Miten reagoida normaalina äitinä ja miten asiasta
tulisi keskustella !! Tyttäreni on juuri
täyttänyt 17v . joten antakaa neuvvoja jakakaa
kokemuksia Kitoksia !!
tulisi keskustella !! Tyttäreni on juuri
täyttänyt 17v . joten antakaa neuvvoja jakakaa
kokemuksia Kitoksia !!
Vastaukset 89
Vanhimmat
Lastasi päätti hän mitä vain. sitä hän nyt
tarvitsee.
keskustele rakentavasti ilman kiihkoa asiasta...
jos lapsi oli vahinko on myös tyttäresi tunne-
elämä myllerryksessä. ei kannata moralisoida
ollenkaan. se on pahinta mitä voit tehdä. Juttele
ja kuuntele lue myös rivien välit. ota tyttäresi
syliisi jos hän pitää halaamisesta. anna aikaa ja
rakkauttasi.
Muista että se pieni vauva on sinun lapsenlapsesi.
Ja tyttäresi edelleen sinun oma lapsesi.
Painosta,anna tehdä omat ratkaisut.Mutta ainahan
ratkaisusta voi puhua,kauniisti=) Have Nice
Summer!
Olin itse 17 kun aloin odottaa poikaani.Minulle
se oli ensin järkytys sa sitten kun lapsi oli
syntynyt maailman suurin ilo ja onni.Hän on nyt
19 ja minun ainoani.Joskus lääkäri sanoi että
hyvä kun teit nuorena,koska et muuten olisi lasta
saanutkaan.
Silloin kun aloin odottaa ja kun uskalsin kertoa
kotona raskaudesta.Voi sitä huutoa ja mykkäkoulua
mitä pidettiin.Muutin pois kotoa koska halusin
itse kasvattaa lapseni.Äitini viisaana hankki
asunnon läheltä ja näin pysyi myös välimme hyvinä
ja mummo onnellisena oli aina kun tarvimme apuna.
Anna lapsesi tehdä päätös suuntaan jos toiseen.Jos
hän pitää lapsen,niin olen varma että sinä olet
suurenmoinen mummo ja tuet tarvittaessa.
Lapsesi tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Minä tulin
raskaaksi juuri vähän ennen kuin täytin 19.
Äitini ei ollut kovin järkyttyny, koska hän osasi
odottaa sitä.
Anna tytön päättää itse, mutta voithan tietysti
kertoa hänelle omista kokemuksistasi laten
kanssa, se kun ei ole aina niin helppoa.
painosta tai pakota lastasi tekemään
aborttia,koska hän ei tulisi siitä koskaan
helpolla pääsemään yli.Ja luultavasti välinne
menisivät poikki.Anna hänen itse tehdä
ratkaisunsa.Jos tyttäresi ei mitenkään pysty
pitämään lasta tai ei halua,mutta ei halua
aborttiakaan tehdä,onhan olemassa adoptio..:)
tullut äidiksi 17-vuotiaana, tunsin silloin
olevani suht järkevä ja vastuuntuntoinen.
Jälkeenpäin ajateltuna en ollut ihan niin
aikuinen kuin kuvittelin....
Joka tapauksessa ole tukena, mitä hän sitten
päättääkään tehdä, hänhän se äidiksi on tulossa,
vaikka nuori onkin.
Nyt 42-vuotiaana olen 25-vuotiaan äiti, tunnen
itseni vielä nuoreksi ja itsenäisyyttä riittää,
sillä lapseni on asunut jo omassa kodissaan monta
vuotta, ja meillä on erittäin lämpimät välit.
sain ensimmäisen lapseni 16 vuotiaana. jos haluat
jutella sähköpostiosoitteeni on
[email protected]. nyt juuri en ehdi enempää
kertoa. tue ja iloitse hänen kanssaan.
hyväksyntää (mokastaan huolimatta) kaipaa!
nyt olen 25 ja mulla on neljä lasta.
Hei,
10 vuotta sitten oma äitini oli samassa
tilanteessa kuin sinä nyt. Minäkin olin silloin
raskaana ja tällä hetkellä 2 pojan äiti ja kolmas
tulossa. Paras tuki minulle oli omasta äidistäni
joka ilmoitti että teen minkä ratkaisun tahansa
hän on minun tukenani. Nyt, 10 vuotta myöhemmin
voin vain kuvitella miten huolissaan ja
hämmentynyt oma äitini tästä tilanteesta
oli.Omalta kohdaltani voin kertoa että lasten
saanninkin jälkeen elämä jatkuu..Ammatti on
hankittu ja taloudellisesti nuori äiti pärjää
siinä missä muutkin. Jokainen on kuitenkin yksilö
ja oma äiti tuntee yleensä lapsensa paremmin kuin
muut, joten etköhän sinäkin löydä avaimet tämän
asian käsittelemiseen. Hyvää jatkoa teille
molemmille!
eli isä?
Olen kokenut saman, tyttärenä. Olin 15 vuotias,
kun ilmoitin äidilleni, että seurustelen yhden
kivan pojan kanssa. Äitini suuttui kamalasti, ja
vannotti, etten aloita nuorena mitään suhdetta,
koska se ei toimi. Meni kuukausi ja huomasin
olevani raskaana! En kertonut äidilleni. Onneksi
siskoni oli tukenani ja turvanani, vaikka olikin
vain 2vuotta vanhempi.
Olin jo 4:llä kuulla, kun siskoni lopulta kertoi
äidille. Äitini sai kamalan kohtauksen ja
melkeimpä heitti mut kotoa.
Onneksi siskoni ja kaksi veljeäni puhuivat sen
ympäri ja lopulta äitini lähes hyväksyi
päätökseni.
Äitini sai vanhimman veljeni(itseasiassa
velipuoleni)16vuotiaana ja isää ei näkynyt SEN
illan jälkeen. Oma isäni taasen jätti meidät
ollessani 6vuotias.
3viikkoa ennen 16 vuotis syntymäpäivääni lähdin
sairaalaan siskoni kanssa, joka oli mukana
synnytyksessä.
Poikaystäväni ei halunnut tulla, enkä itsekään
pitänyt ajatuksesta.
Sain terveen tytön ja olen tällä hetkellä
onnellisesti naimisissa saman pojan kanssa ja
meillä on 3 lasta. Olen nyt vasta kolmannen
lapseni syntymän jälkeen saanut välini
suhteelliseen kuntoon äitini kanssa. Oli
raskasta, kun hän jätti minut melkein yksin. Älä
sinä itse tee sitä virhettä!
Nyt minulla on 19 vuotiaana tyttäret Jonna,3,
Laura,1.5 ja Emilia 4kk. ja olen todella
onnellinen heistä! Vaikkakin nuorella elämällä!
-Onnellinen äiti-
lapseni on vasta 1,5 v.
Jo nyt toivon melkein että hän älyäisi tehdä
lapset nuorena vaikka 15-vuotiaana. Silloin
sopeutuu parhaiten ja isoäiti jaksaa auttaa
(isäkandidaatit tosin eivät ole varmaan aina
vielä oikein tarkkaan valittuja).
