Ongelmakäyttäytymistä?

Kyllä käytöshäiriöiden takana saattaa olla MBD,
mutta niin kovin harvalla kuitenkin. Yleisempi
tuntuu olevan esim. Dysfasia, mutta sekin
harvinainen, jo lapsen yleinen pahaolo
(henkisesti) voi aiheuttaa käytöshäiriöitä. Joten
ei kannata luokitella heti kaikkea vaan terveellä
järjellä mennä eteenpäin ja jos tarvetta on antaa
asiantuntijoiden tutkia ja luokitella (ja tällä
en tarkoita koulunhenkilökuntaa).

eräs kirjoitti:

Kyllä käytöshäiriöiden takana saattaa olla MBD,
mutta niin kovin harvalla kuitenkin. Yleisempi
tuntuu olevan esim. Dysfasia, mutta sekin
harvinainen, jo lapsen yleinen pahaolo
(henkisesti) voi aiheuttaa käytöshäiriöitä. Joten
ei kannata luokitella heti kaikkea vaan terveellä
järjellä mennä eteenpäin ja jos tarvetta on antaa
asiantuntijoiden tutkia ja luokitella (ja tällä
en tarkoita koulunhenkilökuntaa).

Eräs: ihmettelen käyttämääsi lyhennettä MBD. Sen
pitäisi olla jo periaatteessa käytöstä poistettu.
Ns. MBD on huomattavasti helpompi diagnosoida
kuin ko sivuilla käsitelty ADD ja AD/HD.
Nykyisten arvioiden mukaan Suomessa saattaa olla
2-4% väestöstä ADD tai AD/HD -tapauksia. Se
tarkoittaisi sitä, että joka luokalla olisi yksi
tällainen. Että se siitä harvinaisuudesta.
Ongelmana tässä on se, että
kaikki "asiantuntijat" eivät tiedä
ko. "sairauksista" riittävästi tai mitään.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että vain oma
aavistukseni, sinnikkyyteni ja tietämykseni
AD/HD:stä johti lopulta ja pitkän tien
kuljettuamme lapseni diagnosointiin ja oikeaan
hoitoon.

Toin esille nämä sivut siksi, että pelkään
Suomessakin olevan todella monia lapsia
edellenkin ilman diagnoosia, koska ovat joutuneet
tietämättömien "asiantuntijoiden" tutkittavaksi.
Useinhan tieto lisää tuskaa, mutta koskaan ei ole
liikaa tietoa.

Johannah kirjoitti:

Eräs: ihmettelen käyttämääsi lyhennettä MBD. Sen
pitäisi olla jo periaatteessa käytöstä poistettu.
Ns. MBD on huomattavasti helpompi diagnosoida
kuin ko sivuilla käsitelty ADD ja AD/HD.
Nykyisten arvioiden mukaan Suomessa saattaa olla
2-4% väestöstä ADD tai AD/HD -tapauksia. Se
tarkoittaisi sitä, että joka luokalla olisi yksi
tällainen. Että se siitä harvinaisuudesta.
Ongelmana tässä on se, että
kaikki "asiantuntijat" eivät tiedä
ko. "sairauksista" riittävästi tai mitään.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että vain oma
aavistukseni, sinnikkyyteni ja tietämykseni
AD/HD:stä johti lopulta ja pitkän tien
kuljettuamme lapseni diagnosointiin ja oikeaan
hoitoon.

Toin esille nämä sivut siksi, että pelkään
Suomessakin olevan todella monia lapsia
edellenkin ilman diagnoosia, koska ovat joutuneet
tietämättömien "asiantuntijoiden" tutkittavaksi.
Useinhan tieto lisää tuskaa, mutta koskaan ei ole
liikaa tietoa.

Suosittelen kirjaa Indigo-lapsista, kirj. Jan
Tober ja Lee Carroll (muistaakseni). Minun
lapsellani on kaikki tallaisen lapsen
tuntomerkit - ollut vauvasta saakka. Mina jatin
psykologit siina vaiheessa, kun lapselle
neuvottiin antamaan Ritolinia. Tassa em. kirjassa
annetaan ohjeita Indigo-lasten vanhemmille, olen
lukenut siita patkia ja aion hankkia ensitilassa -
saali, ettei kirjaa ole kirjoitettu aiemmin.
Niin ja netista loytyy paljon tietoa ainakin
englanniksi.

