ja
jos et nae sita iloisena huolettomana asiana en
suosittele sinun hankkivan lapsia!!!

Olet siis kiinnostunut äitien sielunelämästä.
Minäkään en välittänyt lapsista suuremmin, ennen
kuin tulin itse äidiksi. Jännää huomata, että
oikeastaan elämästä ei "oikeasti" tiedä
paljoakaan, ennen kuin on lapsia. Ei tiedä
sellaisia tunteita olevan olemassakaan, ei tajua
omia vanhempiaan, ei tajua muita lasten vanhempia
eikä tajua ELÄMÄÄ! Lasten kautta oppii elämään!
(Toisin kuin lapsettomilla on luulo!) Hetkittäin
tykkään jopa lapsistakin, siis muistakin kuin
omistani, mutta useimmiten en kuitenkaan
edelleenkään lämpene muiden tenaville!

et taida olla kovin vanha ainakaan
aivoista...lapset on ihania sain ite eka ku olin
15..toisen kun olin 18....kannattai tutkituttaa
pää......!!jos et ite halua lapsia puhu niistä
edes kunnioittavammin oot ite ollu ihan
samanlainen paskahousu...edelleen

Tuo kirkuva pikku paskiainen
on sun kakarasi, nainen!
ei minua miellytä tuo perheenlisä,
lienenkö edes sen isä?

Oma lapseni ei kuolaa eikä hakkaa mitään. Pöntöllä käy ja osaa olla itsekseen eikä tarvitse alituista huomiota. Paskoo ja haisee ne aikuisetkin,jotkut jopa kusevat lattioille.

Että sellaisia kokemuksia :) Aikansa kutakin.

Voi, kuinka ihanaa lukea lapsen ja aikuisten tällä tavalla keskustelevan asiasta! Aloittaja on selvästy hyvin kypsä lapsi, kun on itsekin ymmärtänyt, että käyttäytymällä kertomallaan tavalla, voi saada hyvinkin negatiivista palautetta. Ja äidit ovat ihastuttavan kärsivälliä selittäessään, että keskustelun aloittanut lapsukainen on ihan normaali, tuohon ikäkauteen nyt vaan kuuluu siisteysopettelu ja rajojen hakeminen:)

Ettäkö mitä mieltä? Inhoan, suurinta osaa. En voi sietää sitä, että keskellä ostoskeskusta saadaan itkupotkuraivarit, heittäydytään lattialle istumaan tai makaamaan, kun ei toimitakkaan sen pennun mielen mukaan. Aina ei mee nallekarkit tasan, tämä niiden pitäisi tietää. En todellakaan aio koskaan kantaa kakaraa 9 kuukautta, sitten käydä läpi kivuliasta synnytystä, imettää tai millään tavalla muutenkaan toimia palvelijana ja orjana maailman itsekkäimmälle olennolle, josta ei kuitenkaan mitään iloa ole. Aloituskin varmaan oli provo, mutta saimpahan mielipiteeni ilmaistua

Itseasiassa minä kysyisin lapselta jos hän jää istumaan kaupan lattialle että lähdetäänkö vai jäätkö istumaan siihen mieluummin?

en tykännyt yhtään lapsista ja ajattelin etten moisia halua edes, sitten tapasin mieheni ja hups ajatus muuttui, hän oli tosi lapsirakas... 32v olin kun lapsen sitten sain. oli se eka vuosi hankalaa ja raskasta kyllä. mutta nyt, hän 5v, ihanaa aikaa, en ikinä tietäisi mitä tehdä jos ei lasta olisi! ihana matkustella ja mennä hänen kanssaan, leikkiä, opetella aakkosia, tehdä ruokaa! hän on joka paikassa mukanamme ja on tosi sosiaalinen ja mahtava luonne. tykkäämme matkustella ja hän on ollut mukanamme jo 13 eri maassakin, tosi hyvin matkat aina menneet. ei tarkoita sitä vaikkei tykkäisi lapsista, etteikö olisi omasta lapsesta onnellinen. olen oppinut muistakin lapsista tykkäämään, yhä silti kun rasittava kakara tulee kohdalle, myönnän että mielummin olisin jossain muualla.