Olen 31-vuotias itse ja ensimmäisen saatuani olen
vain miettinyt niitä hukattuja vuosia jolloin
olisin voinut tehdä tätä tärkeää ja (äitiä)
kasvattavaa työtä. Tässä iässä vaan alkaa olla
selkävaivaa ja jalkavaivaa ja ura esteenä ja
vaikka mitä. Nyt kun haluaisinkin 3-4 lasta
huomaan ettei se enää olekaan mahdollista
tekemättä erittäin suuria valintoja uran ja
toimeentulon suhteen. Nuorena kun tekee niin on
varaa vielä valita - ja aikaa. Ja toivottavasti
vielä isovanhemmat jotka jaksaa auttaa, minulla
ei ole ollut ketään auttamassa ja mieskin on
ollut kiireinen.
Ja sitten vielä. Elämäähän se vain on, oikein
odotan että pääsen hoitamaan omia lapsenlapsiani,
toivottavasti mahdollisimman pian.
P.S. Olen akateeminen ja uskon ettei ainakaan
lapseni aikainen lapsen saaminen estä myöskään
hänen opintojaan jos vain suku on asian takana.
Olen samassa tilanteessa, kuin sinäkin.
Vanhimmaiseni, se josta olen aina eniten kantanut
huolta ja odottanut eniten, on nyt syksyllä 17
täyttävä tyttönen ja kolmannella kuulla raskaana!
Minulla on hänen lisäkseen kaksi poikaa, jotka
ovat alle kouluikäsisiä ja olen itsekin raskaana,
kuudennella kuulla.
Tämä ei ole helppoa, koska itse sain tyttäreni 19
vuotiaana ja olisin mieluusti siirtänyt lasten
hankkimista edemmäs, mutta en halunnut tehdä
aborttia. Joten en voinut tietenkään pakottaa
tytärtäni tekemään myöskään.
Tyttäreni poikaystävä muutti maasta kuukausi
sitten, eikä heillä ole ollut mitään sen illan
jälkeen. Eikä pojalle kukaan varmastikaan kerro
lapsesta.
Tämä ei tosiaankaan ole helppoa.
Itse tein sen virhee, kun sain tyttäreni
parhaalta ystävältä selville, että tyttäreni on
raskaana, että aloin heti kuulustella, unohdin
hänen tunteensa ja käskin hänen ajatella, miten
on pettänyt minun ja isänsä odotukset.
Mutta nyt tajuan, että täytyy osata suhtautua
asiaan sopivalla tavalla.
Kyllä nuorikin pärjää, mutta tarvitsee kuitenkin
vielä, ehkä entistä enemmänkin omaa äitiään.
Hänen lapsensa syntyy joulukuun alussa ja omani
syyskuussa. Eli hänen pikkusisarensa on siis vain
noin kolmea kuukautta vanhempi omaa lastaan.
Ei sitä ole kovinkaan helppoa uskoa ja sulattaa,
mutta yritän parhaani ja tuen häntä koko
sydämestäni.
Kyllä uskon tyttäresikin pärjäävän, mutta vaikka
hän ei kertoisikaan, uskon hänen tarvitsevan
sinua enemmän, kuin koskaan ennemmin!
Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti olette
kummatkin onnellisia!
-Paula-
edellinen muija kertoi myös minun ajatukseni.
olen neljäkymppinen, vanhin lapseni on 12, ja
nämä nuoremmat 4 ja 3. Nyt tajuan kuinka paljon
vuosia meni hukkaan,tosin odottelin heille suht'
kunnollista isää, mutta silti. Tänään, kun
likkakaverini alkavat olla jo mummeja,menevät ja
toteuttavat haaveitaan, minä itse vielä pyyhin
omieni peppuja, annan ja palvelen, ja mietin omia
haaveitani ja toiveitani sanoin:"sitten 10 vuoden
kuluttua", enkä uskalla ajatella olevani silloin
viisikymppinen, eivätkä lapseni vielä silloinkaan
täysin pärjää ilman minua. Tosiaan, minusta ei
taida paljon enää olla jäljellä, kun
nuorimmaiseni tulee isäksi.. Oma äitini samassa
iässä on jo liki isomummi.
et tarkoittanut että lasten pitäs alkaa tekemällä
tekemään lapsia. ei helvetissä... Miksi lasten ei
anneta olla lapsia vaan vaatisit kasvamaan heitä
liian aikasin aikuisten maailmaan. Niin ja eihän
lapsia tehdä niin että isovanhemmat ja suku ne
hoitavat. vaan ite jokainen kantaa vastuun omista
jälkeläisistään. Onhan totta että isovanhemmat
yleensä tukevat nuorta perhettä muttei sen varaan
voi laskea lasten hankintaa
15 vuotias on liian nuori äidiksi. ja seksiin
yleensäkin.
Lapset kerkee tehdä sitten vanhempinakin. eihän
lasten tekoa ole pakko jättää yli kolmekymmisiksi.
minä sain omani 24 26 ja 28 vuotiaana. olen
tyytyväinen. Nyt on isoja ja reippaita
lapsukaisia mutten missään tapauksessa toivo
heille lapsia vielä vuosiin.
Kannustan heitä kasvamaan rauhassa ja kiireettä.
Sanoinko että käsken lastani tekemään lapsen
nuorena. Sanoin että "melkein toivon" senkin
lukutaidoton idiootti.
Minun tehtäväni ei ole määräillä tekeekö lapseni
15-, 30-, vai 45-vuotiaana omat lapsensa vai
tekeekö ollenkaan.
Olet vain sensaationhakuinen hälmö joka lukee
viestit haluamallaan tavalla.
enkä sensaationhakuinekaan.
mutta kun kirjoitit että melkein toivon ...
vaikka 15 vuotiaana... se sai kirjoittamaan.
kuten jo sanoin 15 vuotias on liian nuori seksiin
ja sitä myötä äidiksi.
minun lapseni olisivat saaneet tulla jo
aijemminkin mutta toisin kävi.
yksi keskenmeno 20 vuotiaana ja siten 3 vuoden
turha odotus. mutta nyt on kaiki hyvin.
Ps, osasin muuten lukea jo 4 vuotiaana
Oletpa aggressiivinen! Sivusta keskustelua
seuranneena hätkähdin reaktiotasi. Onko sisälläsi
purkamattomia patoumia? Hyökkäät tuntematonta
ihmistä vastaan kovin brutaalisti -tosin sehän on
se helpoin tapa, jos ei kasvotusten pääse
kommunikoimaan/puolustautumaan. Pitäisikö sinun
tutkailla käyttäytymismallejasi? Toivottavasti et
pura aggressiotasi lapsiisi. Ja vielä aiheesta;
nyky-yhteiskunta ei anna lasten olla lapsia. Mikä
kiire tässä valmiissa maailmassa on, kun ihmisten
elinikäkin vain nousee ihan kohtuuttomiin
mittoihin...?
Rauhaisaa elämänjatkoa.
