Onko totta että jos lapsi on ikäisekseen
harvinaisen älykäs ( 4-vuotiaana osaa lukea, ja
vähän laskeakin, ja muutenkin valtava tietomäärä
ikäisekseen) niin jollain muulla osa-alueella on
tavallista enemmän ongelmia? Esim. arkuutta,
pelkoja tms. Muuten niin iloinen ja reipas
nelivuotias pelkää nukkumaanmenoja, jospa vaikka
en saa unta - tyyliin, ja kaikenlaiset hyönteiset
saa melkein paniikkiin. Kavereille ei uskalla
mennä leikkimään ilman äitiä ( 3-vuotiaana meni
minne vain, yöksikin vaikka) ja kotona kaksistaan
ollessa äiti ei voi mennä edes roskapussia
viemään ulos ilman että lapsukainen tulee
mukaan. On alkanut huolestuttaa tämä tilanne
mutta mitä olis tehtävissä, psykologilla tms. ei
olla vielä vierailtu, sekin on mielessä käynyt.
harvinaisen älykäs ( 4-vuotiaana osaa lukea, ja
vähän laskeakin, ja muutenkin valtava tietomäärä
ikäisekseen) niin jollain muulla osa-alueella on
tavallista enemmän ongelmia? Esim. arkuutta,
pelkoja tms. Muuten niin iloinen ja reipas
nelivuotias pelkää nukkumaanmenoja, jospa vaikka
en saa unta - tyyliin, ja kaikenlaiset hyönteiset
saa melkein paniikkiin. Kavereille ei uskalla
mennä leikkimään ilman äitiä ( 3-vuotiaana meni
minne vain, yöksikin vaikka) ja kotona kaksistaan
ollessa äiti ei voi mennä edes roskapussia
viemään ulos ilman että lapsukainen tulee
mukaan. On alkanut huolestuttaa tämä tilanne
mutta mitä olis tehtävissä, psykologilla tms. ei
olla vielä vierailtu, sekin on mielessä käynyt.
Vastaukset 20
Vanhimmat
minäkin luin 4-vuotiaana, vaikken mielestäni ole
mikään huippuälykäs. ehkä vähän keskitason
yläpuolella. ja älykkyyshän on vain yksi piirre
ihmisessä, on niitä muitakin lahjoja.
moisia ongelmia (?) voi olla kaikilla.
lahjakkaalla saattaa elämä sujua ihan hyvin.
Olen itsekin ollut ns. älykäs lapsi, luin ennen
kuin täytin 3 ja omasin suuren määrän yleistietoa
jo esikoulussa, pari ekaa vuotta koulussa olin
"hankaluuksissa" kun aika kävi niin pitkäksi, ei
ollut mitään opittavaa. En kuitenkaan usko, että
äly tekisi lasta pelokkaaksi, lienevät toisistaan
riippumattomia henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Lasta kannattaa mielestäni rohkaista toisten lasten
seuraan ihan tavallisiin leikkeihin eikä millään
tavalla "tehdä numeroa" tästä älystä. Lapsi on
muutenkin syrjäytymisvaarassa ikätovereihinsa
nähden, ei kannata ruokkia turhaa
ylemmyydentunnetta. Tulee muistaa, että vaikka äo
olisi aikuisen, on tunne-elämä kuitenkin lapsen, ja
vaikka tällainen lapsi pärjää taatusti hyvin
koulussa, ovat hänen heikkoutensa helposti
sosiaalisissa taidoissa ja mielikuvituspuolella. Ei
tietenkään myöskään ole mikään itsestäänselvyys.
Mikäli pelokkuus jatkuu pitkään tai alkaa muuten
haitata paljon normaalia elämää, ei kai
psykiatrilla käynnistä haittaakaan ole.
Pieni korjaus...Psykiatri on koulutukseltaan
lääkäri, jonka erityisaloihin kuuluvat erilaiset
mielenterveydelliset häiriöt ja sairaudet, kun
taas edelläkuvatut asiat ovat psykologin heiniä
(Psykologi on koulutukseltaan psykologian
maisteri - tämä siksi, etä ihmiset usein
sekoittavat psykologin ja psykiatrin keskenään)
Itse luin myös 4-vuotiaana, suoriuduin hyvin
erilaisista matemaattisista tehtävistä ja olin
muutenkin hyvin tiedonhaluinen, mutta silti en
pidä itseäni huippuälykkäänä. Älykkyys on monien
tekijöiden summa ja mielestäni koko älykkyys-
käsitteen määritteleminen on vaikea tehtävä.
