Lapseni täytti juuri 16 ja sain tietää,että hän
polttaa tupakkaa.Miten tämä on mahdollista,kun
minä äitinä en polta eikä myös lapseni isäkään
polta.Johtuuko tämä,että tyttärelläni on
sellaisia kavereit,jotka polttaa?Olemme
puhuneet,että tupakka on todella
vaarallista,vaikka luulisi tyttäreni tajuavan sen
myös itsekin.Miten saan tyttäreni lopettamaan
tupakoinnin?Hän aloittaa ensi syksynä lukion.Tämä
on minulle ja miehelleni etittäin kiusallinen
tilanne.Meidän vanhemmat tyttäret,jotka ovat 18-
ja 22-vuotiaita,eivät polta.Poikamme on 19,eikä
hänkään polta.Pelkään myös sitä,että tyttäreni
sotkeutuu huumeisiin.
polttaa tupakkaa.Miten tämä on mahdollista,kun
minä äitinä en polta eikä myös lapseni isäkään
polta.Johtuuko tämä,että tyttärelläni on
sellaisia kavereit,jotka polttaa?Olemme
puhuneet,että tupakka on todella
vaarallista,vaikka luulisi tyttäreni tajuavan sen
myös itsekin.Miten saan tyttäreni lopettamaan
tupakoinnin?Hän aloittaa ensi syksynä lukion.Tämä
on minulle ja miehelleni etittäin kiusallinen
tilanne.Meidän vanhemmat tyttäret,jotka ovat 18-
ja 22-vuotiaita,eivät polta.Poikamme on 19,eikä
hänkään polta.Pelkään myös sitä,että tyttäreni
sotkeutuu huumeisiin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ota rauhallisesti. Minulla oli tyttäreni kanssa
tupakka-ongelma vähän aikaa sitten mutta kokeilu-
asteelle onneksi jäi... Kyllähän minä jäkätin
aluksi mutta tyttärelläni on oikeutensa päättää
itse, mitä tekee, sanoinpahan minä mitä hyvineni.
Uhmaa ei kannata
herättää.
Niin ne lapset vain vähitellen aikuistuvat ja
oppivat kokemuksistaan, ei voi kuin vierestä
katsella. Turhaan et pelkää huumeita mutta on
luotettava oman lapsensa arvostelukykyyn, jonka
on yrittänyt kylvää. Kerrottava on sekin, että
hyväksyy rakkaan lapsensa hupsuuksia (kaikesta
huolimatta)... Jokainen yrittää lastensa kohdalla
parhaansa ja se riittäköön. Siinä minun lääkkeeni.
Kiitos hyvästä viestistä.Se lohdutti paljon
minua,kun luin sen.Luulenpa,että lapseni ajan
myötä itse tajuaa lopettaa tupakoimisen.Se on
kyllä totta mitä sanoit,että jokainen lapsi
aikuistuu.Ehkäpä minun täytyy luottaa enemmän
tyttäreeni.
Kun itse olin nuori n. 14 aloitin tupakoimisen.
En kertonut siitä vanhemmilleni, mutta kun minut
kerran pakotettiin lähtemään mukaan mökille
juhannuksena, suutuin... Kävin ostamassa korin
siideriä ja pari askia tupakkia. Näin minä
ilmoitin asiasta että juon joskus ja poltan
tupakkaa ja tuskin kukaan haluaisi sen noin saada
kuulla.Kun kerran vanhempani erehtyi sanomaan
että kyllä kannattaisi lopettaa, kuten joku jo
kirjoitti, uhma heräsi. Nyt vuosia myöhemmin olen
tupakoimaton työssäkäyvä voisi jopa sanoa
viisastunut.
Olen samaa mieltä kanssanne.Tyttäreni on ollut
ilmeisesti halukas kokeilemaan jotain uutta ja
jännää,niinkuin tuota tupakkaa voisi luulla.On
totta,että en lopettaamaan tyttäreni
tupakanpolttoa,sillä aina on joku jolta hän saa
tupakkaa.Minun mielestä hänen kasvatuksensa on
ollut erittäin hyvä eikä mikään olisi mennyt
pieleen.Luulenpa,että hän itse tajuaa sopivana
aikana lopettaa tupakoimisen.Olen myös
sanonut,että viikkorahaa ei tule ennenkuin hän
lopettaa tupakan sauhuttamisen.Minulle tuli myös
mieleeni,että hän haluaa kokeilla
rajojaan.Sanontakin kuuluu näin,että rajat ovat
rakkautta.