Hei,
Se mua vaan lapsettomana ihmetyttää, että miksi
kaikki toitottaa että kun saisi isovanhemmat
enemmän huolehtia lapsenlapsistaan? Minusta asia
on niin, että jos niitä lapsia haluaa, niin
etupäässä ne kait tulisi itse pystyä hoitamaankin.
Ehkä kantaani vaikuttaa myös se, että itse en ole
nähnyt yhtään isovanhempaani elossa ja niinpä äiti
ja isä huolehti kahdesta lapsestaan ominpäin,
elämää elettiin sen mukaan. Oma äitinikään ei ole
mahdollisten tulevien lasteni turvana, sillä hän
on valitettavasti jo kuollut. Isä kyllä toivoo
näkevänsä vielä lapsenlapsensa. Ehkä olenkin
oppinut liian itsenäiseksi ja omillaan
toimeentulevaksi (vai liekö kasvatusta?), mutta
mielestäni lastenhoito on etupäässä omilla
harteilla ja mielestäni isovanhemmat ovat omat
lapsensa jo hoitaneet ja tarvitsevat myös
vapaa-aikaa. Säälittää monien tuttujen
isovanhemmat, joiden leppoisat eläkepäivät kuluu
lapsenlapsien vahteina. Liika on liikaa, vaikka
toki isovanhemmat lapsiaan rakastavatkin!
Lisäksi mielestäni ois tärkeämpi löytää rakastava
isä kuin että hoitamisvastuuta
kantavat isovanhemmat.
mut oletko varmasti 31-vuotias? kielen käyttösi
kun on kuin jollain 10 vuotiaalla,
mm. "lukutaidoton idiootti"... hmm... onneksi
sinulla ei ole kuin yksi lapsi...
heippa leena! Olin 18 kun sain oman lapseni. Olen
yksinhuoltajaäiti. Äitini myönteinen
suhtautuminen asiaan oli ihanaa. Hän ei syytellyt
eikä kieltänyt tapahtunutta. Lapsen synnyttyä hän
auttoi sekä antamalla tarpeellisia tavaroita
kuten vaatteita sekä lastenhoitoapua. Hän oli
aina tavoitettavissa, jos tuli jotakin kysymistä.
En olisi pärjännyt ilman häntä! Et kerro, onko
tyttäresi poikaystävä kuvioissa... Joka
tapauksessa lapsenlapsestasi tulee sinulle tärkeä
ja rakas jos vain sallit niin käyvän! Pidä hyvät
välit tyttäreesi, mutta varo liikaa emoilua ja
huolehtimista. Kaikkea hyvää teille!
Itsekkin täytin 17, kun sain esikoiseni. Ei elämä
ole sen kummempaa, jos vain ottaa vastuun
tekemisistään.Tällä hetkellä kuuden lapsen äiti,
ja on ilo katsella heidän varttumistaan. tsemppiä
vaan!
Kuusi lasta????
Ihan tajuttoman järjetöntä ja vielä nuorena
aloitit???? Oma elämäsi on ihan pilalla!!!!
Minä olen 24-vuotias enkä missään tapauksessa aio
hankkia lapsia!!! EI EI EIJEI!!!!
Lapset on hankalia, kiukkuisia ja KALLIITA!!!
Hädin tuskin on itsellä rahaa ruokaan, saati
sitten lapseen! EI EI EI!!!!
Mulle riittää kun joudun olemaan kummipojan 2v
kanssa yhden illan! Ei todellakaan lapsia.
Sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa kenen elämä
on mistäkin pilalla.Se että sinä et ole kykenevä
ja kypsä äidiksi nyt, ei tarkoita että kukaan
muukaan ei ole.Älä siis omaa tyhmyyttäsi pahoita
lapsistaan nauttivien äitien mieliä!Opettele
hieman harkitsemaan sitä mitä aiot suustasi
päästää..
Olen samaa mieltä kanssasi - osittain. Olen nyt
24 v ja opiskelut meneillään, tavoitteena
tohtorin tutkinto. Avopuolisokin on. Lapsista en
voisi edes haaveilla vielä. EI TOSIAAN! Joskus
sitten, kun olen tohtori ja mulla on työpaikka ja
pysyvä koti, sitten on aikaa kahdella lapselle.
Teiniäidit on kyllä yksi tyhmimmistä asioista,
mitä tiedän, vastuutonta, tyhmää,
huolimattomuutta ehkäisyn suhteen. Jos ei edes
osaa ehkäisy hallita, niin miten sitten lasten
kasvatusta, joka sentään on vaativaa??? Kuinka 17-
vuotias voi ottaa vastuun toisesta ihmisestä,
joka on täysin puolustuskyvytön, avuton ja
toisten varassa??? Pillerit ja kondomit käyttöön
ja järki käteen!
Mitä varten olet ruvennut kummiksi, jos se on
noin vastenmielistä?? Siitä sopii kyllä
kieltäytyä!! Voi lapsi parka jonka kummi olet!!
niin ei niitä lapsiä välttämättä tule. Olen
henkilökohtaisesti nähnyt ystäväpiirissä, kun
odotetaan että on ammatti, työpaikka ja asunto,
niin sitten kun lapsia halutaan, niin niitä ei
tulekaan! Itse olen saanut esikoiseni 24-
vuotiaana ja pärjättiin, vaikka juuri olimme
valmistuneet koulusta ja mieheni päässyt töihin.
Eli lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos luoja suo!
Olen myös ns. uranainen, 23-vuotias. Opinnot on
kesken ja hienot urahaaveet mielessä, oma
itsenäinen elämä on tärkein ja perheen
perustaminen tuntuu painajaiselta. Olen myös
ajatellut, että perheen perustan sitten
kolmekymppisenä kun on hyvä ja vakiintunut
parisuhde, työ jne. Kuitenkin jo nyt tuntuu, että
mahtuukohan elämääni oikeasti koskaan lapsia.
Vaikka meille ikiomaa tulevaisuutta korostaville
naisille lapset eivät nyt tunnu oikealta,
jollekin se voi sitä olla. En halua tuomita
nuoria äitejä, vaikka en itse olekaan lapsia
tekemässä. Oma lapsi on varmasti mittaamattoman
onnen lähde. Välillä tuntuu, että menetän paljon
jos vai lykkään ja lykkään lasten tekoa.
Toisaalta toistaiseksi vielä haluan panostaa
enemmän omaan uraani. Jokainen tekee omat
ratkaisunsa eikä mikään ole välttämättä sen
oikempi kuin muukaan.
Hyvää kesää teille nuoret äidit!
Kaikki teiniraskaudet eivät ole vahinkoja...ja
olivat tai eivät, minusta sinun on aivan turha
yleistää kaikki teiniäidit vastuuttomiksi ja
tyhmiksi..monet heistä kantavat vastuunsa aivan
yhtä hienosti kuin iäkkäämmätkin äidit.Myös monet
nuoret isätkin ovat vastuuntuntoisia..
