Mitä lääkityksiä teillä on?

Vähän.

Totta, monet pärjää terveenä melkein viiskymppisiksikin. Itellä alkoi pientä ongelmaa vähän ennen. Yks reseptisalva ja antibioottiresepti ainoat, mitä on. Verenpaineesta, sokereista ja kolesterolista ne alkaa aina keuhkoamaan, vaikka nyt menisi valittamaan nyrjähtönyttä nilkkaa. Jotenkin tuntuu, että terkkari hoitsuilla ja lekureilla jokin provikka lääketehtailta kirjoitettujen reseptien perusteella.

Olivat puoliväkisellä laittaa mulle verenpainelääkkeet.. Epäilyttää, suurin osa verenpainelääkeresepteistä johtuu siitä, että paineita mittaillaan paljolti stressitilanteessa terkkarissa. Tympiinnyin ja ostin mittarin. Joopajoo, työntäkööt lääkkeensä paikkaan minne aurinko ei paista.

Mutta monella samanikäisellä on jo melkoinen lokerikko nappuloita, toiset vaan alkaa sairastelemaan enenpi ja nuorempana kuin toiset. Muttta kaikki kyllä alkaa jossain vaiheessa.

=DW=

itse asun hoitokodissa. Eilen sattui virhe. Sain väärän dosetin. Ei se mitään. meno sen kuin kovenee. Poimin myös lattialta löytyvät lääkkeet, vaikkeivat olisi edes omiani. Nuo keltavihreät ovat vinkeitä. Yhden kun ottaa niin seuraava näkyy kahtena!!

Historiikki.

57-vuotisena olin kehittänyt itselleni verenpaineen ja korkean kolestrolin ( 8 ).
Myös eturauhanen kaipasi rentoutusta.

Jäin putkeen ja aloin lääkitsemään itseäni.
10mg/pv Ramiprilliä ja paineet pysyivät melkein kohtuudessa.
Kolestroli laski hieman ja eturauhanen löysi kaverinsa 10mg Xatralista / vrk.

Juuri ennen 60-vuotispäivääni ja lopullista alkoholisoitumista aloitin puntti- / kuntosalilla.
Puolessa vuodessa olivat paineeni ilman lääkitystä paremmat kuin aikaisemmin lääkittyinä.
Kolestroli tippui alle 5:n ja siitä HDL:n osuus yli2.

Eturauhanen alkoi kaivata lisäkaverikseen Gefinaa, 5mg/vrk.

Viime vuoden, usean kuukauden mittainen revohka merkitsi takaiskua mutta perusteet ovat kuitenkin pitäneet.

Nyt, 68-vuotisena popsin noita eturauhasen rauhoittajia samat määrät kuin aikaisemminkin.
PSA-lukemani oli muutama viikko sitten 0,87, ikäiseni huolestumistaso on 5,5.
Testoni on 24 kun 70-vuotiselle riittäisi 8.

Huolimatta erinomaisesta PSA-lukemasta en edes harkitse Gefinan lepuuttamista.

Reunaehtoina ovat pitkät täysraittiuden kaudet ja lihasvoimakuntoilu 5krt/vko, ka. 1,5h/kerta syketasolla 110 > 150.

Olen tähän ryhmään yki-ikäinen mutta ajattelin, ettei pienestä aikaperspektiivstä olisi haittaa.

Juu käytän kaikenlaisia lääkkeitä aina tarpeen mukaan, joka tarkoittaa särky-, mieliala-, rauhoittavat-, piristävät ja tietysti myös unilääkkeet tupla-annoksina. Kaikenlaisia kipuvoiteita joudun hinkkaamaan itseeni jatkuvasti ettei kolotus yllätä ja tietysti reumatismi iskee koska säät vaihtelee tosi rajusti.

Muuten en tarvitse yhtään mitään.

Kyllä näillä pärjäilee, mutta kun olen luulosairas ja jos yllättää tuo paljon mainostettu peräaukon kutina...voi mennä sormi suuhun jollei ole apteekki auki. Niin ja täältä on kaadettu kaikki isot puut joten kauaksi pitäisi mennä...

En juo liikaa ainakaan kahvia:)

Joskus, peräti harvoin, otan yhden buranan, jos pää tuntuu siltä, että migreeni pukkaa päälle. Elikkä napsasen Buranan suurinpiirtein kerran kuukaudessa tai harvemmin.
Muita lääkkeitä en käytä. C-vitamiinia, semmosen poretabletin nakkaan klasiin silloin, kun muistan.
Edes antibioottikuureja en elämäni aikana ole ottanut montaakaan kertaa. En edes muista, koska viimeksi, ehkä 8 vuotta sitten.
Onneksi ei ole tarvetta ottaa lääkkeitä, koska jollakin tapaa kammoksun niitä.

Vähällä pääsee kun ei päihteitä ole käyttänyt.
56 v eikä mitään lääkityksiä;-)

Varmaan saisi jotakin lääkitystä olla kun nivelet on todella jäykät ja lonkkakipu päivittäistä. Tutkittu on, hyvin perusteellisesti mutta kun vaiva on vain vähäinen, kuvien perusteella, tavalliset kipulääkkeet riittävät.