Rakkautta on sekin, kun ne murrosikäiset
rikkovat rajat, ellemme ymmärrä höllentää niitä.
Se on luonnonlaki. Lapsilla on oikeus myös tehdä
virheitä ja erehtyä. Ja erehdyksensä saada
anteeksi, joutumatta pahantekijäksi. Lapsen on
opittava ajattelemaan omilla aivoilla, nuorimpana
lapsena joutuu helposti muita tarkempaan
syyniin... Vanhemmuuden auktoriteetistakin on
vaikeata luopua, antaa vastuuta lapselle itselle
tekemisistään. Paljon on tunteita pelissä, järki
on ainoa ja paras
pelinappula.
Tässä pieni esim tosi elämästä: lapsi
poltti:kiukku ja riita: vannoi lopettavansa:-l
totuus:-( hän rupesi vain salaamaan sitä ...
esitti sankaria ja martyyria koulussa, oli
jännää: pummasi niiltä kavereiltaan jämiä...
vanhemmat tietämättömiä pelleilystä: kunnes yksi
kerta käry käy...:-(((
Oliko luottamuksen menttämisen arvoista touhua?
Miksi lapsen pitää salata vanhemmiltaan, rahanko
takia? Kun otin asenteen "jos sinun rahasi
riittävät tupakkaan, se on jostakin muusta pois,
enempää et saa."(viikkoraha on ollut aina pieni)
Jos ei lasta saa hyvällä lopettamaan, pahalla on
turha yrittää.
Ainakin yksi äiti on oikeassa. Viikkorahojen
lakkauttamisella ei tupakanpolttoa lopeteta.
Sillähän ajetaan lapsi hankkimaan rahat jostain
muualta, eikä sekään taida lämmittää äidin
sydäntä. Moni tajuaa lopettaa sauhuttelun pian,
toiset aikuistuttuaan ja jotkut jatkavat sitä
läpi elämänsä.
Lisäyksenä vielä: itse aloitin röökaamisen 17-
vuotiaana, eikä se todellakaan ole ollut portti
huumeisiin. Ei silloin nuorena tupakasta haeta
mitään hyvänolon tunnetta, vaan halutaan näyttää
tiettyä uhmaa sääntöjä ja toisten odotuksia
kohtaan. Mielummin mallu kuin mari.
et pysty estämään hänen tupakointiaan.aina on joku
joka hakee hänelle tai jolta hän saa
tupakkia.Tiukenna rajoja.Jos hän haisee
tupakalle(haistele sormet)jätä viikko raha
antamatta jne.
Ei saa lasta muuta kuin yltymään uhmassaan
rajoittamalla vihaisena ja vaanivana. Kuri on
huono ratkaisu, ja vielä huonompi on
viikkorahattomuus. Nääs kaverit heittävät
hyväntahtoisesti jämät eli pahimmat myrkyt
tupakan lopusta lapsellesi. Hyväntahtoisuus ja
rauhallinen suhtautuminen vanhempien puolelta on
ratkaiseva merkki rakkauden ilmaisemisessa
lapselleen, joka hakee itsenäistymiselleen
ulkoisesti näkyviä todisteita. Rakkaus on paras
tapa ilmaista huolensa, ja se ettei tupakka
todista mitään itsenäisyydestä. Antamalla
lapselleen rakkautta saa vanhempi vastarakkautta
ja monta kertaa pysäytetyksi hupsuudet alkuunsa.
Elämään ei opi muuta kuin elämällä, kantapään
kauttakin haettu oppi on arvokasta.
Puhut kyllä täyttä asiaa. Kyttääminen ja
haisteleminen herättää vain vihastumista ja välit
huononevat entisestään.
Itse aloitin tupakoinnin 10 vuotta sitten ja
valitettavasti narahdin tiukasti "koukkuun", poltan
edelleen useista lakon yrityksistä huolimatta... en
osaa kyllä sanoa yhtään konstia millä kukaan olisi
pystynyt omapäistä uhmamurkkuikäistä estämään
aloittamasta.