Tärkeää on mielestäni se, että lahjakkuuksista
huolimatta lasta kohdellaan "tavallisena"
lapsena, tietenkin häntä pyrkimyksissään
kannustaen. Älykkyydellä en uskoisi olevan
yhteyttä pelkoihin ym., mutta en myöskään
heikompiin sosiaalisiin taitoihin tai
mielikuvitukseen. Käsittääkseni juuri älykkyyden
ja mielikuvituksen on todettu olevan yhteydessä
toisiinsa.
Onko lapsen elämässä tapahtunut viime aikoina
joitakin muutoksia(esim. uusi perheenjäsen
tms.perhesuhteiden muuttuminen), joka olisi
vähentänyt lapseen kohdistettavaa huomiota tai
jonka johdosta lapsen huomiontarve olisi
lisääntynyt?
Olen myös samaa mieltä siitä, että jos oireilu
pitkittyy tai haittaa jokapäiväistä elämää tai
muuten vain huolestuttaa ja mietityttää,
psykologin konsultointi voisi olla paikallaan.
En siis tietenkään tarkoittanut että älykäs lapsi
olisi mielikuvitukseton tai epäsosiaalinen, vaan
että älystään tietoinen lapsi helposti saattaa
hylätä "tää-ois-nyt-vaikka-koira" -tyyliset
mielikuvitusleikit ja omien ikätovereidensa seuran
"liian lapsellisena". Sori, kiireessä ei aina osaa
itseänsä ilmaista selkeästi..
Vai että luit ENNEN kuin täytit kolme?!? Nyt
kyllä pistelet omias...
:-)
No, mää opin kirjaimet jo kahden vanhana ja lukutaito oli hallussa 2.5-vuotiaana. Enkä valehtele.
Kolmen lapsen (6,8 ja 10 vuotiaat) äitinä olen
tottunut siihen, että yhtenä ikäkautena ollaan
tavattoman rohkeita ja toisena hirmuisen arkoja.
Ötökkäpelot ovat olleet tyypillisiä - ainakin jos
lähipiirissä on joku joka kauhistelee esim.
hämähäkkiä. Välillä nukahtaminen on tuottanut
ongelmia, mutta jos kovasti pelottaa (syystä tai
toisesta) mennä nukkumaan, olen mennyt hetkeksi
viereen. Katsele rauhassa, miten menee, kysy
vaikka neuvolasta apua. MLL:sta saa kivoja
opaskirjasia lapsen eri kehitys/ikävaiheisiin.
Muista kuitenkin että 4-vuotias on vasta 4-
vuotias, vaikka kuinka älykäs onkin. Tunne-elämä
kehittyy eri tahtia kuin esim. lukutaito.
Minulla on myös kotona älykäs kaksivuotias. En
kehtaa neuvolassakaan kertoa, että osaa lukea,
kirjoittaa, numerot ym. Kun niitä ei pojalle olla
tuputettu vaan tiedonhalu on rajaton. " Mikä
kiijain tämä on?" kyllähän siihen pitää vastata.
Olen yrittänyt siirtää huomiota vähän
lapsellisempiin juttuihin, mutta aina palaa
kirjaimiensa pariin. Ei kai siinä silti mitään
pahaa ole. Kai ne sitten unohtuu kun ei enää
kiinnosta. Ja pelkoja on nyt lähempänä kolmea
vuotta tullut. Se liittyy mielikuvituksen
kehittymiseen ja on normaalia. En usko, ettäon
aihetta huoleen!
aihetta yhdeltä kantilta sivuavia ja hyvin
valaisevia kirjoja on Indigo lapset sekä
Outolintu, Manninen.
Luepa joskus....
Sinulla on sielukas kaunis lapsi!!
Indigon äiti ;)
Olet hienossa asemassa äitinä.