Muutoin olen terve ja saanut syntymälahjaksi mm. matalan verenpaineen ja muutoinkin hyvät veriarvot. Samoin kaiken laiset influenssat ja muut kolotukset ovat vieraita - sairaslomapäiviä ei toistaiseksi ole ollut.

Kehon rapistuminen on toki alkanut jo muutama vuosi sitten. Kuulo on heikentynyt, selluliittia on alkanut kertyä ja univaikeuksiakin alkaa olla...

Lääkitys on kohdallaan, huutaa sitten puskisten kuoro mitä tahansa...

Kysyt "tästäkö kehon rapistuminen alkaa?"
Kyllä se on alkanut jo paljon aikaisemmin.

Toisaalta ihmisille uskotellaan että on joku tietty ikä, jonka jälkeen tapahtuu sitä ja tätä.
Siitä voisi ajatella että se on itseään toteuttava ennustus, jos siihen kerran uskoo.
Oma tätini on uskonut vitamiinien ja hivenaineiden voimaan ja hän on yli 80 eikä syö vieläkään mitään lääkkeitä, vaan nimenomaan näitä muita.
Ihmisen uskolla on äärimmäisen suuri vaikutus hyvin moneen asiaan elämässä.

Itse en syö mitään lääkkeitä vakituisesti.
Buranaa olen nyt pistellyt tämän flunssan aiheuttamiin kropan kipuihin, mutta nekin on nyt jäämässä kun tänään on ensimmäinen päivä ettei enää kolota lihaksia.
Mutta hunajaa ja mustaherukkaa menee vielä. Niin ja valkosipulia.

Ja kun tästä taas nousen niin otan käyttöön ruokapuolella niitä vahvistavia ruoka-aineita..
Tällä lailla minä uskon pitkältikin.

Joskus lääkkeet ovat tarpeen eivätkä ne elämänlaatua hunonna. Tässä on mainostettu Buranaa ja sen erinomaisuutta mutta silläkin on määrättyjä rauhoittavia vaikutuksia.

Jokainen syö lääkkeitä sen mukaan kuin tarvitsee ja kaikki eivät ole Tervaskantoja, en minäkään.

Suomessa on kaikki ruoka ns. luomuruokaa, itse voi tehdä valintoja ja lisävitamiineja(paitsi D) ei tarvitse käyttää.

Täällä pitää syödä kasvimaan ja marjapensaiden antimia silloin kun ne ovat valmiit. Samati metsästä hankitut sienet ja marjat. Miksi niitä pitää säilöä kuukausitolkulla ja siten myös vitamiinipitoisuus kärsii.

On sitä lääkettä. Astma, masennus, syöpä, verenpaine, jne...

Ei muuta kuin estrogeenihoito, ollut 15 vuotta ja loppuu kai syksyllä kun täytän 50v. Se vähän pelottaa kyllä.

Aikoinaan oli verenpainelääkitys, onkohan jo kolmeen otteeseen ollut.... Alkoi jälkitautina häämöttävästä raskausajan myrkytysoireista, ja jää kuulemma usein päälle. Kolme kertaa olen päässyt siitä eroon tsemppaamalla painon ja liikunnan kanssa. Välillä pelkkä stressi saa sen taas vauhtiin, mutta aika hyvin saan senkin takaisin aisoihin. Olen ajatellut sen niin, että tämän taudin varjo joka roikkuu mun yllä, on elämän lahja mulle jotta tajuaisin pyrkiä kohti tasapainoista elämää :) ilman sitä joisin taatusti enemmän alkoholia ja stressaisin paljon enemmän ihan arkisia asioita.

Tsemppiä sulle. Ja muutama vinkki... kyllä se jopa parin kilon painonpudotus saa ihmeesti verenpaineenkin asettumaan. Ja määrätietoisuus auttaa. Päätät että et ota niitä lääkkeitä, lakkaat stressaamasta ja syöt/juot terveellisesti. Tai se tulee jo oikeastaan sillä kun pudotat painoa. Alkoholi hyllylle vähäksi aikaa.

Ihminen pystyy melkeinpä mihin vaan kun jotain päättää. Itse aloitin edellisen kerran hölkkäämisen uudelleen kun mulle määrättiin betasalpaajia, pikkasen vaikeaa kun lepopulssi oli viittäkymmentä (öisin reilut 40) mutta kyllä se siitä. Kysyin lääkäriltä mikä on liikunnan este, ja hän sanoi että ellei pahoinvointia tule, niin vapaasti...

Miten niin "alkoholi hyllylle vähäksi aikaa"? Minä mainitsin tuossa viestiketjussa, että en käytä ollenkaan alkoholia enkä ole koskaan käyttänyt. Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, joka ei ole koskaan edes maistanut olutta tai siideriä, saati sitten vahvempia aineita.

Painosta sanoin sen verran, että pituuteni on 168cm ja painoni 58 kg, joten muutaman kilon pudotan. Lääkärin kanssa oli puhetta kolmesta kilosta, ei sen enempää.