Huumeet eivät kylläkään varsinaisesti mitenkään
liity tupakointiin, 95% tupakoitsijoista ei koskaan
kokeile huumeita ja tupakoijia löytyy monenlaisista
yhteiskuntaluokista ministereitä myöten, joten
taustatkaan eivät niinkään asiaan vaikuta.
Mielestäni kaikenlaiset "porttiteoriat" ovat täysin
perseestä ja todellisuudelle vieraita, sellaisia en
pelkäisi. Tietysti jos hurja kokeiluikä on päällä
niin onhan siinä kohonnut kiusaus kokeilla
kaikenlaista.. siitä(kin) asiasta kannattaa puhua
nuoren kanssa ihan suoraan, asiallisesti ja
kiihkottomasti. Syyllistämättä ja luottamuksella.
Luin taas äsken auttavia ja rauhoittavia
tietoja,joita olitte kirjoittaneet.Kiitos
niistä.Sekin voi kyllä olla yksi syy
tupakoimiseen,kun tytär on juuri
murrosiässä.Eilen hän sanoi minulle,että olen
paska akka,kun muka vahdin häntä ja,että
kaikkihan ne hänen kaveritkin saa polttaa
tupakkaa eikä niiden vahemmat valita,kun niiden
lapset polttavat tupakkaa.Olen kyllä toista
mieltä tyttärestäni.Hänellä ei ole mitään syytä
polttaa.Olen kaikkeni yrittänyt,että hän lopettaa
tupakoimisen,mutta mikään ei auta.Ei edes
puhuminen.Hänellä on itse oltava halu lopettaa
tupakoiminen.
että on pirun paha auttaa ihmistä joka ei halua
itseään autettavan. Kärsivällisyyttä vaan, ehkä se
siitä ohi menee.. ja jos ei mene niin ehkä se
maailma ei siihenkään kaadu. Kuusikymppinen isäni
on polttanut ikänsä askin päivässä ja on ollut
sairaslomalla viimeksi v. 79. Toki se jo ihossa ja
hampaissa näkyy. En nyt halua kellekään, varsinkaan
nuorille joiden on vielä helppo asiaan vaikuttaa,
sanoa että tupakointi on OK mutta lohdutan vaan
että kyllä sitä lasta voi ja pitää rakastaa vaikka
nyt sitten tupakkaa polttaisikin, itse olen ainakin
muuten ihan "kunnon ihminen" ja hyvissä väleissä
tupakoimattoman äidinkin kanssa, eikä kaikki
tupakkaan kuitenkaan kuole (huoh). Luin juuri
tuoreen tutkimuksen jossa sanottiin että 10%
tupakoitsijoista kuolee todistettavasti
ennenaikaisesti tupakan aiheuttamiin sairauksiin.
Että kai meillä sitten on toivoa kuulua siihen
90%:iin...:-(
Lapsella murros-iässä on voimakas tarve esittää
kaikille aikuisuuttaan. Sitten tärkeä huomio
murkun ajatusmaailmasta: Murkku etsii asioita,
jotka varmasti vanhemmat kieltäisi; josta löytyy
sellaista pikajuna-ainesta(vauhdittamaan) arkaa
itsetuntoa(yleensä suurettehosteet ulospäin),
jonka muuten lapsi itsekin tietää olevan tuulessa
heiluva. Lempeällä asenteella, tästä ei puhkea
myrskyä, vaan paras mahdollinen ystävyys äidin ja
tyttären välillä. Tupakka jää vain rapakoksi,
jonka yli ei osattu hypätä puhtain
kengin.
Tiedätkös, on suunnaton onni, jos sattuu niin
ettei lapsi koulussa koskaan mene kavereiden
kanssa kokeilemaankaan tupakkaa ja sen varjolla
ala esitää isoa kavereille. Sillä isoveli
puolusti meillä pikkusiskoaan, minua vastaan, kun
nalkutin... Hän oli saanut peräänsä monet
ilkkumiset, oli ollut todella vaikeata
kieltäytyä... Kaikki kaverit meni... Tytölle se
on kuulemma vielä vaikeampaa. Kyllä muuten kaikki
vanhemmat valittavat: lapset luulevat vanhempien
uskovan toisistaan pahinta, murkkuja kun ovat.
