Eron jälkeinen masennus!!!

Tekeminen auttaa. Kotiin jääminen on ainakin minulle pahinta. Ihmisten kanssa oleminen, liikunta ja musiikki...esim. surullisten biisien kuuntelu. Kun huomaat, että muutkin ovat kokeneet eroja, masennusta ja ikävää, se helpottaa, ainakin minua. Antaa tunteiden tulla!

Erosta toipuminen saattaa kestää vuoden tai kaksi, jopa enemmän, mutta muista, että maailma on avoinna. Ei ehkä nyt lohduta, mutta näin se vain on. Ja ainakin täällä netissä voi keskustella ja purkaa tunteensa. Sekin yleensä helpottaa kun purkaa ajatuksensa. Voimia!

Niinkuin edellinen sanoi, tekeminen auttaa. Mitä jos keskittyisit vaikkapa työhösi tai harrastukseesi erityisen kovasti.

Puhuminen auttaa paljon, mutta koska sanoit, että ei oikein ole ketään kenelle puhua, voisit yrittää kirjoittaa tuntemuksistasi. Joko juuri esim. keskustelupalstoille (varaudu, että siellä yrittää joku masentaa sinua entisestään :( ) tai sitten ihan päiväkirjatyyliin itsellesi.

Minkälainen erosi oli? Tulitko jätetyksi, lähditkö itse suhteesta vai oliko päätös yhteinen? Näetkö entistä kumppaniasi enää?

Ero tuli pikku hiljaa ensin asuimme samassa asunnossa, jonka jälkeen muutimme erilleen. Tulin jätetyksi oman virheen takia (Olin yhteydessä toiseen naiseen mutten tavannut häntä) Näemmä viikoittain joka lisää vain tuskaa koska minulla on halu palata takaisin mutta exällä ei.

Minulla ei ole harrastuksia enkä ole töissä motivaatiota ei ole mihinkään. Päiväs aikaan tuntuu että voisi tehdä vaikka mitä mutta monesti aloitan jotain ja siihen se tyssää. Yöllä itken itseni uneen. Töihin alen hakenut mutta kun en päässyt etes haastatteluun se masensi vielä enemmän. Raha vaikeudet vain pahenevat koko ajan. Haen mieli hyvää ostamisesta. Tulee ostettua asioita mitä ei tarvi.

Jotku ihmiset pahentavat tilannetta vain esim. semmoiset jotka seurustelevat koska näen kuinka onnellisia he ovat. Ja toiset jankkaa vain samaa kyllä te vielä palaatte yhteen muttei sekään tunnu auttavan yhtään.

Musiikilla tulee ennemmin vain pahempi olo ja tuntuu että voisi tappaa itsensä.

Kiitos ihanista kannustuksista mutta olen hommannut itseni jo vara rikkoon velkaa on noin.20K eli ei toivokaan mistään paremmasta. sanotaan että siitä pääsee yli mutta minun tapauksessa taitaa olla toisin.

Kyllä siitä pääsee yli! Omasta erostani on suurin piirtein yhtä paljon aikaa ja nyt vielä tuntuu, että kaukana se on, mutta päivä päivältä helpottaa. Uskon, että sinullakin vielä. Ei saa antautua liikaa niiden huonojen päivien masennukseen vaan pidettävä vaan tiukasti kiinni aurinkoisempien päivien toiveikkaasta tunteesta.

Ei kuulosta oikein reilulta kun sanoit ihmisten jankkaavan, että palaatte vielä yhteen. Voihan se olla, mutta sinun ei varmaan kannata ripustautua siihen luuloon. Petät vaan itseäsi uudelleen ja uudelleen vaikka se ajatus siinä hetkessä lämmittäisikin sydäntä.

Tuohon velka-asiaan en valitettavasti osaa sanoa oikein mitään.. Eikö niitä ole jotain tahoja jotka auttavat tekemään maksusuunnitelmia tms? Älä nyt anna toisen ihmisen joka sinua ei halua pilata raha-asioitasikin ja lopeta tuhlailu. Sydämesi särkeminen riittäköön!

Jaksamisia!

Mikä summa on 20k?? Tunnistaisin 20tuhatta tms, mutta K??

Tätä juuri tarkoitin kun sanoin, että keskustelupalstoilla joku yrittää aina pahoittaa mielesi..

Hyvä 21. Selvästi tunnistit ilmaisun kun aloit tuhansista puhumaan. Tarvitseeko tulla saivartelemaan ilman oikeaa asiaa, pahoittamaan jo surullista mieltä? Ehkä ei ollut oikeaoppisesti ilmaistu, mutta mitä sitten?
"Kilo (tunnus k) on SI-järjestelmän kerrannaisyksikön etuliite, joka tarkoittaa tuhatkertaista. Esimerkiksi kilometri (km) on tuhat metriä."

Ja aloittajalle vielä, että yritä syödä ja nukkua kunnolla. Kuulostaa mitättömältä, mutta niillä on suuri merkitys mielialaan ja jaksamiseen.

Varaa itsellesi aika mielenteveystoimistosta, ja sieltä kautta näitä mieltä painavia murheita voi alkaa purkailemaan. Elämä on aina helpompaa, kun asioista saa jutella jonkun kanssa. Uskoisin, että sieltä saa neuvoja myös näihin rahavaikeuksiin, ja niiden selvittelyihin. Asioilla on vain aina tapana järjestyä, (vaikka se ei siltä tuntuisikaan) mutta täytyy itse hakea sitä apua.