Muttä älä hädissäsi tuhoa lapsesi elämää viemällä
häntä psykologille, vaan kysy ihmeessä itse
neuvoa ks. ammattilaiselta ja paranna itse
lapsesi sosiaaliseksi tyypiksi!
meillä oli koulussa joku aika sitten ryhmätyö
juuri tuosta aiheesta...niin siinä tuli vahvana
esille,että lahjakkaat lapset haluavat olla
ikäistään vanhempien lasten kanssa..sulla täytyy
käydä tutkituttamassa lapsesi..neuvolasta varmasti
osaavat neuvoa (nimensä mukaan!!!).Älä säikähdä,
mutta ajan myötä saattavat olla
sosiaalittomiakin..ei sille voi mitään...
Mitä pahaa on "sosiaalittomuudessa", siis
epäsosiaalisuudessa? Minä olen sellainen, eikä se
haittaa elämääni yhtään. Silti olen erittäin
pidetty ystävieni keskuudessa, menestynyt
ansaitsemallani tavalla elämässä ja ennen
kaikkea: pidän valtavasti itsestäni, enkä halua
olla yhtään sosiaalisempi.
Pidin kouluikäisenä itseäni keskimääräistä
fiksumpana ja nyt tunne on vain vahvistunut.
Uskallanko ainoana tässä ketjussa myöntää, että
pidän itseäni älykkäänä? Lapseni (3 v.)
älykkyydestä ei voi sanoa yhtään mitään, enkä
sitä siinä iässä olevaa halua arvioidakaan.
Sinä olet aivan normaalisti huolestunut lapsesi
pelkotiloista - olen kokenut saman. Tiedonhaluisen
lapsen tietojenkeräys sisältää usein sellaisia
asioita, joita pieni ihminen ei yksinkertaisesti
pysty käsittelemään. Tästä seuraa kaaos, kun
suuret aikuisten asiat sotkeutuvat lapsen mieliku-
vitusmaailmaan. Pieni ihminen ei pysty erottamaan
totuutta kuvitelmasta ja lapsen ajatusmaailma on
todellakin aivan erilainen kuin aikuisen. Lapsen
kuuluu myös leikkiä, eli aikuisen tehtävä on
huolehtia leikin sujumisesta ja huolehdittava,
että lapsi leikkii. Tämän lisäksi aikuisten asiat
ja kyselyt tulee saada pysäytetyksi, jos ja kun
tiedonhalu ja -jano ovat syynä pelkotiloihin.
Asia voi olla hankala tiedostaa kotivoimin, joten
psykologilla käynti ei välttämättä ole huono
ajatus. Jaksamista Sinulle!!!
minu koulu aikaan meidän luokalla oli "normaalia"
älykkäämpi poika. Hän oli hirveä kouluhäirikkö!!
hänet jopa erotettiin koulusta pariksi viikoksi,
sillä hän ei jättänyt opettajiakaan
rauhaan.Psykologin diagnoosi pojasta oli, että
hän kokee turhautumista,koska asiat mitä ylä-
asteella käytiin oli hänelle niin
selviä/helppoja. et tällaistakin voi olla
havaittavissa yli fiksuissa lapsissa/nuorissa.
Ei se ole älykkyyttä jos osaa lukea 4 vuotiaana.
Mutta onko oikein opettaa. lasten kuuluu leikkiä
ja olla paljon ja suurissa ryhmissä ikäistensä
kanssa. Ihmis-suhdetaidot ovat kaikkein
tärkeimpiä ja kaikkein vaikeimpia oppia.
Keskustelu ja kuuntelutaito.
Kannattaisin lapsille joukkueurheilua 5-15
vuotiaaksi. Se on kovaa työtö aikuisille mutta
hyviä lapsia se on ainakin meille tuottanut.
Kiitos jääkiekko, myös jalkapallo, koris ym.
Voi olla että lukemisen kiinnostus vähenee liian
aikaisin ja koulu menee huonosti, kukaan sitä ei
tiedä.
Kyllä alle 10 vuotiaat lapset oppii
lukemaan ,tiskaamaan, uimaan, siivoamaan ja
tekevät mitä vanhemmat ohjaa. He onat vanhempien
armoilla, " EI OMENA KAUAKSI PUTOA" sanotaa.