Olisi hyvä pitää yhteyttä jonkun kaverin
vanhempaan, vaikka sitten vanhempain illassa
nähtiin tyylillä
edeten.
Tupakka ja muuten moni muukin hupsuus menevät
ohi, kun vain ei liikaa kiinnitä huomiota niihin,
tai tuhlaa energiaa syiden miettimiseen ja
tuskailuun: murrosikää se on, ei muuta. Lapsi on
nuorin, sen kanssa kokeillaan yleensä eniten,
koska hän on kauimmin sylissä istunut, ja
kauimmin ovat vanhemmatkin sylinä ollet: nuorempi
työntää vanhemman lapsen syntyessään
sylistä...nuorinta ei kukaan... Sanatkin ovat
yleensä pahempia ja satuttavampia, kun nuorin
lapsi murtautuu ulos kotoa... Sitä täytyy vain
ymmärtää, ei ottaa vakavina ja tarkoitettuina
loukkauksina. Anteeksi pyynnön aika tulee vielä.
Ooksä joku uskovainen vai? Ootsä idiootti? Anna
lapsesi kokeilla... Isohan toi sun tyttäresi jo
on!!!
Uskon myös itsekin,että tyttäreni pyytää aikanaan
minulta anteeksi,vaikka en ihan heti sitä
odotakkaan.Olen päättänyt,että tyttäreni saa itse
päättää asioistaan,enkä aio olla hänen päätöksien
esteenä.Luulen,että hän alkaa aikuistua
pikkuhiljaa.
Heh heh
... 12.06.2001 klo 17.00
Ooksä joku uskovainen vai? Ootsä idiootti? Anna
lapsesi kokeilla... Isohan toi sun tyttäresi jo
on!!!
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Vastaus vain ylläolevaan.
Onneksi näin ajattelevia ei ole kovin montaa.
(varmaan jonkun lapsen eli alle 25 vuotiaan
kirjoitus).
( lapsen, jonka ympäristö ja kaverit ovat
kasvattaneet )
Lapsen joka ei ajattele miten elää elämänsä,
ryyppääkö viikonloput,
paiskii töitä jatkuvassa 3-5 vuorossa (yöt ja
juhlapäivät) ja välillä on työttömänä, kun joku
tekee saman työn vielä halvemmalla.
Kuinka naurettavalta huolesi kuulostikaan..vai on
tytär alkanut polttaa. No, ehkei hän vielä
syöpään kuole ja huumeisiinkin on varsin pitkä
matka. Neuvo: Anna tytön kokeilla. Se jatkaa sitä
kumminkin sun huolestumisestas huolimatta.
Kaikesta huolimatta hyvää kesää!
Sun on iha turha mennä sanomaan mitään mun
kirjoituksista,kun et ole varmaankaan itse
kokenut samaa asiaa,kun minä.Tuo sinun puheesi
oli hieman loukkaavaa.Ajattele ensi kerralla
vähän enemmän ennen kuin sanot!!!!Toivotan
kuitenkin sullekin hauskaa juhannuksen odotusta
ja mukavaa kesää!!!!
Jos lapsesi on erinlainen kuin muut lapsesi,
hyöksy hänet sellaisena ja
katso "peiliin" eli lähimenneisyyteen.
SINÄ olet saattanut muuttua ja
tulla "väsyneemmäksi" hoitaa lapsia.
Tarkoitan että mielenkiintosi on vähentynyt,
luulet että olet automaattisesti oikeassa,
"kun olet jo niin monta kasvattanut".
Toiseksi kotiympäristön muuttumisen lisäksi on
tietysti kaveripiiri muuttunut.
Ja mitä tehdä.
Toistoa, hyöksy lapsesi sellaisena kuin hän on.
Usko että lopettaminen "heti" on vaikeaa
kavereiden ym. suhteen.
Älä vaadi nopeaa muuttumista lapseltasi.
IHMISEN MUUTTUMINEN ON HIDASTA. Mieti onko
sinulla itsessäsi mitään korjattavaa, ylipainoa
tai epäsiistiä pukeutumista, huutamista, tms.
