, että me voitaisiin siinä onnistua, mahdollisuudet on kyllä aika heiveröiset. Tuulimyllyjä riittää vastaantaisteltaviksi, vuoria, meriä, ja kanjoneita ylitettäviksi.
Pienethän ne onnistumisenmahdollisuudet ovat, mutta kuitenkin ovat.
Pienethän ne onnistumisenmahdollisuudet ovat, mutta kuitenkin ovat.
Vastaukset 58
Vanhimmat
En usko nettileikkijöihin jotka käyttävät muita laastareina.
Miksi teillä on niitä tuulimyllyjä niin paljon ja esteitä?
Jos katselisin ulkopuolisin silmin "meitä", naurahtaisin, ja toteaisin: "-Eipä hyvältä näytä tulevaisuus...-"
Vaikka rakkaus rajoja ja esteitä poistaakin, ei sekään nyt ihan kaikkeen pysty, ehkä?
2
No, se on totta.. Niin mekin kun miettii. Minulla on aika isot lavat joilla halkoa tuulta ja keksiä verukkeita. Olen iso tuulimylly:/
Minä en usko ihmeisiin, en enää! Uskon siihen kun kaksi ihmistä välittää
toisistaan (Rakastaa) ja tekee asioita Rakkautensa eteen (kun toinen to-
della merkitsee) . . .
Ja sitten tiedän ihmisiä (ääliöitä) jotka ei tee mitään ja miksikään!!!
Niin . . . voisikos olla että jotain uutta elämään on tullut / ollut tulossa . . .
Sitten kun lopetat leikkimisen ja kilpailuttamisen.
Ja noiden esteiden hankkimisen.
Taistelet rakkauden puolesta etkä kiusaa.
On ne esteet ennekin nujerrettu ;)
On :)
Jos vain molemmat haluamme, pystymme mihin vain.
ihmisiin en niin paljon, mutta tykkään patikoida. :) Siinä vois muutama kanjoni ja vuori tulla ylitettyä, tuulimyllyistä en tiedä.
Oletko ottanut huomioon, että hän voi haluta jotain jonkun toisen kanssa?
Melko itserakas olet, jos tekojesi jälkeen luulet tai odotat muuta. Et ole
lainkaan niin ainutlaatuinen kuin kuvittelet. Jos olisit ymmärtänyt, että
olisitte olleet toisillenne niin sopivat, et olii tehnyt kuten teit. Enää sillä
sopivuudella ei ole väliä tai merkitystä. Onneksi elämässä on muitakin
ihmisiä - kauan kesti että tuli edes jotain muuta, 10 vuotta on pitkä aika
odottaa muuta, todella pitkä aika . . . Ja kun tulee sitä osaa arvostaa.
Ääliöitä on vaikea osata arvostaa! Jari Sillänpään laulun sanoin
" Tiedän sen, miten toista oi loukata ihminen, joka Rakkauteen
suhtautuu leikiten En voi hänelle arvoa antaa"
Tuo kohta /asia pitää todella paikkansa!
Tarkoitukseni ei ole loukata, muista se että Rakastin sinua hyvin paljon
joskus - ja se pitää paikkansa.
onks sulla jo sormet rakkuloilla? :D
Ei tuolla asenteella mitään voi saavuttaa. Sä olet luovuttaja.
Ne esteet ovat sun itsesi luomia. Aito rakkaus voittaisi kaikki esteet mutta sellaisesta sinä et kirjoituksesi perusteella tiedä mitään.
Uskoisin kyllä tietäväni, mitä on Rakkaus. Tietäväni sen jopa paremmin kuin sellainen, joka on aina valmis pettämään, valehtelemaan ja olemaan tarkoituk-
sellisen julma. Toki tiedän, että itse pystyn pettämään ja tekemään väärin - mutta en sitten ainakaan esitä muuta mitä olen.
Kyllä luovutan / olen luovuttanut. Ja se on mielestäni oikein. Rakkaus ei ole sitä,
että antaa kaiken anteeksi ja taistelee / yrittää voittaa kaikki esteet. Se on pakko-
miellettä, sitä että yrittää väkisin saada jutun toimimaan ymmärtämättä että siihen tarvitaan kaksi.