En minä tarkoita,että kaikkien pitäisi ihan
kakaroina ruveta lapsia tekemään, en
suinkaan..Sitä vaan, että kaikenlaisia tilanteita
tulee eteen ja minusta on hienoa että 17-vuotiaat
tytöt valitsevat äidiksi tulemisen ennemmin kuin
abortin..se osoittaa minusta äitiyteen
tarvittavaa kypsyyttä ja suurta
rakkautta..Kellään ei minusta ole oikeutta
leimata näitä rohkeita nuoria naisia
vastuuttomiksi ja tyhmiksi...
Itse olen nyt 20, ja olemme mieheni kanssa jo yli
vuoden toivoneet lasta...eipä ole tärpännyt...
Jos tohtoriksi aiot, niin harjoittelepa
oikeinkirjoitusta, vaikka olisi kuinka "kiire".
Ei noin itsekkäästi ajattelevan ihmisen kannata
hankkiakaan...hah!
kellosi käy kumminkin - halusit sitä tai sitten
et. Sinulla on vielä kuutisen vuotta aikaa
muuttaa mielesi ja silloinkin olet vasta
yleisimmän ensisynnytäjän ikäinen. Hyvin tod.näk
vielä joskus tulet ihmettelemään "silloisia"
kypsymättömiä mielipiteitäsi. Onneksi kaikki
saavat kasvaa ajallaan ja kypsyä elämänsä
haasteisiin omalla ajallaan.
Mielestäni kommenttisi oli hyvin kypsymätön ja
osoitti täydellistä huomaavaisuuden puutetta.
Surullista, että aina te tekniikan ylioppilaat
olette yhtä ahdasmielisiä. Mutta ehkä nyt eivät
kaikki sitten.
Ehdottomuus ja absolutismi on niin lähellä
fasismia ettei paljon mikään muu tänä päivänä.
Jaa-a.
Todella outoa!!
"Oma elämäsi on ihan pilalla!!!!"
Miten voit väittää ettei voi elää jos on lapsia???
Tekstistäsi päätellen olet pintaliitäjä jonka
pitää saada tulla ja mennä ilman vastuuta.
Jo pelkkä lapsien kasvattaminen on elämää
parhaimmillaan!!
On totta että, lapset luovat hidasteita omille
menohaluille, mutta eivät estä sitä.
Kummipoikani on mulle tärkeä ja rakas. Häneen
menee kaikki liikenevät rahani kun tuen hänen
äitiään taloudellisesti! Otan vastuuni kummina
vakavasti! Huolehdin pienen perheen
hyvinvoinnista niin henkisesti kuin
taloudellisestikin! Poika saa elämälleen hyvät
eväät. Jos minua ei olisi (minua, joka otin
tavallaan isän paikan) he varmaan pärjäisivät,
mutta olisi heillä paljon raskaampaa. Enkä nyt
tarkoita, että olen marttyyrimaisesti uhrautunut.
Valitsin kummiuden, koska nyt minun ei tarvitse
tehdä omia lapsia.
Jos ei vielä ole nähnyt siitä tarpeeksi, hankkii
hidasteen ja sitten valittaa kun ei pääse
menemään, menemään vielä kun on tarpeeksi nuori!
Uskokaa pois, itse olen vierestä seurannut kun
vielä teini-iässä olleet ystäväni hankkiutuivat
raskaaksi (kaksi ihmistä, toinen teki abortin) ja
katuvat kun elämänsä meni hukkaan. Ehkä nuori
äiti ei juuri nyt näe sitä, mutta kolmekymppisenä
he ihmettelevät kadonnutta nuoruuttaan!
Ja nämä vastuuntuntoiset nuoret... tottakai
heillä voi olla haluja, mutta loppujen lopuksi
vastuun kantaa joku muu, niinkuin omassa
tapauksessani -minä! Se olen minä, kummitäti,
joka auttaa, jos on rahasta tiukkaa tai
poikakaveri hakkaa, se olen minä, joka ottaa
pojan hoitoon kun äiti haluaa mennä ulos! Ennen
kävimme ulkona yhdessä...nyt olen hänelle
ainoastaan "Anssin kummitäti"! Onko se muka
vastuuntuntoa???
En todellakaan halua kenellekään toiselle samaa
kohtaloa. Siksi tämä aihe satuttaa!
On todella oman ajattelun puutetta, jos yleistää
karkeasti henkilökohtaisten valintojen sopivuutta.
Jokaisella on oikeus ajatella ja päättää itse.
Pintaliito-allegoriastasi olen samaa mieltä.
mikä sinä olet sanomaan kun itselläsi ei kerran
ole lapsia, sitten kun on aika ni tilaatko
joulupukilta vaikka niitä ei hankita vaan saadaan!
Kuulutko kenties niihin joiden mukaan
lapsensaanti on rahvaanomaista kun itse kuulut
ylempään kastiin?
Mun käy sua säälix, ettäs tiiät.
T:Satu
moij...
vaikutat järkevältä naiselta...olen varma että
tiedät itsekkin mitä sinun kannattaa tehdä...
itse olen 16vuotias joten osaan asettua
tyttäreesi tilanteeseen...ja tiedän että hän
tarvitsee ja tulee tarvitsemaan paljon
tukea...kaikien laista...itse en olen abortin
kannalla missään nimessä...koska siitä jäisi niin
pahoja traumoja ja hän välttämättä ei enää ikinä
voisi saada lasta...eikä hän nyt enää niin
pikkuinen ole ettei pystyisi kantamaan
vastuuta...hänen omat unelmat vain siirtyvät...se
on harmillista koska nyt häneltä jää monia
asioita kokematta, mutta toisaalta voit auttaa
asiassa...ja itse olen miettinyt miten kävisi
koulujen kaa, mutta kyllähän sekin
onnistuu...kaikki tulee järjestymään...eläkää
vain rauhallisesti ja ajatelkaa positiivisa
asioita tästä tapahtumasta=)
pärjäilkää
Olin itse 17-vuotias kun sain ensimmäisen
lapseni. Pelkäsin kertoa asiasta äidilleni, mutta
kun kerroin niin äitini oli aavistanut jo
raskauteni.
Anoppini tyrkytti neuvojaan, mutta äitini totesi
siinä että raskaus kasvattaa äidiksi.
Koulut siinä jäi, mutta nykyään olen hyvässä
ammatissa ja lapsia on olen saanut muutaman
lisää.
Olen joskus seurannut äitejä, jotka kolme-
nelikymppisenä saavat esikoisensa ovat aivan
raunioina, kun lapsi alkaa kävelee tai yleensä
liikkumaan "ettei vain nyt tulisi pipi".
Toivon omien lapsien kuitenkin käyvänsä koulut
loppuun ja saavan ammatin ennen kuin alkavat
lapsia hankkimaan.
Olisi ehkä helpompi sanoa mielipiteensä asiaan
jos tietäisin tarkemmin tyttäresi tilanteen. Sitä
ei kuitenkaan kannata jäädä miettimään mitä
lehdissä ja maailmalla yleensäkin puhutaan
teiniäideistä. Nuori äiti voi olla aivan samalla
lailla valmis hoitamaan lasta kuin vanhempikin.