Ennenkuin vaadit NOPEAA muuttumista lapseltasi,
korjaa ensin NOPEASTI kaikki omat puutteesi. Eli
huomaat että muuttuminen on vaikeaa, kun joka
päivä pitäisi vielä jaksaa olla ystävällinenkin
kotona ja muualla.
Ja mitä tehdä.
Minä ainakin olen "jauhanut" "kuukausittain"
lapsilleni 12 vuotiaasta alkaen, että katsovat
25 - 30 vuotiaita he yrittävät jo lopettaa
tupakoinnin. Ja katsovat muutoman vuoden
kavereita, tupakoinnin voi helposti aloittaa
myöhemminkin.
Nyky-ympäristöllä, TV:llä ja kavereilla on niin
suuri vaikutus, että kannattaa olla tarkkana ja
ystävällinen lapsilleen jos kunnollisia haluaa.
Valita jopa asuinseutu vähintään 5- vuotiaasta
asti.
Ei tupakointi, alkoholi ja huumeet ole lapsen
syytä, VAAN AIKUISEN.
(aikuisen, ympäristön, kavereiden ym, siis
loppujen lopuksi aikuisen syytä !!!).
luehan kirjoitus "lapsi tupakoi" tältä palstalta!
Liikut aivan samoissa merkeissä kuin siellä ja
mielestäni vanhempi on tilanteessa johon ei näy-
tä syytä paljon puuttua.Nuoret tulevat silmille
ja jopa aikuiset puoltavat polttamista.No ei auta
muu kuin toivoa että nuori itse viisastuu ennen
kuin sairastuu.
Kaveripiirillä on suurikin merkitys asiaan.Tämän
päivän nuori ei uskalla olla erillainen siinäkään
suhteessa että ei poltaisi tai joisi!Mutta se että
alaikäinen ne jostain haltuunsa saa on asia joka
on täysikäisten vastuulla.Haetaan ja autetaan os-
toissa kun ei oma ikä riitä.
Minä en voi sille mitään,että en voi vain
yksinkertaisesti hyväksyä lapseni
tupakoimista.Tottakai teillä saa olla omat
mielipiteet ja saatte sanoa mitä haluatte tästä
mun kirjoituksesta.En ymmärrä,että mitä järkeä on
tupakoida?!?Kun olen katsonut joitain
tuttujani,jotka tupakoivat,niin heidän kasvoissa
iho näyttää jätkyttävän näköiseltä.On kaiken
näköistä tupakan aiheuttamaa hälkeä.Voidaan
sanoa,että tupakoitsijoiden kasvot ovat kuolleet
ja kädetkin tulevat ihan keltaisen väriseksi.Te
jotka haluatte sauhutella,niin siitä
vaan.Suomihan on vapaa maa.Mutta kysymys
kuuluukin,että mitä järkeä on esim.terveen
ihmisen alkaa tupakoida,josta tulee tervaa
ym.keuhkoihin.Ihmiset itse tuhoavat
itsensä.Tyttäreltäni vain puuttuu järki tällä
hetkellä.Vanhanaikainen minä en ole,jos sitä
mietitte.
Tyttäreltäs puutu mitään. Silloin, kun mekin
opeteltiin pyörällä ajamaan, tulihan sitä
kaaduttua, ainakin muutaman kerran. Elämään
oppii ja pyörällä kaaduttuaan harva jää maahan
makaamaan. Lapsesi on vain just huomannut jotain
mullistavaa, maailmankuva on muuttunut ainakin
kaksiulotteiseksi. Vain sairaat kalat uivat
myötävirtaan.
Älä välitä, kaikkia on arvosteltu täällä vaikka
kuinka paljon, se kuuluu asiaan. Eihän kaikkien
tarvitse ajatella samalla tavalla. Ihania
kesäpäiviä ja auringon paistetta elämääsi.
Kiitos taas upeasta viestistäsi.Se piristi taas
minun päivääni.Hauskaa kesää sullekin ja iloista
juhannuksen odotusta!!!!=)
Kiitos upeasta viestistösi taas kerran.Se piristi
minun päivääni.Hauskaa kesää sullekin ja iloista
juhannuksen odotusta!!!!=)
...olis, kun et nalkuta liikaa asiasta. Me nuoret
kokeilemme kaikenlaista, mutta kyllä meillä silti
on järki päässä. Juttele asiasta tyttäresi
kanssa; kysy, miksi hän polttaa tupakkaa.