Yrität käyttää hyväksi Rakkautta, että saisit kaiken anteeksi ja voisit tehdä mitä
tahansa. Minä en kaltaistasi ihmistä vierelleni tarvitse - haluan siihen jonkun jolla on syvällisempi ajatus rakkaudesta. Ja uskon nykyään taas että sellainen
ihminen on olemassa :)
Älä siis yritä minulle selittää, mitä on aito Rakkaus.
toista oi loukata ihminen = toista voi loukata ihminen
On ihmeellisempääkin tapahtunut kuin että kaksi ihmistä on saaneet toisensa esteistä huolimatta. Asiaa jota ei saavuta helpolla osaa arvostaa.
Esteitä on, mutta kyllä ne on ylitettävissä. Patikointi on kyllä ihan jees. Tärkeintä on itse tietää, mitä haluaa. Sitten on vahvempi.
Aina mahkui on, kuhan ei mieti mitä muut on mieltä. Taidan potee aika helvetin huonoa itsetuntoa, kun mietin mitä muut on mieltä. Olen aivan kahjo,
Musta jotenkin tuntuu, että sä katselet itseäsi aika paljon ulkoa päin, siis muiden ihmisten silmin. Älä tee niin, opettele pois. Sun käsityksesi itsestäsi värittyy jollain kummallisilla kuvitelmilla, joihin sekoittuu viha ja pelko. Voi olla, että ne tunteet on enemmän sun omassa päässäsi kuin muiden mielissä.
Riippuu susta, aikalailla sanoisin....
tiedän että riippuu musta...siksi mun pitää tehdä sille jotain...tai teenkin...jaksaako odottaa hän sitten en tiedä
Oletko mies vai nainen.
kumpiko sinä sitten olet.
Siks että mä en ikinä haluais löytää täältä itseäni, enkä häntä. Alkoi vaan kiinnostamaan tuo "susta riippuu" mutta kun enhän mä tiedä mistään mitään. Odotanko tyhjää, vai lakkaanko odottamasta. Mä oon nainen, hyvin tympiintynyt sellainen. Tämä saa olla viimeinen kerta kun tänne kirjoitan, vastaisuudessa en aio tänne enää tulla. Jos se mies ei mua halua, niin ei sitten. Maailmassa on paljon muitakin asioita enkä vtu enää jaksa tällaista. Ja jos jollekin on niin vaikeaa se yhteydenotto niin pitäköön tunkkinsa. Mä haluan jotain ihan muuta kuin tällaista epätietoisuutta. Ja oma vika - mun ei olis ikinä ikinä ikinä pitänyt tänne palstalle tulla kuvittelemaan jotain viestejä häneltä. Tosielämän vaitiolo vakuuttaa tällaisen blondin vähemmälläkin. Kiitos ja en tartte sympatiaa.
Ihme olis jos voittaisin lotossa ison potin, eipä taida nykyään ihmeitä tapahtua missään asiassa. Ihmeitten aika on jo ohi.
Uskottava se on, ihmeisiin, ei ihmisiin,
tuudittauduttava toivoon, koska sitähän se kaikki on,
toivoa paremmasta, jos maailma murjoo.
Ja aina on toivoa,
esteittenkin ylittämiseen, olivatpa ne kuinka korkeita tahansa.
höpöhöpö. mun ei kannata toivoa yhtään mitään tai uskoa ihmeisiin. aina tulee joku joka pätkii ihan huvikseen mut takas sinne maanrakoon, josta olen yrittänyt nousta. enää en sieltä nouse, miks pitäis, kun sinne joudun kuitenkin uudestaan. joten pitäkää toivonne, multa se on jo viety. ei toivoa toivottomalle tapaukselle
Samoin mulla, mut silti me ollaan täällä, toivomassa...
ainoa mitä toivon on se ettei tarvitsi joku aamu enää herätä
joskus tulee tollanen toivoton olo, mutta kannattaa hakeutua lääkärille jos pitkään on ollut allapäin.