Kyse on vain aina siitä että onko toimeentulo
turvattu. Ja onko lapsen isä kuvioissa mukana. On
aivan pötypuhetta, että jos rupeaa noin nuorena
äidiksi että nuoruus jäisi elämättä. Tuota
minulle on hoettu kun rupesin seurustelemaan
vakavasti. Miten se nuoruus muka jää elämättä?!
Mieluummin kai minä haluan nähdä tätä elämää
rakkaani kanssa kun että eläisin sitä nuoruuttani
kaduilla norkoillen tms. Enkä tosiaankaan jää
mielestäni mistään paitsi. Jos tyttärelläsi ei
ole vielä sitä elämänkumppania.. ja jos hänestä
tulee yksinhuoltaja..se ei ole este saada miestä
rinnalleen. Onhan se tietysti harmi,että koulun
käynti keskeytyy. Mutta äitiysloman jälkeen hän
voi lähteä jatkamaan opintojaan.. tai jos hän on
töissä niin sitten sinne. Kaikki on niin monesta
asiasta kiinni. Ei kai sitä voi muuta neuvoa
antaa kuin, että olet tukena. On tärkeää että
välinne pysyisivät mahdollisimman hyvinä..sillä
hän tulee vielä tarvitsemaan neuvojasi ja apuasi
lapsen hoidossa. Jokainen tapaus on erillainen..
mutta jokaiselle ensimmäisen lapsen hoito (jos ei
ole muuten lasten hoidosta kokemusta) on alussa
ehkä mahdottomaltakin tunnustavaa. Mutta äkkiäkös
sitä oppii.
jos lapsen hoitaminen olisikin vain
vaipanvaihtotaitoa tai pullanleipomista! Kyse on
nyt siitä että lapsi ei voi tarjota toiselle
lapselle mitään elämäneväitä. Tai sitten juuri
niin heikkoja kuin on itsekin saanut
(raskaanaolevien lapsien vanhemmat katse
peiliin). Elämä on muutakin kuin lastenhoitoa ja
sitä ennen maailmasta pitäisi pystyä muodostamaan
jonkinlainen käsitys, ei siis se mitä
sanomalehdet ja saippuasarjat tarjoavat. Vain
köyhällä mielikuvituksella varustettu yksilö
asettaa elämäntavoitteekseen lasten hankkimisen.
Yhtä köyhällä mielikuvituksella varustettu
laittaa ainoaksi tavoitteekseen rahan tekemisen.
Fiksu ja viisautta tavoitteleva antaa palaa
kaikilla elämänalueilla ja pitää kerran
vuosikymmenessä itselleen puhuttelun, mitä tähän
mennessä on opittu ja mihin suuntaan voisi nyt
jatkaa.
tue lastasi vaikka tapahtuisi mitä!!!! onko hän
itse tyytyväinen??
Halusin viel kertoa kaverini raskaaksi
tulemisesta. Hän on nyt 17 ja parin kuukauden
vanhan pojan onnellinen äiti. Lapsi ei ollut
(tietääkseni) suunniteltu, mutta sitä ei ole
kyllä huomannut. Hän asuu yhdessä lapsen ja tämän
isän kanssa vasta hankitussa asunnossa. Nuori
pari on ollut yhdessä jo parisen vuotta. Odotan
innolla heidän kihloihin menemistään. Yleensä
nuori äiti höösää lapsen kanssa..aivan kuin
näyttääkseen muille että KYLLÄ MINÄ OSAAN.. ja
yleensä sellainen menee liiallisuuksiin ja
näyttää naurettavalta. Mutta ystäväni on "äiti
aidoimmillaan." Koulu keskeytyi, mutta jatkuu
mahd. jo nyt syksyllä.
Voin vastata tähän postiin lapsen kannalta. Itse
olin 18 v. kun tulin raskaaksi. Äitini
keskusteli asioista täysin asiallisesti kanssani
ja tuki päätöstäni pitää lapsi 100 %.
Nykyään lapseni on 4v. Isän kanssa ollan oltu
naimisissa 2vuotta ja äitini on ylpeä mummu.
Hämmentynyt teini tarvitsee tukea ja ohjeita
raskauden aikana ja varsinkin sen jälkeen. Ei ole
mitää syytä rikkoa välejä lapseensa, joka saa
uuden perheen jäsenen.
Vaikka tyttäresi on 17 v ja tuntuu aika lapselta,
niin raskausaika ja lapsen saanti kypsyttää
ihmisen henkisesti, ja hyvin nopeasti.
Oma äitini on edelleen yksi parhaimpia ystäviäni.
T:Piia
Ei varmasti ole äitinä helppo asia nuoren
tyttären raskauteen suhtautua, mutta tärkeintä
on, että seisot hänen rinnallaan.Itse 16-
vuotiaana lapsen saaneena, tiedän aikoinani
järkyttäneeni vanhempani pahemman kerran.Itse
pärjäsin ihan hyvin, olinhan kuitenkin päättänyt
selviytyä, kun olin päätökseni lapsesta
tehnyt.Omaan äitiini "lämpöistä"ja kovin kiinteää
suhdetta mulla ei ole ollut, ei ennen, eikä
jälkeen lapsen, joten pääasiassa hoidin
asiani/lapseni yksin.Jos teillä yhteisymmärrystä
löytyy, ota asia lämpöisesti vastaan.Niin monet
odottaa lapsensa tekevän abortin, kun hyvin
nuorena tulee raskaaksi, mutta jos tytär pitää
lapsen, niin kumminkin siinä odotuksen myötä
tunteet tasaantuu ja vaavista saattaa tulla
hyvinkin odotettu ja ennenkaikkea toivottavasti,
myös rakastettu.Älä murehdi, sylintäydeltä onnea
ja voimia, teille molemmille.
mitä voit tehdä on tukea ja kuunnella lastasi.
Kerro lapsellesi, että hän voi luottaa sinun
tukeesi tulee sitten kuinka suuria vaikeuksia
tahansa. Kaikkea hyvää teille molemmille.
Ensireaktioni oli järkytys, raivo, epäusko... Ja
täytyy sanoa, että olin todella raivoissani,
siinä ei järki auttanut. Jälkeenpäin olen
sanonut, että se oli vain sitä, että välitin
todella paljon lapseni tulevaisuudesta. Olen jopa
pyytänyt anteeksi kamalaa käytöstäni.
Lapsenlapseni on tietysti todella ihana ja nyt jo
olen jopa ylpeä siitä, että olen "nuori" mummi,
kun se tuntui ajatuksena aivan kamalalta.
Käsittelet asian omalla tavallasi. luonteestasi
riippuen... Kyllä se järkytys ohi menee, usko
pois.
Olen pian 17 vuotias ja mulla on kauhee vauva
kuume..Mun mielestä jokainen saa ryhtyä äidiksi
silloi kun on valmis siihen..jos tyttäresi on
valmis ja hoitaa lapsensa,,niin mixi ei??