Murheiden purkamisen jälkeen oma olotilakin alkaa keventymään, ja mieleen täytyisi päästää niitä mukaviakin asioita. Yrittää myöskin tehdä sellaisia juttuja, joista tulee hyvä mieli (tavaroiden ostamisen sijaan) En tiedä, onko sinulla joku lääkitys, ellei ole, niin joku lievä masennuslääke voisi rauhoittaa olotilaa. Alkoholia ei kannata käyttää surunpoistoon, se ei mieltä virkistä, eikä taatusti auta minkäänlaisiin murheisiin.
Toivottavasti haet itsellesi apua, ja jatkat elämääsi paremmalla mielellä, katse tulevaisuuteen. Tsemppiä sinulle....

Mielenterveys toimistoon soitin mutteivat ota minua asiakkaaksi pitää käydä ensin terveyskeskuksessa ja sieltä saa toivon mukaan jotain lääkitystä mutta niissäkin on pieni este koska minulla on lapsia jotka käyvät luonani joten sillon en voi syödä mitään lääkkeitä. Pahinta tässä on että nyt meni välit kokonaan poikki joka saa hajoamaan aivan täysin.

Nyt vain tilaat ajan sinne terveyskeskukseen mahdollisimman pian. Saat mieltä tasaavaa lääkettä, ja toivon mukaan vointisikin kohentuu. Ei jonkun, esim. miedon mielialalääkkeen käyttö voi olla este omien lapsiesi tapaamiseen?
Lääkkeitä (mielialaa rauhoittavia tms.) käyttävät todella monet ihmiset, äidit, isät jne...
Eikö siellä terveyskeskuksessa ole sosiaalityöntekijä, häneltä voisit kysellä neuvoja raha-ym. asioissa? Ellei ole, niin sitten varaat ajan sosiaalitoimistoon. Nämä ihmiset ovat palveluammateissa, apua tarvitsevia ihmisiä varten, ja auttaminen kuuluu heidän tyyöhönsä.
Ei pidä menettää elämänhaluaan/toivoaan, asiat järjestyvät omalla painollaan.
Olen itse auttanut läheisiä, joilla on masennusta, itsetuhoisuutta. Vaikka usein on ollut todella vaikeaakin, niin kyllä se päivä sitten pilkistelee lopulta sieltä pilvien lomasta. Eivätkös ne lapsetkin anna voimaa?

Hei! Anteeksi vastaan näin tosi pitkän ajan päästä..ajattelin vaan kun itselläkin nyt just sama tilanne,ero tuli viikko sitten ja sattuu ihan kamalasti,mielessä kans kaikkea mitä sullakin ollu..halusin kysellä että miten oot asiasta selvinny ja päässy yli,miten nyt pärjäilet? Ja tosiaan miten pääsit tosta silloin yli..?

Miks sit pitää erota ,jos ottaa koville??? ja miks tehä mukuloita jos pitää erota?? Ensin mennään a-liittoon ,tehään 2-5 lasta ja sittehä jo erotaanki!! voivoi ku syyt ovat niiiin suuriii et meijä oli pakko erota!juu. ku ei ennää jaksanna. ku toi pena ei imuroinu ni erotaa sit. Erotaan vaik ei syytä ole. pääsee sit vapaana rilluttelemaan ja katsoon uusii kundei. Pitäis ajatella lapsia!!! eikä viedä heiltä isää! Kammottavaa nämä erot ja lapsista kasvaa onnettomia aikuisia. psyykkiset ongelmat lisääntyvät. ja isä poloinen maksaa jättisummia elatusmaksuja!! Isä menettää erossa osittain lapset sekä kaikki mitä on elämän varrella ansainnut.!!! Äiti vetää suuret el.maksut. Mies raukat!!!!!

Jos olet kirkon jäsen, siellä on avioliittoneuvontahenkilökuntaa, jotka saattavat olla oikein hyviä. Eivät kysy avoliitosta yms. Ja on luottamuksellista.

Pyydä apua Jumalalta. Hän auttaa kaikkia, jotka Häneen uskovat.

Olen nähnyt naisen tissit!

Vaikka olenkin vain 21 vee mies, enkä vielä ole ollut missään avioliitossa, niin ymmärrän jotenkuten tuskasi. Monet varmasti sanoisivat että se ei vaan ollut oikea sulle, mutta sulle itsellesi se tarkoitti kaikki kaikessa. Mutta tässä tapauksessa sua auttaisi enemmän jos sulla olisi joku jolle sä voit puhua ihan kaikesta, eli avautua. Ja noista lääkkeistäkin, että aina ei niihin kannata tarrautua. Sun mieles saattaa usein mennä entistä sekavammaksi lääkkeiden takia. Ja sä selkeästi ainoastaan tässä tapauksessa tarvitset vain puhe apua. Jos haluat puhua minun kanssani joskus, niin lähetä vain viestiä. Avoimesti kuitenkin myös kerron itsestäni, että minulla on dysfasia, eli joskus sanat saattavat tulla kyseenalaistamiseksi minulle, eli en ymmärrä kokonaan lauseita. Mutta pyrkisin parhaani auttamaan sinua tässä tilanteessa.

Ja tästäkin postauksesta olen huomannut, että on niin monta ihmistä, jotka eivät halua jakaa sympatiaa jollekulle, jolla on selvästikkin vaikeaa. Jos ei pysty jakamaan piristyksen sanoja, tai ynnä muuta positiivista palautetta, niin suosittelisin lämpimästi kylmille tyypeille jättää sanomatta mitään. Koska saa muuten itsensä vaikuttamaan aika törkeältä tyypiltä jota ei kiinnosta mitään/mikään.