no toi on vähän surullinen heitto
Eipä lekurilla käynti mun elämää pysty parantamaan tai muuttamaan paremmaksi. Nyt on sellasia asioita tullut kohdalle joihin en pysty mitenkään vaikuttamaan. En mä jaksa vanhaks elää, kun tietää ett saa vaan lisää paskaa niskaan. Mulla ei vain ollut onnea tässä elämässä ja se siitä
http://www.youtube.com/watch?v=0sZlYbZUZQs
Mä tiedän mitä haluan. En ole koskaan ollut näin varma. Kukaan ei ole koskaan saanut näin vahvaa tunnetta minussa aikaiseksi...en haluaisi olla koskaan enää missään muualla.................
vitut te mistään rakkaudesta tiedä mitään.se on niin harvinainen asia.ja jos olis kolissu kohdalle,ei tarvis ruikuttaa täällä.
Mä tajuan sen nyt niin selvästi, en ole valmis näkee vaivaa. Joskus kun tarpeeksi satuttaa, jossain menee se raja... Kaikista pahinta ettei hän varmaan edes tajua sitä.
kerro kenelle tää oli? vihjettä edes.
Hän tajuaa, mutta ymmärrätkö, että sinä satutat häntä myös? Ikuista testaamista, vetäytymistä, varomista, tutkailua ja muiden katselemista samalla. Mene takaisin kuoreesi pelkäämään.
en kyllä ole muita katsellut enkä muutakaan väittämääsi. vaikkei tämä mulle varmaan ollutkaan. yksi olisi vain hän olisi riittänyt
Ja osoitit sen hänelle miten?
tää ei nyt taida olla mulle, mutta ei vaan kiinnostanut mun yritykset mihinkään suuntaan. lähenee ja loittonee, tiedä siitä sitten. tunnen mieletöntä lämpöä häntä kohtaan no muutakin ;) mutten yksin voi asialle mitään.
Milloin olet puhunut viimeksi tästä hänen kansaan ?
että onnistuu, Jos ei usko on jo luovuttanut.Kyllä ihmeitäkin tapahtuu.
loppua jo ajat sitten. Uskon, että ihmeitä voi tapahtua, mutta minkä asian suhteen, se on sitten eri asia. Joskus tuntui siltä, että tarpeeksi, kun haaveili, tipahti aika korkealta. Taas toisaalta, jos ei yhtään haaveile, ...no, onko sekään paras vaihtoehto.
Mä olisin valmis yrittämään, mutta onko hän. Sen haluaisin tietää edes jotenkin. Antaa edes mahdollisuus, koska se ei ole kuitenkaan mahdotonta.
Tuota, ... en ajatellut, että aloitusviesti oli minulle, kunhan kommentoin. Jos sinulla on jokin tilanne auki palstan ulkopuolella, oikeassa elämässä, niin ehkä sitä jotakuta tiettyä voi yrittää tavoittaa jotenkin muuten? Ei ainakaan tehdä johtopäätöksiä palstan perusteella.
Ei tämä olisi ensimmäinen vuori ylitettäväksi mun elämässä........myös valtavat kalliolohkareet olen kontannut yli..........meren ylitys jalkaisin on myös mahdollista, kuvainnollisesti.......jos näin on tarkoitettu..........nämä kaikki ovat ovat vain hidasteita ..................ei esteitä, rakas:).
Kunpa tuo olisikin mulle :) Juuri noita sanoja kaipailen.
Olispa kiva käydä nää keskustelut jossain ihan muualla, jos olet tosissasi, ja jos se olet sinä. Tää palsta on täynnä neuroottisia idiootteja.
Tuulimyllyt ei olisi suuri este, täytyisi vaan hyväksyä, että niitä kuuluu olla "ympäristössä". Vuoretkin tulisi kyllä ylitetyksi, välillä toinen toisiamme vetäen, välillä takaa työnnellen. Meret, no sitä vartenhan ne siinä ovat, haasteena. Horisontin taakse, seuraavaa rantaa kohden, vaikka bambulautalla. Kanjonit, pienistä ihan vaan loikataan käsikädessä yli, suuremmat rymytään pohjia myöden.