Oon 17 vuotias tyttö ja oon 3kk raskaana!Se ei oo
mikään kauhee asia jos on rakastavat ja auttavat
vanhemmat.Itselläni on kaikki ok.ja rakastava
avomies!Hän on tukena ja turvana ja niin myös
vanhempani.En ole ajatellutkaan asiaa että
tekisin abortin.En halua tappaa pientä viatonta
lastani.Olen valmis aloittamaan pienen lapseni
kasvatusta ja olemaan hänelle rakastava ja osaava
äiti!
mä lienen viimenen ihminen antamaan
neuvoja...ikääkin vasta kaheksantoista...ja
raskaana olemisesta ei ole tietoakaan.
mutta...noinkin nuori lapsen hankkiva on erittäin
pahassa tilanteessa. suurin ongelma lienee
tulevaisuus...millaiseksi se muodostuu. lapsesi
on vasta lapsi itsekin...sinänsä...vanhempana
olet pakotettu auttamaan lastasi. uskon kylläkin
sinun tekevän sen mielelläsi.
suurimpana ongelmana pitäisin selviämistä
tulevaisuudessa. lapsesi on kykenemätön
huolehtimaan selviämisestään. varsinki
toimeentulostaan. koulunkäynti sekä opiskelu
kärsivät. kuitenkin auttaessasi lastasi sekä
tukemalla sekä rahallisesti...tilanteesta
selvitään.
sinulla tulee olemaan osasi lapsen kasvatuksessa.
auta lastasi kasvattamaan lastaan...voi nimittäin
olla...että sekä elämänkokemuksen puute että
lastenkasvatuksen puute voi aiheuttaa ennalta
arvaamattomia ongelmia.
viimeinen sananen...mikäli itse joutuisin samaan
tilanteeseen, toivoisin mahdollisimman suurta
tukea. oma ajatukseni kylläkin on se, että
abortti on ehdottomasti ainoa valintani.
mutta...mikäli lapsesi päättää pitää
lapsensa...tue häntä. kerro kuinka aiot auttaa.
kerro kuinka haluat häntä tukea. itse haluaisin
kuulla etten sentään ole ihan yksin.
onnea sinulle ja lapsellesi...sekä tulevalle
lapsenlapsellesi.
miten se on mahdollista,eivätkö he käyttäneet
ehkäisyä?no parhaiten pystyt äitinä auttamaan
lastasi,tukemalla ja hoivaamalla..onko lapsesi
harkinnut aborttia?
Ystäväni on nyt isä. Tämä mies on 20-vuotias,
juuri armeijasta päässyt. Takana koulu, ei
kokemusta työelämästä.
Lapsen äiti on hieman nuorempi, takana koulu, ei
kokemusta työelämästä.
Tyttö tuli raskaaksi noin puolen vuoden
tuntemisen jälkeen. Suhde oli niin sanottu
kaukosuhde, ei paljon tapaamisia. Sitä sähköposti-
ja tekstiviestirakkautta.
Ystäväni oli minulle hyvin läheinen, ymmärsimme
toisiamme... Ainutlaatuista.
Tyttö oli kovin epävarma, ystäväni oli
naistenmiehen maineessa... Hän pelkäsi
menettävänsä ystäväni.
Ystäväni avautui minulle, hän kertoi kuinka
epävarma oli tunteistaan. Hän suoraan sanoi,
ettei tunteita hänen puoleltaan juuri ollut,
seksi nyt oli kivaa. Hän halusi lopettaa suhteen.
Toisaalta hän ei halunnut, olihan hänellä nyt
joku... Vaikka ystäväni oli naistenmies, hän ei
ollut löytänyt sitä tosirakkautta...
Muistan kuinka ajattelin, että tyttö tekee mitä
vain pitääkseen ystäväni, hankkiutuu varmasti
raskaaksi.
Yritin varoittaa ystävääni, mutta kuitenkin tuin
häntä ja hänen päätöksiään...
Tyttö koki minut uhkaksi ja sai ystäväni
toivottamaan minut helvettiin. En ole ollut
tekemisissä ystäväni kanssa sen jälkeen, en tiedä
halusiko hän sitä todella.
Nyt hän on isä ja kiinni tuossa tytössä.
Toivoisin, että hellemielinen ystäväni osaisi
elää omaa elämäänsä. En halua, että hän kiduttaa
itseään ihmisen kanssa, josta ei todella välitä.
Ystäväni täytyy nyt ymmärtää vastuunsa isänä.
Tiedän, että hän on hyvä isä. Mutta toivon, että
hän ymmärtää lähteä jos siltä tuntuu. Se ei
tarkoita lapsensa hylkäämistä. Eihän lastaan
hylkää, vaikkei sitä nyt olisi halunnutkaan.
Antoi tytölle periksi.
Tytön ja ystäväni vanhempien tuki on nyt tärkeää
tuon nuoren perheen selviytymisen kannalta.
Pelkään heidän tulevaisuuttaan. Siltä on viety
paljon. Mutta sille on myös annettu paljon.
Tekstistä ehkä näkee, että olin ja olen vieläkin
syvästi rakastunut ystävääni. En vain sitä
hänelle koskaan kertonut. Kadun sitä. Kirjoitin
siis hyvin puolueellisesti. Mutta kirjoitin totta.
Rakastan Sinua, Ystäväni...
Muista elää omaa elämääsi.
Ja muista, että minun oveni on aina auki sinulle.
Voi miten liikuttava tarina! kerroitko koskaan
tälle ystävällesi miten olit häneen rakastunut??
En kertonut.
tue tue ja tue se hänelle parasta koska olethan
sinäkin ollut nuori ja varmaan hän on kypsä
vastaamaan lapsestaan ja jos ei ole kypsä niin
auta häntä
jos se sinun lapsesi ei tiedä että sinä tiedät
niin kerro hänelle, mutta jos hän tietää tai
jotenkipäin niin suostutko siihen että lapsesi
saa lapsen ja että sinusta tulee isoäiti niin
asia on selvä jos hän tietenkään halua pitää
lasta niin asia on siinä selvä.....
Parasta olisi että tukisit tytärtäsi ja
yrittäisit ymmärtää häntä. Ei tyttärelläsikään
varmasti helppoa ole ja jos vielä oma äiti ei ole
tukemassa niin aina vain pahempi.
Itse toivoisin että tyttöystäväni vanhemmat
tukisivat tyttöystävääni.
Jos on tarpeeksi viisas teini, ymmärtää, että
abortti on paras ratkaisu. Itse en ole sitä
läpikäynyt (enkä käy) mutta ystäväni teini-iässä
kylläkin, ja olen aina heitä tukenut
raskaudenkeskeytyspäätöksissään.
Tällä hetkellä olen 23-vuotias, eikä minusta
KOSKAAN tule äitiä, ja ystäväni ovat monesti
osoittaneet kiitoksensa siitä, että osasin ohjata
heidän elämäänsä paremmin kuin he itse siinä
tilanteessa ja sen ikäisenä, ja varasin heille
aborttiajat klinikalta. Eipä yksi heistä olisi
lakimies, eikä toinen melkein valmis lääkäri
tässä vaiheessa... Kannattaa ajatella myös
itsekkäästi, mutta se ajattelu on tosin jokaisen
oma asia. Kaikki eivät vain osaa ajatella
viisaasti, joten tarvitaan myös niitä, jotka
ohjaavat ja opastavat.