Aluksihan tupakka päihdyttää - siksi monet nuoret
kokeilevat tupakkaa - mutta ajan myötä siihen
kiinnittyy riippuvuus. Sitten ei pysy enää
hyvällä tuulella ilman säännöllistä tupakointia.
Kysele kysymyksiä, älä valista, koska kyllä
tyttäresi tietää tupakan vaaroista, ja valistus
on aika heikko keino saada tytärtäsi lopettamaan
tupakointi. Kysele rauhallisesti tyyliin: Kuinka
paljon rahaa sinulla menee tupakkaan? Tai: Eikö
olisi aika ikävä kuolla keuhkosyöpään alle 40-
vuotiaana?
Luulisi tehoavan paremmin, kun tyttäresi saisi
itsekin miettiä kysymyksiin vastauksia niinkuin:
Miksi minä poltan? Mitä voisin ostaa rahoilla,
jotka vuodessa menevät tupakkaan?
Olen itse suunnilleen tyttäresi ikäinen, eikä
minua valistukset hetkauta. En ole koskaan
polttanut, mutta juon aina silloin tällöin ja
olen jäänyt siitä pari kertaa kiinni ja saanut
äidiltäni valistuksen. Isäni käyttää tuota
kyselytaktiikkaa, ja antaa vastuun
juomispäätöksistäni itselleni. Olen sen
seurauksena alkanut miettimään asioita, ja
vähentänyt juomista, ehkä lopetan sen vielä
kokonaan.
Sano siis tyttärellesi asialliseen, mutta älä
missään nimessä tiukkaan sävyyn; "Se on sinulla
itselläsi korvien välissä, mitä haluat
elämältäsi. Jos haluat pilata keuhkosi, sen
sijaan että tuoksuisit ja näyttäisit hyvältä ja
useammat ihmiset viihtyisivät seurassasi, se on
sinun päätöksesi, eikä loppujen lopuksi kukaan
toinen voi siihen vaikuttaa." Sano vielä että
välität hänestä, etkä itse pidä ajatuksesta, että
hän tervaa omat keuhkonsa, mutta eniten siitä on
hänelle itselleen haittaa. Jotain tuohon malliin.
Me nuoret olemme sellaisia kokeilijoita, eikä
meidän kokeiluja voi rajoittaa rangaistuksilla,
siitä tulee vain paha mieli, ja niiden
seurauksena kokeilu vain lisääntyy, kun kyllä
niitä aineita hankkii jostain - vaikka ilman
rahaakin.
Hyvää kesää! Ja pidä hyvät välit tyttäreesi! :)
Sinäkö olet sitä mieltä, että tytär on nyt
ottanut isännän paikan ja siihen on pidettävä
hyvät suhteet äidin yllä? Älä viitsi edes
yrittääkkään. Kaikki nuo esittämäsi kysymykset on
jo varmasti moneen kertaan
esitettyjä.
Rakkaus ei aina mieti sävyjä ja vaikka kuinka
miettisikin, me vanhemmat olemme ensin ihmisiä ja
vasta sitten vanhempia. Olen käynyt omat pelkoni
punnitsemassa, ÄITINÄ ja paljon maailmaa nähneenä
ihmisenä, miettimässä ja silti tullut sanoneeksi
pahasti lapselleni, hänen mielestään. Minä
kuvittelin selittäväni kauniisti ja melkein kuin
naiselta naiselle... sanoin etten halua
luokata.yms.... Sekin on hyvä huomata... että
mitään rajoittavaa et sano murrosikäiselle niin
rauhallisesti, etteikö sota olisi valmis.
Vanhempien on ihan viisainta olla rauhallisia
kylläkin mutta puhua edelleen sitä kieltä mitä
siihenkin saakka, nääs ihmiset on samoja vaikka
asenteet ja huomiointikyky muuttuisivat. Otetta
vanhempien on löysättävä muttei silti missä
tahansa. Hyväksymään joutuu hupsuuksia, ettei
herätä järjetöntä uhmaa... nimenomaan
järjetöntä...
