Minä juttelen silloin tällöin tuntemattomille kylillä liikkuessa,esim kaupassa tulee sanottua jotain.On monia yksinäisiä, jotka toivovat jonkun puhuvan heille edes jotakin.Ja moni toivoo saavansa ystäviä.
Osa ihmisistä näyttää säikähtävän, ja se ei ole tarkoitukseni.
Käyttäydyn rauhallisesti, eikä ulkomuotoni ole mielestäni pelottava.
Olin itse joskus nuorempana todella ujo, ja arvelinkin tuon säikähtämisen johtuvan ujoudesta.
Ihmiset kokevat asioita eri tavoin monista eri syistä.
Mitä mieltä olette? Miten pitäisi jutella, vai pitäisikö jutella?
Osa ihmisistä näyttää säikähtävän, ja se ei ole tarkoitukseni.
Käyttäydyn rauhallisesti, eikä ulkomuotoni ole mielestäni pelottava.
Olin itse joskus nuorempana todella ujo, ja arvelinkin tuon säikähtämisen johtuvan ujoudesta.
Ihmiset kokevat asioita eri tavoin monista eri syistä.
Mitä mieltä olette? Miten pitäisi jutella, vai pitäisikö jutella?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mäkin oon hiljalleen ruvennut tekemään tuota samaa vaikka oon aina ollut ujo. En oo vielä ainakaan mitään huonoa palautetta siitä saanut. Pikemminkin oon saanut ainakin pikkasen lisää itseluottamusta kun oon huomannut uskaltavani tehdä jotain mikä ei aikaisemmin olisi tullut mieleenkään. :)
Ei siinä kauheasti hävittävää ole. Hyvällä tuurilla voi saada uuden ystävänkin. :)
Musta ainakin on hyvä juttu, että jutellaan tuntemattomille ohimennen. Enkä yhtään ihmettele, että useat säikähtävät tätä. Se on kai jotenkin pinttynyt tapa tässä kulttuurissamme, ettei tuntemattomille noin vaan puhella. MUTTA ei se niin ole, että vain me SUOMALAISET katsoisimme epäluuloisesti tuntemattomia lähestyjiä; eräässä dokumentissa - jonka aihetta en muista - niin testattiin ihmisten reaktioita, kun tuiki tuntematon tulee jutustelemaan. Tämä oli siis Briteissä. Yhtä oudosti ne katsoivat kuin mekin. ;) Kuulemma maalla ihmiset pelästyy vähemmän kuin kaupungissa. Ei me maajussit ihan pienistä säikähetä. :D
mulle on aina turistit tulleet kyselemään missä on lähin apteekki tai missä bensa-asema. en tiedä mikä miksi? kai olen niin puheliaan näköinen.tietysti olenhan mä puhelias enkä harmaa hiiruli. toisaalta ulkomaalaiset ovat ystävällisiä ja käytöstavatkin aivan eri sorttimenttaalia kuin tässä tuppukylässä asustavien.
täällä ollaan vain kateellisia ja ynseitä. minuun se tympeys ja negatiivisuus ei ole vielä onneksi tarttunut.
aloitan ventovieraalle puhumisen parilla sanalla ja jos toinen on juttelevaista sorttia niin sanasta vaihdetaan.ongelmaa aiheesta ei ole koskaan ollut.
nuoremmilla voi olla sitten aiheesta nyhjäämistä. kaipa se siitä sitten helpottaa kun ikää tulee lisää.
jos juttusilleni tullaan niin mikäs siinä, poristaan pois,ainakin muutama sananen.
itse en kaipaa muita ihmisiä ympärilleni
mustkin on kyl kiva vaik joku ihan randomi tulee juttelee mut niitten kans pitäs muodostaa sit juttunsa sillai et toisen ois helppo siihen jatkaa sanottavaa muuten siin tulee sellai o.o viilis :D
Kiitos kaikille kommenteista!
Nämä kaikki mielipiteet ovat arvokkaita, mutta se hankaluushan siinä on, ettei toinen voi tietää haluaako toinen hänelle puhuttavan.
Minulle tulee silloin tällöin joku tuntematon sanomaan jotain, tai kysymään esim.tietä jonnekin, tai esim.kaupassa, että missä on jotakin, mitä pitäisi löytää.
Tuota en olekaan ajatellut pelästytäänkö maalla vai kaupungissa enemmän tuntematonta juttelemaan tulijaa.Itse asun maalla.
Kaupungissa tietenkin. Maallahan se on oikeastaan sääntö että tuntemattomallekin on sanottava jokunen sana kun satutaan samaan paikkaan.
mulle ei tartte tulla puhumaan missään, ei kaupassa eikä bussipysäkillä. jättäkää mut rauhaan pliis.
Minua ei kyllä haittaisi jos joku suurinpiirtein samaa ikäluokkaa oleva toveri tulis keskustelemaan. Tai jos on vanhempi, niin mikäli tulee sellainen rento fiilis jolloin ei ole mihinkään kiire ja rentoa puhumista niin olisihan se mukavaa jos on mahdollista itsekkin saada puheenvuoroa mikäli on jotain sanottavaa. Tätä ikävä kyllä harvoin tapahtuu. Itse en siihen pysty kun olen sen verran ujohko.
Ei pitäisi jutella tuntemattomille. Mikä tarve tuntemattomilla on tulla häiritsemään ihmistä, joka haluaa olla rauhassa.
Ihminen, joka haluaa olla rauhassa, voisi sanoa suoraan, anteeksi, mutten halua jutella. Tai sitten voi vaan kääntyä pois, ottaa etäisyyttä.
On paljon ihmisiä, jotka alkavat jutella tuiki tuntemattomien kanssa, milloin missäkin tilanteessa.
Ei näy ulospäin, kuka suostuu juttelemaan ja kuka ei.
Ei mielestäni ihmiset yleisesti ottaen säikähdä keskustelun avausta. Tuntuu että se on tänä päivänä enemmän normi. Sellainen amerikkalainen tapa sanoa vähän edes jotain vaikka ollaan vain samassa hississä tai menossa samaan paikkaan. Itse en juttele juurikaan.
Itsekin olen huomannut, että suurin osa ihmisistä ilahtuu, kun heille sanoo jotain. Ihan vain noissa hetkittäisissä kohtaamisissa, ettei jäädä rupattelemaan pidemmäksi aikaa.
Koeta olla puhumatta musliminaiselle jos olet mies?