Abortti on ratkaisu, josta seuraavaa syyllisyyttä
saa kantaa mukanaan loppuelämänsä. Olet raaka
ihminen, jos voisit surmata oman lapsesi!
Jos minun tyttäreni tulisi raskaaksi teini-iässä,
niin en yrittäisi aivopestä häntä aborttiin.
maalliset paskat ajattelevat lääkäri uriansa ja
omia hauskuuksia. annetaan lasten syntyä sillon
kun niitä tulee ja ABORTTI PITÄISI LAILLA
KIELTÄÄ:SE ON MURHA!
Naurettavaa, olen itse opiskellut lapsen kanssa
koko opiskeluni ajan. Ainut asia mikä vaikeuttaa
opiskelua on oma asenne. Milloin sun lakimies
ystäväs aikoo perustaa perheen, 40 vuotiaanako??!!
Vai murehtiiko 90 v. eukkona, kun ei ole lapsia
jja lapsen lapsia, jotka välittäis vaikka on
vanha ja kaikki lakimies ystävät kuolleet....
Abortti on jokaisen oma päätös, jos ei itse saa
varattua aikaa, ei aborttia silloin halua tehdä.
...muuttaisit Yhdysvaltoihin mesomaan, siellä
näitä riittää.
Onneksi asun Suomessa, missä saa abortin
turvallisesti, hygieenisesti sekä laillisesti,
eikä kukaan hörhö heittele polttopulloja
klinikoille.
Puhut asiaa!
Vaikuttaa vähintääkin epäilyttävältä tuo "varasin
heille ajat klinikalta, koska tiesin mikä heille
on parasta" Itse en ikinä tekisi aborttia, olen
nimittäin läheltä seurannuut kun AIKUISET ihmiset
yrittävät saada lasta vuosikaudet, mutta kun ei...
Miksi tällaiset äidit eivät voi antaa lapsiaan
adoptioon??En voisi koskaan tehdä tuollaisia
ratkaisuja ystävieni puolesta!!Mistä tiedät
etteivät he tunne koskaan syyllisyyttä,
masennusta ym. syntymättömien lastensa takia...no
sinähän et luonnollisesti sen tuskan kanssa
elä..."varaan vaan ajat klinikalta".voi luoja!
Kuulostat ylpeilevän sillä, että olet saanut
muutaman kerran leikkiä jumalaa ystäviesi
kustannuksella... Sairasta.
Tulevalle äidille tulee antaa mahdollisuus
valita mitä hänen ruummille käy. Abortti on yksi
mahdollisuus, jossa ei tapeta lasta vaan
solukimppu josta voisi tulla lapsi.
Miksi saada lapsi jota ei halua? Miksi saada
lapsi jota vihaa jo kohdussa? Vaikka itse
pitäisitkin lapsista, kaikki naiset EIVÄT pidä
lapsista, saatikka haluaisivat sellaisia. Miksi
pakottaa ihmisiä sellaiseen mikä olisi vain
omien mielipiteittesi mukaista.
Oma kaverini (19) odottaa lastaan. Olen siittä
iloinen, koska lapsi on todella haluttu ja
odotettu. Siinä ei ole pahaa, mutta muiden
haluamisen pohjalta ei päätöstä tulisi tehdä.
no no älä sure!!
Oiskohan kannattanu neuvoa käyttämään kortonkia
niin ei vahinkojakaan pääse tapahtumaan ?!
Huono äiti sinä !!!!
Eiköhän meistä ole 80% ainakin kerran harrastanut
seksiä ilman kortsua.ja se yxikin kerta voi olla
tarpeeksi saattamaan lisää ihania lapsukaisia tähän
suomen maahan!
... huolimatta! Ja itse asiassa tuli raskaaksi
toisenkin kerran, vaikka käyttivät yhdynnän aikana
kondomia. Nyt hänellä on siis kaksi kaunista
lasta, kumin käytöstä huolimatta.
Että ei kumikaan ole 100% ehkäisykeino...
että sinä olet kykenemätön asialliseen
keskusteluun tällä palstalla!
Sorry. Tuo edellinen viestini ei ole sinulle, vaan
siihen asiattomaan viestiin, joka siitä välistä on
sittemmin poistettu.
Näyttää niin ikävältä nyt, kun se ikään kuin
viittaisi sinun tekstiisi.
Kaikille asiallisesti vastanneille ja
kommentoinneille! Päätänkin tukea tytärtäni
muutenkin kuin taloudellisesti.
jos lapsen hoitaminen olisikin vain
vaipanvaihtotaitoa tai pullanleipomista! Kyse on
nyt siitä että lapsi ei voi tarjota toiselle
lapselle mitään elämäneväitä. Tai sitten juuri
niin heikkoja kuin on itsekin saanut
(raskaanaolevien lapsien vanhemmat katse
peiliin). Elämä on muutakin kuin lastenhoitoa ja
sitä ennen maailmasta pitäisi pystyä muodostamaan
jonkinlainen OMA käsitys, ei siis se mitä
sanomalehdet ja saippuasarjat tarjoavat. Vain
köyhällä mielikuvituksella varustettu yksilö
asettaa elämäntavoitteekseen lasten hankkimisen.
Yhtä köyhällä mielikuvituksella varustettu
laittaa ainoaksi tavoitteekseen rahan tekemisen.
Fiksu ja viisautta tavoitteleva antaa palaa
kaikilla elämänalueilla ja pitää kerran
vuosikymmenessä itselleen puhuttelun, mitä tähän
mennessä on opittu ja mihin suuntaan voisi nyt
jatkaa.
lapsesi on varmaan itsekin kauheassa tunne
myllerryksessä!
parasta mitä voit tehdä on tukea ,puhua ,rakastaa
ja antaa tyttösi tuntea että rakastat ja välität!
se että on raskaana on hieno asia!ikä ei tosiaan
ole paras mutta ei niin voi sanoa että se pilaisi
kenenkään elämää!
olen onnellinen puolestanne ja toivon teille
onnea!
En voi muuta sanoa kuin, että kaikella on
tarkoituksensa
Kuten on nälänhädällä, maanjäristyksillä ja
kaikella maailman kärsimyksellä.
En ole itse äiti mutta sanon sinulle kuuntele
tytärtäsi jos tyttäresi on valmis kasvattamaan
lapsen pitäköön sen mutta jos hän haluaa abortin
niin tehköön et voi ainakaan raivota hänelle
vahinkoja sattuu ajattele itseäsi jos olisit
hänen ikäisensä vuonna 2001 ja olisit raskaana
olisitko iloinen jos vanhempasi
ristikuulustelisivat tiukkoja kysymyksiä ja
raivoisivat? et varmasti pitäisi! joten kuuntele
häntä ja pohtikaa yhdessä sopiva ehdotus lapsen
kannalta ja kaikkein tärkein entä isä? pohtikaa
yhdessä onhan tyttö jo kohta täysi-ikäinen.