Kun ollaan murrosiän kuumimmissa vaiheissa, uhmaa
riitäisi vaikka naapurin lapsille, siltä
tuntui... Kunnes heidänkin lapsensa kasvoivat...
Lapsen murrosikä on koettava isänä ja äitinä
ennenkuin tulee antamaan idealistisia
neuvoja.
Jos minun rangaistuksistani puhutaan: Tyttäreni
kiittää: Kun kesäloma koulusta alkoi...Minä otin
vapaata kaikista kotitöistä, tämä on 5. kesä.
1. kesänä sanoin vain, että katsotaan millaisessa
kodissa tyttäreni tulevaisuudessaan asuu, tietää
sitten mainostaa sulhas ehdokkaille... Tätä asiaa
en edes muistanut enää... olen niin tottunut
siihen...ei ole tarvinnut käskeä... en edes aina
muista kiinnittää huomiota kuka meillä siivoaa,
laittaa ruokaa, käy kaupassa... Teenhän minä
itsekin mutta kiitos täytyy minun sanoa
tyttärelleni. Joskus pahamieli tuo hyvän
lopputuloksen...
On kyllä hienoa lukea erilaisten ihmisten
mielipiteitä.Näistä kirjoituksista on ollut tosi
paljon apua minulle ja tähän ongelmaan.Kiitos
kaikille hienoista kirjoituksista!!!!
...se paha mieli ei kestä liian kauan. En mä
tarkoita, että tällä huolestuneen äidin lapsella
ois oikeus ottaa joku 'isännän paikka' tai
jotain. Mä meinaan sitä, että huutaminen vaan
pahentaa tilannetta, ja jatkuva nalkuttaminenkin
menettää tehonsa vähitellen. Kyseleminen on
paljon parempi keino. Kun osaa esittää kysymykset
oikein, luulisi, että kuka tahansa ymmärtää
lopulta, että päihteet luo vaan keinotekoisen
ilon. Oma isäni on saanu mut miettimään asioita.
Se, että mun isä antoi mulle vastuun tästä
asiasta, sai mut huomaamaan sen, että se
juominenhan tuottaa eniten hallaa mulle itelle,
ja se, että mun isä, ja äitikin (vaikka osoitti
sen vähän väärällä tavalla) oli huolestuneita
siitä asiasta, vakuutti mut paljon enemmän ku
valitus ja aresti (viime vuonna) siitä, että ei
ne multa mitään nuoruuden hauskuutta halua
pilata, kun kieltää multa juomisen, vaan
päinvastoin! Nyt mä oon lopettanu juomisen, ku
jäin siitä 3.kerran kiinni. Ja oon ihan hiton
ylpeä isästäni, kun se ei taaskaan ollu vihainen;
laittoi mut vaan entistä enemmän miettimään
asioita ja perusteli mulle sen, että juominen ei
paranna nuoruutta, (sama pätee tupakkaan) vaan
sillä pilaa omaa kuvaansa muittenki silmissä. Oli
varsinki yks kysymys, johon isä halus mun
miettivän, ja joka on herättäny mussa ihan
uudenlaista harkintaa, ja jonka pohjalta oon
saanu syitä, miks juomisessa ei oo järkeä.
Nimittäin: Mitä asioita mä en vois tehdä
juomatta? Tolta pohjalta ku aloin miettimään
vastauksia, tulokseksi tuli: En mitään. Mä voin
sekoilla, hölmöillä kamujen kans, ottaa ilon irti
elämästä, tutustua uusiin ihmisiin ilman juomia.
No, nyt oon kyllä poikennu paljon alkuperäisestä
aiheesta, mutta Tupakassakin pätee sama. ja sekä
tupakka, että viina pilaa terveyden. Ja sellanen
kaveri, joka ei sulata sitä, että mä en
juo/polta, ei oo minkään arvoinen kaveri. On
rohkeutta olla käyttämättä päihteitä. Senkin mä
oon tyhmyydestäni huolimatta oppinut, että mitä
se oikeestaan tarkottaa. Ja tupakka ja alkoholi
vie molemmt paljon rahaakin, jota ois voinu
säästää vaikka festari- tai laskettelureissua
varten.