Aikuiset joko opettaa oman tyylinsä, näin yleensä.
Toiset pitävät leikkikaluna ja toiset opettaa
aikuisten asioita.
Muutomat jopa kehuvat kuinka hyviä lapsia minulla
on, se on selvä merkki aikuisen omista ongelmista.
näin ajattelee 18 19 19 vuotiaiden isä.
Tämä oli tosi hyvä ratkaisu. vaikka se olikin
vain sattuma ja vahinko.
Olivat tasavertaisia kavereita 3 v asti. Nykyään
auttavat opiskelussa toisiaan. Nuoruudessa
vahtivat ettei kukaan alkanut tupakoimaankaan.
Ja jokaisella on 10 omaa kaveria veljien
kaverit että kyllä on ikäistänsä apua ja seuraa.
Ja vanhempienkin on helppo olla tasapuolisia
rahan ym. suhteen.
Meillä opittiin lukemaan koulussa ja hyvin on
mennyt, tosihyvin.
Muutama muukin jo sanoi, ettei 4-vuotiaan luku- ja
vähäinen laskutaito vielä välttämättä osoita
poikkeuksellista älykkyyttä. Mutta liiallinen
tieto liian varhain aiheuttaa juuri kuvaamiasi
vaikeuksia, sillä lapsi ei osaa käsitellä asioita
muutoin kuin ikäistensä tasoisesti. Sinun
kannattaa varmaan ottaa yhteyttä paikkakuntasi
perheneuvolaan (entinen kasvatusneuvola) ja mennä
heidän kanssaan keskustelemaan, miten parhaiten
selviätte yhdessä eteenpäin. Lykkyä Sinulle ja
lapsellesi
Moi, muutamat jo mainitsivat ettei aikainen
lukutaito vältämättä viitta poikkeukselliseen
älykkyyteen. Olen samaa mieltä. Se, että lapsi
kehittyy tietyillä alueilla hieman muita
nopeammin, ei yleensä tarkoita sitä, että hän
aikuisena olisi muita älykkäämpi. Kehitys on vaan
niin yksilöllistä ja riippuu niin paljon
ympäristöstä.
Ja luulen että lapsesi kehitys on aivan
normaalia. Tietyssä iässä pienokainen tajuaa
olevansa äidistään erillinen olento, mikä taas
lapsen mielestä tarkoittaa sitä, että äiti
saattaa "hävitä" johonkin. Tämän takia lapsi
haluaa jatkuvasti varmistaa että äiti on ja
pysyy, takertuu häneen eikä halua päästää häntä
näköpiiristä. Huoli varmasti vaikuttaa
nukkumiseenikin, aivan kuten kuvailit. Tämän
tyyppiset vaiheet menevät kyllä itsestään ohi. En
usko, että tarvitset psykologia. Ota kuitenkin
esim. neuvolaan yhteyttä mikäli olet huolestunut,
sieltä saat tarkempia neuvoja.
Kaikella on aikansa. Minun poikani irrottautui
minusta vasta kuusivuotiaana. Mutta se oli hänen
temponsa se. Jokainen tahdillaan. Nyt tämä minun
reipas pojanvesselini on jo yksin kyläreissuilla
kavereillaan ja näiden synttäreillä. Eikä aina
minua matkaan edes huolisi (jos vaikka olisikin
menossa frendilleen, jonka äiti on tuttavani).
Vuosi sitten olisi minun pitänyt joka
synttäreillekin tulla matkaan varjoksi johonkin
nurkkaan kököttämään. Tunnen muitakin hitaammin
äidistään irrottautuneita tenavia. Kaikki ne on
kuiteski irronnu viimestään 5-6 vuotiaina.
Poikasi on ihan normaalikäytöksinen käytöksensä
puolesta. Usko pois. Mieti sit asiaa uusiks jos
ei vielä eskari-ikäsenäkään susta irrottaudu.
Satuin huomaamaan juttusi ja mieleeni juolahti että kuvauksesi sopisi aika hyvin aspergerin syndroomaan. Tämä vain vinkiksi, toivottavasti asia on jo kenties selvinnyt.