Niin, vaikeudet ovat suhteellisia. En yhtään epäile, ettemmekö voisi niistä selvitä. Oleellisempaa onkin, mitä sen jälkeen tapahtuu: Riittääkö rakkaus? Ovatko kaikki uhraukset sen arvoisia? Kokemukseni mukaan vahvinkin tunne haalistuu, tai jopa katoaa kokonaan. Mitä jää käteen, jos niin käy? Näitä tässä mietin, kahden vaiheilla.
En tiedä ap:sta mutta olisin valmis yrittämään, ottamaan riskin. Olen ehtinyt miettimään asioita, ja mitä sitten jää, jos ei uskalla vaan jää totuttuun turvalliseen, mutta ehkä onnettomaankin elämään kiinni. Kumpi sitten parempi. Ei se rakkaus välttämättä haalistu tai katoa, joskus vastoinkäymiset voivat jopa vahvistaa sitä. Mutta eihän koskaan missään asiassa voi lopputulosta ennustaa. Päätös on vaan tehtävä sen hetkisen "tiedon" perusteella. Mutta mitään ei saa jos mitään ei uskalla.
Jotenkin uskon ihmeisiin ja ehkä jopa rakkauteenkin. Pelkään antautua rakkaudelle, mutta sä olet jotenkin erilainen
Ei ole tähän keskusteluun kerrankin osallistunut ollenkaan paitsi nyt:
Rakkaus ja rakastaminen on ihania asioita. Niissä on sitä elämän alkuvoimaa.
Joskus ne saattaa silti sokaista ihmisen... näkyvyys häviää ja ajatusmaailma sumenee.
Olisiko jollakin viisasten kivi, millä saisi itsensä koottua uudelleen.. :) Etenkin jos rakkaus on kiellettyä ja suhteessa on kaikki ne vaikeuttavat komponentit, joiden mukaan rakkaus kahden ihmisen välillä pitäisi olla silkka mahdottomuus....
Osaako joku auttaa?
Tämän olisin voinut itsekin kirjoittaa edellisen kirjoitukseni jatkoksi, hyvin kuvailtu.
Elämän suola on tunteet, ei pelkällä järjellä voi elämää hallita. Se olisi liian kylmää ja kolkkoa, ja silloin ihmiset vasta onnettomia olisivat. Ei kaikkea voi hallita ja ohjailla, ei elämä ole suoraviivaista ja suunnitelmallista. Kielletty rakkauskin voi olla tavallaan sallittua, riippuu suhteista ja niiden sisällöstä. Onnettomia ihmisiä on tässä maailmassa ihan liikaakin. Joskus on uskallettava tehdä vaikeitakin ratkaisuja, uskallettava elää! Tämä mun mielipide.
Kiitos vastauksesta.
Uskon ihmeisiin, tosin eri ihmiset määrittelevät sen ihmeenkin varmasti eri tavoin.
Jonkinlainen "ihme" on jo se, että olen ylipäätään tavannut hänet. Jos mietin aikaa tästä taaksepäin, mikä asia johti tähän ja mikä siihen, mikä johti tätä edeltävään jne., pääsen aika pitkälle ajassa ja tapahtumissa taaksepäin, ja matkan varrella on hyvinkin isoja ja elämääni paljon vaikuttaneita asioita. Ja näin ollen, yhtäkkiä se ei näytäkään enää ihmeeltä ja sattumalta, vaan selvästi joltain suuremmalta käsikirjoitukselta, joka on täysin tarkoituksenmukaista.
Miksi? "Miksejä" olen hahmottanut jo ainakin neljä erilaista, vähemmän merittävistä paljonkin merkittävämpiin. Hänen "mikseistään" en sen sijaan voi olla ollenkaan varma.
Mitä jatkossa? Se selviää, mutta ajan kanssa. En ehkä ole ihan kärsivällisimmilläni juuri nyt. Mutta ikuiseksi optimistiksi syntyneenä, jään odottamaan mielenkiinnolla.
Nähdään.