Olen kolmen lapsen (kahden tytön ja yhden pojan) äiti. Minua mietityttää lapsista keskimmäiseni, (7,5.v) jonka olen huomannut omaavan ainakin joitain asperger-piirteitä.
En nyt jaksa luetella niitä kaikkia, mutta minua mietityttää tuo hänen tapansa leikkiä...
Tyttö leikkii usein jonkinlaista jonoleikkiä poniensa kanssa. Hän asettelee niitä jonoon ja siirtää sitten jokaista yksitellen eteenpäin, tekee tuota joskus pitkäänkin. Mietin, että onko tuo normaalia, leikkivätkö "normaalitkin" lapset toisinaan noin? Ja tyttö tekee kyllä välillä muutakin, joten ei sen puoleen, jonoleikki ei siis kestä mitään 12 tuntia päivässä. Voi kyllä tunnin tai kaksikin, ehkä kolmekin (tai vähän pidempäänkin, riippuu päivästä) tuntia tehdä tuota.
Muutkin lapset joskus matkivat tytön tapaa leikkiä leluillaan, eivät tosin saa pidettyä mielenkiintoaan yllä kovin kauaa. Olen kyllä kuullut autismin kirjolaisten asettelevan esineitä riveihin symmetrisesti. Tyttö ei kuitenkaan tee noin, vaikka ponit ovatkin aina samassa järjestyksessä. Eläinjono ei ole symmetrinen, hän vain ottaa yhden hevosen jonosta, siirtää eteenpäin, ottaa toisen, siirtää sitäkin eteenpäin, ottaa kolmannen ja toistaa saman kuin aiemminkin kunnes on tullut viimeiseen eläimeen asti ja aloittaa taas alusta. Muut lapset eivät ole tuota tehneet (paitsi hetken mielijohteesta siskoaan matkiakseen).
En nyt jaksa luetella niitä kaikkia, mutta minua mietityttää tuo hänen tapansa leikkiä...
Tyttö leikkii usein jonkinlaista jonoleikkiä poniensa kanssa. Hän asettelee niitä jonoon ja siirtää sitten jokaista yksitellen eteenpäin, tekee tuota joskus pitkäänkin. Mietin, että onko tuo normaalia, leikkivätkö "normaalitkin" lapset toisinaan noin? Ja tyttö tekee kyllä välillä muutakin, joten ei sen puoleen, jonoleikki ei siis kestä mitään 12 tuntia päivässä. Voi kyllä tunnin tai kaksikin, ehkä kolmekin (tai vähän pidempäänkin, riippuu päivästä) tuntia tehdä tuota.
Muutkin lapset joskus matkivat tytön tapaa leikkiä leluillaan, eivät tosin saa pidettyä mielenkiintoaan yllä kovin kauaa. Olen kyllä kuullut autismin kirjolaisten asettelevan esineitä riveihin symmetrisesti. Tyttö ei kuitenkaan tee noin, vaikka ponit ovatkin aina samassa järjestyksessä. Eläinjono ei ole symmetrinen, hän vain ottaa yhden hevosen jonosta, siirtää eteenpäin, ottaa toisen, siirtää sitäkin eteenpäin, ottaa kolmannen ja toistaa saman kuin aiemminkin kunnes on tullut viimeiseen eläimeen asti ja aloittaa taas alusta. Muut lapset eivät ole tuota tehneet (paitsi hetken mielijohteesta siskoaan matkiakseen).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin leikin noin pienenä! En tosin juuri poneilla, mutta eläimillä kuitenkin. Itse olen asperger-piirteinen (diagnosoimaton, en väitä itseäni assiksi kuitenkaan).
Asettelin pehmoeläimiä lapsena riviin samoin kuin teen vieläkin mutten enää välttämättä pehmoja vaan yleensäkin kaikkea mahdollista ihmisistä esineisiin sekä käytännössä että ajatuksentasolla. Huomasin tässä juuri yksi päivä myös siivotessani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen asettelevani kaiken mahdollisen poisheitettävän erilaisiin riveihin lattialle, mitkä sitten luettelonomaisesti kirjasin ensin tietokoneelleni numeroiden esineet yhdestä sataan tilastoidakseni ne liittoon myöhemmin lähetettävää yhteenvetoa varten.
Kyllä minäkin tein. Asettelin pehmolelut myös sänkyni ympärille jonoon, enkä voinut mennä nukkumaan, ellen ollut tehnyt sitä.
Minä järjestelin ne sänkyni sisäpuolelle tyynyn sekä sen alueen ympärille missä olisi pitänyt mahtua nukkumaan, näin ( |_|
Oletko varma ettei unettomuutesi nykyään johdu pehmojen puutteesta? Pehmothan uskoakseni omalta osaltaan loivat sen turvan, mitä kiintymyssuhdevauriosta johtuva perusturvallisuudentunteen puuttuminen aikoinaan aiheutti.