Neurologinen lääkitykseni on sellainen, jota ei saa yhtäkkiä vähentää, mutta kovia vieroitusoireita olen kokenut sen vähentämisessä, mutta onnistunut. Töissä en ole pystynyt käymään, koska lihakseni kramppaavat niin pahasti, mutta uskon pääseväni vieroitusoireista ja lääkkeestäkin eroon ajan kanssa, mutta kaiketi tuokin aiheuttaa minulle stressiä ja nostaa verenpainetta.

Mutta tosiaankin, verenpaineeni on muutaman kuukauden aikana kohonnut 40-50 yksikköä niin ylä- kuin alapaineen osalta, joten huolestunut kannattaa olla.

En minä uskonut 40-vuotiaana, että olen tässä jamassa viisikymppisenä...

Verenpainepillereitä olen syönyt 3-kymppisestä saakka. Paino ja elämäntavat eivät sitä saaneet puhkeamaan, syntymässä saadut geenit, niin uskon.
Isältäni perityt.

Harvanpa terveys kohentuu vanhuuden lähentyessä. Kukapa geenejään olisi päässyt valkkaamaan.
Toki omilla tavoillaan ja tottumuksillaan voi osittain osaansa vaikuttaa.
Ja voihan pyrkiä mahdollisista terveysuhkista eroon, jos ne ovat omassa ottamisessa.

Vaihdevuodet olivat ja menivät. Ainut oire oli kuukautisten loppuminen, joten näinkin voi käydä.

Ei ne liikakilot aina ole verenpaineen syy.

Minulle on kertynyt kiloja sitten "menetetyn nuoruuden" (167 cm/76 kg), mutta matalan verenpaineen kanssa olen jo oppinut elämään. Nuorena se aiheutti heikotusta ja muutaman pyörtymiskohtauksen, mutta jo vuosikymmeniä olen noussut vuoteesta "laiskasti" ja heikotuksen tunteen saan korjattua vettä juomalla.

Kolesterolitasokin on hyvä, vaikka siitäkin usein syytetään ylimääräisiä kiloja. Lääkärissä olen käynyt kaksi vuotta sitten, hain yskänlääkereseptin ja sain puhuttua lääkärin määräämään ison verenkuvan, koska sitä ei ollut otettu aikoihin - ja ikää kun jo oli...

Nautin melkein joka ilta pienen lasillisen viiniä, eikä sekään ole minua sairaaksi tehnyt :)

En ole koskaan käyttänyt estrogeenilääkitystä, eikä ole ollut minkäänlaisia vaihdevuosivaivoja.

Ja rypytkään eivät minuun osaa asettua :D
Täytän 61 vuotta keväällä.

Ei tämän ole tarkoitus olla minkäänlainen provoava, ilkeä vanhan naisen kirjoitus - tarkoitus on ehkä itsekin ihmetellä ääneen "pillerittömyyttäni"...

:D
*maduixa*

Silmätipat paineeseen.

Mitä lääkityksiä teillä on?

No ei kerrassaan mittää. Välillä syön pakkauksen vahvoja B-vitamiineja, magnesiumia, sinkkiä, rautaa... en osaa kyl sanoa, onko niistä mitään etua.
Että näin.
Ylipainoa ei ole, kävelylenkki joka pv ja enimmäkseen syön monenlaisia hedelmiä ja jyväleipää, muutakin tietysti, mut noita joka päivä.

No ei todellakaan mitään lääkettä. Laskettelen, rullaluistelen, hiihdän, käyn kuntosalilla, nautin elämästä ja olen 50 vuotias naisihminen. Töissäkin siinä sivussa on käytävä.

Verenpainelääkitys, kolmea eri lääkettä, kolesterolilääkitys ja aspiriini.
Verenpainelääkitys ollut 30-vuotta.
Liikuntaa olen harrastanut myös melko säännöllisesti yli 30-vuotta.
Talvella hiihdän päivittäin 10-15 km, kesällä pyöräilen 1000-2000 km vuodessa.
Juoksuakin olen harrastanut 5-10 km kerralla.

Essolaisilla on peruslääkitys!

Me essolaiset olemme aina elelleet terveellisesti, joten meille riittää pelkästään peruslääkitys. Aamupäivälä otamme yhden keskarin ja iltapäivällä toisen, ja tällä peruslääkityksellä selviämme yleensä kotiinlähtöön asti.

Mikäli on flunssainen aika tai joillakin esiintyy sairaudentuntoa, niin silloin otamme hieman tehokkaampaa lääkettä taskumatista. Einari ei kuitenkaan katsele hyvällä sitä, että parlamentin jäsenet tulevat sairaina "töihin", joten kovennettuun lääkitykseen turvaudutaan vain harvoin "työaikana".

Saan olla onnellinen että ei ole mitään lääkitystä, eikä vielä tähän ikään (56) mennessä ole ollut. Korvien välissä lienee jotain, mutta siihen ei lääkitystä tarvii. Kun tarpeeksi rupee korpeemaan otan neuvooantavaa. Terveitä elämäntapoja en ole juuri muutenkaan harrastanut, syön mitä sattuu ja kuppia hiukan silloin kun huvittaa, silti olen ollut liiankin terve.