NIMIMERKKI: huolestunut vanhempien käytöksestä
vaikeina aikoina
Tue häntä kaikin tavoin äläkä saarnaa."vahinko"
on jo sattunut eikä sille voi mitään!Sano että
tuet häntä mihin ikinä ratkaisuun hän päätyykään
ja yritä auttaa häntä kaikin tavoin.
olen itse nuori viellä.mutta on minullakin lapsen
teko milelssä ..ajatellen sitä että peruskoulun
jälkeen menen lukioon,sitten helsinkiin
arkkitehdiksi lukemaa..sitten toivottavasti
töissä ..mietin vaan onko sitten enään aikaa ja
haluanko niitä lapsia sitten enään ...mutta nyt
kuitenkin mietin että haluan minkäkin joskus olla
äiti ja mummi ...joten mixen hankkisi lasta jo
tän ikäisenä ..pitäisi peruskoulun jälkeen vuotta
tauko ja mennä sitten lukioon ..olin 16.wee kun
saisin lapsen..ja kun lapsi olisi vuoden menisin
lukioon ..ei mulla meni ees nuoruus hukkaan,koska
vasta 18.weenä pääsisin baareihinkin,ni lapsi
olisi jo kaxi,jos haluaisin mennä joskus johonkin
(ni kai sitä joku voisi JOSKUS katsoa yen illan)
kävisin sitten lukion lapseni kanssa ..en usko
että menettäisin siinä mitään ..joten tuo lastasi
jos hän haluaa nuorena lapsen ..ymmärrän häntä
erittäin hyvin siinä ..
EHKÄ SUN PITÄIS VARTTUA JA VIISASTUA LAPSI ON
KOKO PÄIVÄ TYÖ 24T.EI MIKÄÄN KOIRAN PENTU KUN
KYLLÄSTYY MYY VAAN.KUN HANKKII LAPSEN NIIN ON
VASTUUSSA SIITÄ 20V.JA HUOLLISSAAN LOPUN ELÄMÄN
KOKEMUSTA ON TEIN ITSE EKA LAPSEN 17V NUORUUS
VAIHTUI KAKKA VAIPPOIHIN RAHA HUOLIIN.JA NIIN
YKSIN LAPSENI KANSSA IKÄ TOVERIT BAILAS MINÄ EN
NYT OLEN 40 KAHDEN LAPSEN MUMMO KYSYN VAAN ONKO
HELPPOO
Olin 16 vuotias kun tulin raskaaksi. En
seurustellut vakituisesti, enkä luonnollisesti
ollut käynyt kuin peruskoulun. Ainoa vaihtoehto
oli minulle abortti. En halunnut pilata omaa
elämääni sillä että joutuisin istumaan 24 h
vuorokaudessa kotona hoitamassa lasta...En
kertonut äitilleni kuin vasta aborttia edeltävänä
iltana mihin olin menossa. Tähän asti olin
hoitanut lääkäri käynnit ja muut itsenäisesti. En
halunnut vaivata äitiäni asialla jonka pystyin
itsekin hoitamaan. Äitini oli vain helpottunut
kun kerroin hänelle lapsesta,ja etten halunnut
pitää sitä.
Järkevä ratkaisu. Onnea elämääsi ja
toivottavasti et tule koskaan katumaan
ratkaisuasi. Lapsille on aikaa myöhemminkin.
oli varmasti sinun kohdallasi se kaikkein oikein.
En usko että tulet katumaan sitä myöhemmin,
ainakaan niin raskaasti, koska käsitin ettei
sinua kukaan painostanut mihinkään. Hoidit asian
hyvin, otit vastuun teoistasi. Itse olen joutunut
turvautumaan 'katumuspilleriin' kerran, joka
onnekseni tehosi. Mutta jos ei olisi tehonnut
niin olisin pitänyt lapsen. Olen vain aina ollut
sillä kannalla etten aborttia tekisi mistään
hinnasta. (Muiden päätöksiä tehdä abortti en
silti paheksu.) Vaikka silloin nuori olinkin,
vasta 16-vuotias. Poikaystäväni sanoi tukevansa
minua mitä ikinä olisin päättänytkin tehdä. Vielä
tänäkin päivänä hän on rinnallani ja luulenpa
että pysyy vielä pitkään... Kaunista jatkoa
Sinulle. :)
Itse olin 20 kun tulin raskaaksi. Asia selvisi
menkkojen myöhästelyllä. En kuitenkaan
seurustellut vakituisesti ja olin ihmeissäni
miehestä joka ei ollut kertonut ehkäisyn
pettämisestä.
Äitini oli koko abortin ajan erittäin tukeva ja
empaattinen ja puhui asiasta kanssani paljonkin
ennenkuin kerroin omasta ratkaisustani.
Minullakun ei kouluttamattomana ihmisenä ja
ravintola-alan työntekijänä olisi ollut
resursseja huolehtia pienestä, kun hyvä että
pystyn huolehtimaan itsestäni.
Äitini on vieläkin empaattinen ja kysyy aika
ajoin etten ole masentunut tapauksen tienoilta,
operaatiosta kun on aikaa vain kolmisen kuukautta.
Ratkaisu oli minulle oikea ja klinikan
henkilökunta oli todella mukava.. Mutta äidit,
tukekaa tytärtänne ja keskustelkaa
vaihtoehdoista,älkää pakottako tai tyrkyttäkö
ratkaisuja!
Talven alkuja toivotellen
Lambi
tue hyvä ihminen tytärtäs...ja anna sen ite
päättää mitä se lapselle tekee, pitääkö se sen
vai ei, älä mee sekaantuun siihen. äläkä ala
hirveesti vetään mitään saarnaa "miten sä ny
sillai, sähä oot itekki viä lapsi...", toi ei
auta mitää, pahentaa vaan... en mä oikei osaa
neuvoo myönnetään :)
olin ite kaks kuukautta kerinny olla 15 kun sain
terveen pojan ja just ku täytin 19 sain toisen
pojan...molemmat ihania....tue tyttöasi
päätöksessään mutta kerro et raskasta tulee
olemaan ja et hoitaa ite ettei tee sitä lasta sun
vastuulle!!
Tulin itse raskaaksi 19-vuotiaana. Äitini on aina
ollut hyvin tiukka ja vanhoillinen. Kun tein
raskaustestin(en edes uskonut siihen
mahdollisuuteen, että se voisi olla positiivinen)
ja sininen viiva ilmestyi, en voinut kuin itkeä
hysteerisesti. Äitini lohdutti ja teki selväksi,
että vaikka poikaystäväni mut jättäisikin, tulen
pärjäämään heidän kaikkien avulla. Äitini tuki ja
hösötti =) ja on nyt mitä herttaisin mummi.
Mieheni kanssa olemme olleet nyt 7 v yhdessä ja
toinenkin nappula on perheeseemme syntynyt.
Tue tytärtäsi, älä tuomitse. Elämä ei mene aina
suunnitelmien tai toiveiden mukaan, mutta
asioilla tapana järjestyä poikkeuksetta aina.
Ennemmin tai myöhemmin.