Haaveena fysiikan/tähtitieteen opinnot.

Suosittelen pitkää matematiikkaa fysiikkaa varten, tai oikeastaan mitä tahansa muutakin matemaattis-luonnontieteellistä alaa varten. Pitkä matikka myös tukee pitkän (lukio)fysiikan kursseja.
Jos tosiaan lähdet lukion pitkää matikkaa opiskelemaan, unohda se lyhyt kokonaan. Oman kokemuksen mukaan lukion lyhyt ja pitkä matikka eroavat toisistaan sen verran. Pitkässä on myös paljon asioita, joita ei lyhyen puolella opeteta ollenkaan.
En tiedä, miten ajattelit lukion kursseja alkaa opiskelemaan, mutta yksi vaihtoehto on mennä iltalukion puolelle. Niissä on yleensä mahdollisuus suorittaa vain yksittäisiä kursseja (eli ei koko lukion oppimäärää).

Se mistä kannattaa aloittaa on lukion kurssien opiskelu/kertaus. Voit käydä niitä esim. iltalukioissa yms, mutta myös opiskella itsenäisesti (ehkä helpompaa muun opiskelun lomassa). Kannattaa tsekata nettilukiot (Otavan opisto). Niissä voi opiskella ihan itsekseen materiaaleista tai ilmoittautua kursseille, joissa saa opettajan palautteen.

Muista myös vanhojen oppikirjojen käyttö ja kertaus, jos ne on tallessa. Lisäksi vanhojen pääsykokeiden (ja yo-kokeiden) kysymykset (jos niitä saa) auttavat.

Jos tähtäät hakuun 2013, niin nyt aloittaessasi on hyvät mahdollisuudet saada riittävä osaaminen. Kunhan vain opiskelumotivaatiota on!? Tsemppiä.

Pääsykokeeseen tarvitset lukion fysikaan tiedot, mutta opinnoissa käytännössä oletetaan myös pitkän matikan taidot - varsinkin vektorit ja differentiaalilaskenta. Kannattaa ilmoittautua iltalukioon ja ottaa sieltä kaikki mahdolliset fysiikan ja pitkän matikan kurssit, tsemppiä!

Ei kannata opiskella fysiikkaa jos ei hallitse matematiikkaa, varsinkin yliopistotasolla. Se on vähän kuin lukutaidoton opiskelisi kirjallisuustiedettä.

Valitettavasti on kompattava Mustapäätä. Kannattaa kuitenkin kokeilla ensin sen pitkän matikan lukua uudestaan. Moni pitää matikkaa tylsänä, eikä siksi jaksa kiinnittää siihen niin paljon huomiota lukiossa, kuin kannattaisi. Vasta sitten jos yrittämisesti huolimatta ei vaan osaa, kannattaa luovuttaa ja alkaa vaikka tiedetoimittajaksi eli popularisoimaan alaa (voit lukea Avoimessa ylopistossa joitain kursseja, joissa ei vaadita matikkaa!).

Valitettavasti myös mun on sanottava että yliopistotasoinen fysiikka on erittäin vaikeaa. Lukion pitkä fysiikka ei ole oikein mitään verrattuna yliopistofyssaan. Luin lukiossa pitkän matematiikan ja lisäksi fysiikan kaikki kurssit yo-kirjoituksineen (hyvällä menestyksellä). Silti fysiikan aineopintojen suorittaminen yliopistossa oli suoraan sanottuna yhtä tuskaa!

En haluaisi kuulostaa negatiiviselta mutta joudut tekemään aivan s**tanasti työtä, jos sinulla ei ole lukiopohjaa pitkästä matematiikasta JA fysiikasta. Mutta kaikki on mahdollista, jos motivaatiosi on oikeasti tarpeeksi kova ja jaksat lukea, lukea ja vielä kerran lukea niin voit toki suorittaa yliopistofysiikankin kunnialla.

jep. yliopistofysiikassa pitää osata laskea pallointegraaleja sähkö ja magneettikenttien takia, ynnä paljon muuta. eli jos ei hallitse lukion integrointia derivointia ym. peruskauraa, niin itku tulee eteen kyllä.

Ihan hyväthän arvosanat sinulla on. Matematiikkaa oppii kun sitä opettelee, myös yliopistossa.

Heti ekassa fysiikan yliopiston kurssissa sinun täytyy osata derivoida ja integroida.

Tai sitten sinun pitää oikeasti opiskella ne asiat etukäteen.


Se on alkuun 100 % varmuudella mekaniikkaa.

Herra Newton kehitti integraali- ja derivointilaskutoimitukset, jotta pystyisi selittämään mekaniikkaa.


Derivointi ja integrointi oli siis fyysikon käsialaa.

Että sikäli...

Siis yliopiston fysiikka on laskusulkeisia laskusulkeisten perään. Fysiikassa lasketaan enemmän kuin matematiikassa. Matematiikka on yliopistossa enemmän teoreettista masturbointia. Yksi fysikaalisen kemian professori sanoikin, että jos joku pitää pistää laskemaan, niin se on fyysikko, mutta matemaatikolle annetaan ne vaikeat matemaattiset pulmat. Itseasiassa se lukion pitkä matematiikka muistuttaa enemmän fysiikkaa kuin yliopiston matematiikkaa.