No, tulipa tätä juttua, mutta piti oikasta
väärinkäsitykset.
En tajua,todella moni nuori polttaa,ei se silti
tarkoita et jos polttaa sotkeutuis huumeisiin ite
poltan joskus,mut en käytä huumeita!Ite olen myös
16wee.Mun muutama kamu polttaa,mut en ,mä sen
takii itse polta!Voi olla et vaix kuinka puhuisit
ei se auttais,jos vaikka se on jo koukussa,älä
nyt herranjestas hermoile!!!!
Varmaan oma lapsesi vain kokeilee - ja ehkäpä
mukana on myös kapinaa- halua itsenäistyä vaikka
vauhdilla ja näyttää kavereille myös että minä
uskallan...vaikka vain tupakoida.
Tämän tupakan myötä voit tuhota jotakin tärkeää
väleistänne... Kerron omaa tarinaa Itse emme
polta eikä isovelikään - mutta tämä nuorin lapsi
poltaa ja luvan kanssa tänään. Viime syksy muutti
rankkojen kokemusten myötä lapsemme elämän ja Hän
joutui myös vaaralliseen seuraan.. mukaan tuli
kannabis-kokeiluja muutama - joita emme
hyväksyneet ja sitten tuli pahoinpitelyjä..
Laitoimme nuoren tytön laitokseen ja sieltä Hänet
siirettiin mielisairaalaan suljetulle
osastolle... ja arvaat mikä siellä helpotti olo-
tilaa - tupakka... Tunsin hävinneeni taistelun ja
sovin että, Hän saa rajoitetusti polttaaa jos
pysyy erossa huumeista - ja testaamme Hänet
usien -joskus jopa viikottain ja yllättäen...
Näin koen että, sopimus siitä rajoitetusta
tupakoinnista on parempi kuin salaaminen ja salaa
polttaminen... En hyväksy tupakka - mutta
pienempi paha se on kuin huumeet. Ja näin ollen
ostan Tupakat lapselleni - joka juuri on
täyttänyt 14-vuotta. Sosiaalihoitaja ja muutkin
lastani hoitavat henkilöt tietää tämän - se ei
ole ylpeyden aihe - mutta se on elämää -
helpottaa sitä tuskaan jota hän käy läpi -
kasvaessaan aikuiseksi... Jos Sinulla on hyvät
suhteet (avoimet) voit keskustella asiasta
rauhallisesti - mitään et taatusti voita
huutamalla - Hän tekee mitä haluaa - polttaa
salaa tms.. Itse olemme sopineet tupakkamäärän
minkä päivässä saa polttaa - normaalsiti 3
tupakkaa... varmaan menee 5 päivässä joskus. Jos
maailma kaatuu niskaan - tupakoita menee
enemmän... parempi sekin on kuin viiletely
(jolla nämä sairaat lapset helpottaa myös
tuskaansa!) tai ne huumeet. Ikinä en olisi
uskonut puolustavan tupakkaa - mutta pieni paha
se on - meidän elämässämme - joille aurinko ei
pasta - yleensä laitoksissa asuvat lapset polttaa
kaikki- ainut keino päätä edes hetkeksi ulos!!
Nauti lapsestasi jota saat pitää luonasi vaikka
Hän sinusta Haisee tupalle ja ehkä myös pilaa
samalla Teidän mainetta- ( siitähän on kysymys??)
Ette Te ole huonoja kasvattajia vaikka lapsenne
polttaa - ette epäonnistuneet vanhempina... Se on
kasvua... jos saisit valita vietkö lapsesi
laitokseen jossa et häntä usein näe ( siis asuu
poissa kotoa kokonaan - ainakako- en tiedä!) Eikö
silloin tupakointi ole mitätön paha??
Myös meidän elämme oli ennen hyvää - kaunis perhe
ja kaikki hyvin - hetkessä helvetti- Joten turha
ajatella että, meille ei koskaan voi käydä
näin... se käy kenelle käy- nämä ovat varmaan
niitä kasvunpaikkoja... joita kenenkään ei
pitäisi joutua kokemaan... Se tupakka juttu
täytyy tarkkaan harkita - ehkäpä se menee
hetkessä ohi jos se ei ole "kielletty hedelmä"?