Ilmeisesti Indigon aiti kirjoitti:

Suosittelen kirjaa Indigo-lapsista, kirj. Jan
Tober ja Lee Carroll (muistaakseni). Minun
lapsellani on kaikki tallaisen lapsen
tuntomerkit - ollut vauvasta saakka. Mina jatin
psykologit siina vaiheessa, kun lapselle
neuvottiin antamaan Ritolinia. Tassa em. kirjassa
annetaan ohjeita Indigo-lasten vanhemmille, olen
lukenut siita patkia ja aion hankkia ensitilassa -
saali, ettei kirjaa ole kirjoitettu aiemmin.
Niin ja netista loytyy paljon tietoa ainakin
englanniksi.

Nimimerkille Ilmeisesti Indigon äiti:

Kiitos vinkistä, mutta taidan jättää tällä kertaa
väliin. Minua ei kiinnosta "henkimaailman" asiat.
Uskon enemmänkin puhtaaseen tieteeseen ja
kokemukseeni kuin johonkin epämääräiseen
teoriaan. Varsinkin kun ADD ja AD/HD näytää
olevan "sukurasite" jo ehkä neljässä polvessa. Ja
ratkaisevan ja suuren avun saimme Ritalin-
lääkkeestä. AD/HD on puhtaasti neurologinen
ongelma. Se aiheuttaa aivojen välittäjäaineissa
poikkeavia "pitoisuuksia". Ritalin korjaa tämän
normalisoimalla aivojen dopamiini- noradrenaliini-
ja seratoniinijärjestelmiä. (Ritalin on
parhaiten tutkittuja psyykenlääkkeitä ja sen teho
on paremmin dokumentoitu kuin masennuslääkkeillä.)

Toivon, ettei kohdallasi tapahdu niin, että uskot
niin vakavasti Indigoteoriaan, että lapsesi jää
vaille kunnollista hoitoa. Mielestäni se, että
joku ehdottaa Ritalin-lääkitystä ei saisi
vaikuttaa vanhempiin niin, että aletaan etsiä
selitystä lapsen käyttäytymiseen jostain
rajatiedon mailta.

Johannah kirjoitti:

Nimimerkille Ilmeisesti Indigon äiti:

Kiitos vinkistä, mutta taidan jättää tällä kertaa
väliin. Minua ei kiinnosta "henkimaailman" asiat.
Uskon enemmänkin puhtaaseen tieteeseen ja
kokemukseeni kuin johonkin epämääräiseen
teoriaan. Varsinkin kun ADD ja AD/HD näytää
olevan "sukurasite" jo ehkä neljässä polvessa. Ja
ratkaisevan ja suuren avun saimme Ritalin-
lääkkeestä. AD/HD on puhtaasti neurologinen
ongelma. Se aiheuttaa aivojen välittäjäaineissa
poikkeavia "pitoisuuksia". Ritalin korjaa tämän
normalisoimalla aivojen dopamiini- noradrenaliini-
ja seratoniinijärjestelmiä. (Ritalin on
parhaiten tutkittuja psyykenlääkkeitä ja sen teho
on paremmin dokumentoitu kuin masennuslääkkeillä.)

Toivon, ettei kohdallasi tapahdu niin, että uskot
niin vakavasti Indigoteoriaan, että lapsesi jää
vaille kunnollista hoitoa. Mielestäni se, että
joku ehdottaa Ritalin-lääkitystä ei saisi
vaikuttaa vanhempiin niin, että aletaan etsiä
selitystä lapsen käyttäytymiseen jostain
rajatiedon mailta.

No lapsi on kylla rauhoittunut, kun oikeanlainen
opettaja osui kohdalle. Toisaalta on naita
Indigolapsia tutkittu mm. UCLAssa ja he ovat
fyysisesti erilaisia kuin me - mm. dnan osalta
ainakin, joten huuhaaksi jaa sitten vain se mita
muuta haluaa heista uskoa. Minulla on mielikuva
siita, etta maksakin olisi hieman erilainen,
mutta tasta en ole varma..
Ja mina kylla vastustan laakkeita, en voi sille
mitaan.