Hän söi tuossa eineeksi pyttipannua ja valitteli hiukan, kun ei ollut mitään makeaa jälkiruokaa tarjolla. Ei hän kuitenkaan suutuspäissään lähtenyt liiteriin, vaan katsoi minua vain lempeän moittivasti.
Tästä nousikin mieleeni ilahduttaa rakasta miestäni. Nyt on lättytaikina turpoamassa ja kahvipannu porisee liedellä. Otan lakkahilloa esiin ja kermavaahtokin jo vatkattu.
Nyt lähtee ensimmäinen lätty ruskistumaan ja mieheni sopii astella tupaan.. :)
Tästä nousikin mieleeni ilahduttaa rakasta miestäni. Nyt on lättytaikina turpoamassa ja kahvipannu porisee liedellä. Otan lakkahilloa esiin ja kermavaahtokin jo vatkattu.
Nyt lähtee ensimmäinen lätty ruskistumaan ja mieheni sopii astella tupaan.. :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä sun miehesi nyt kelpaa. Sitten meette pienille päikkäreille ja hellyyttä jakamaan ;)).
Noh. Meidän pikku perheen intiimit asiat pysyvätkin intiimeinä. Mieheni ei suvaitse, että lähtisin keskustelemaan näistä asioista ympäri kyliä ja olen itse samanlainen.
Koitan pitää mieheni tyytyväisenä syömisten osalta, mutta hän on niin herkkä!
Vielä jos voisit lausua lettu, eikä lätty, kuulostaisi ikäänkuin hellemmässä mielentilassa paistetuilta. Älä nyt pilaa sitä kahvia.
Mieheni kävi juuri ammentamassa vatsantäytettä ja oli kovin tyytyväinen pöydän antimiin. :)
Kohta tulee myymäläauto. Mieheni on perso suklaalle ja ajattelin ostaa hänelle pieniä suklaamunia. Viime pääsiäisenä ostin hänelle ison MIgnon-munan, mutta hän suuttui, koska sitä oli kuulemma vaikea syödä. Nyt koitan muistaa olla parempi emäntä. :)
Jk. Asumme Länsi-Suomessa ja mieheni suuttuisi, jos alkaisin puhua kuin itä-suomalainen.
Osta perinteinen Mignon, ja paloittele se hänelle. Laita kauneimpaan munakuppiin minkä löydät. Kristallinen olisi hyvä. Kokoa se muna ehjän näköiseksi siihen.
No sitten, jos kerran Länsi-Suomessa asutte. Varmasti lätty jonkun turkua tai raumaa tms. puhuvan korvaan on sulosointuisimmasta päästä oleva sana.
Kovinpa nopeasti miehesi hotkii herkkunsa. Meillä miesystävän kanssa menee aamiaispöydässä helposti pari tuntiakin. Te ette luultavasti keskustele. Tunnut koko ajan olevan varuillasi jostain syystä.
Lättyjä minäkin arvon urholleni paistelen rakkaudella, mutta kera vadelmahillon ja kermavaahdon.
En mitään littuja, saati lettuja.
Mökin puuhellalla on hulppeata paistaa 7-pikkulätyn pannulla. Täällä kotona pitää tyytyä isoihin yksöislättyihin.
Sullahan on kumma mies kun ei vastannut viestisikään.
Onkos se joku haave kuvatus mies vai mikä ?
Muulle muuten kelpaisi ne itäsuomalaiset muuripata letut nyt oikein hyvin ja myös iso kalakukko, vaikka olen länsisuomalainen mies ja vieläpä suomenruotsalainen. Eikä karjalanpaisti jäisi syömättä edes.
Minulla on oikea mies. Hän täyttää 63v ja minun on alettava suunnittelemaan kekkereitä hänen kunniakseen. :)
Oikea mies on miullakin, vakkakin vähemmillä vuosilla varustettu.
Mikä on väärä mies, naapurin ukkoko?
Saako sille lättyjä syöttää?
Ja kansi.
Ei tuo vielä ole oikeaa uhrautumista ja rakkautta.Toisen hyväksi elämistä!
Sinun pitää uhrautumisesi osoittaa silä ettet syö viikkoon, paistelet vain herkkuja ukkelille.
Joka lajia pitää olla mutta sinä et niitä saa maistella.
Lämmitetyt tohvelit odottavta lämpimän takkatulen edessä, konjakkilasi siinä käden ulottuvilla ja saunakaljakoppa helisee eteisessä.
Aamunuttu on taiteltu niin, että siihen on ukkokullan helppo sujahtaa kun pöksynsä lattialle pudottaa. JA josta sinä ne korjaat ja laittelet uutta päivää varten pesuun.
Kun miehesi istuu loisteessa mukavasti, sanot että karista vain lattialle, kyllä minä siivoan.
Sänkyyn on laiteltu uudet puhtaat lakanat, mutta sinä et siellä nuku, muuten kuin pyynnöstä.
Suihkuveden juoksutat sopivan lämpöiseksi ja haudutat kuuman pyyhkeen odottamaan sitä, että saat ajella ukkelisi harmaat karvat ja hieroa setripuunöljyllä kipeytyneet lihaksensa.
Suklaakonvehteja, tryffeleitä on aseteltu jok kippoon somasti odottamaan jos sattuisi makeahammasta pakottamaan ja hiukopaloja on kelmun alla pöydällä odottemassa...serranon kinkkua ohuina viipaleina, hummerinpyrstöjä, kinkunleikkeitä, lihapullia ruisleivän ja muiden makujen kera.
Kysyt eikö hän meinaa kutsua kavereiotaan lainkaan saunailtaan, olethan sitä silmälläpitäen kauppaostokset tehnyt ja saunavastat hauduttanut, vieraspetit laittanut?
Jne...
Ajattele kuinka hyvä mieli sinulla on kun saat palvella omaa muruasi, aamusta iltaan
Sä mittä ol nähnykkä läns suame, lettu tai pannukakko se on ja sen kans syärä meil päin mansikkahillo.
Saanx mie kyssyy, lättylöilläkö vain out miestäsi tänään ravinnut, pyttiksen lisäksi?
Vai etkö saa enää tähän aikaan sormiais näppylöille asetella?
Miuta meidän koiruli usein katseli lempeästi, toki miehenikin katseloo.
Lettujan ne on minunkin murteessani, lätyt on kun paksusta makkarasta paistetaan pannulla esmes lihiksen väliin.
Riittää hillo kuin hillo, tosin en muista koska viimeksi niitä olen paistellut,
Pannari ei ole koskaan ollut mun herkkuani, kropsuksi sitä lapsuudessani kutsuttiin.
Pannaria muuttaen, voideltuun uunipeltiin sokeri/kaneloituja omana viipaleita ja pannari seos päälle. Ovat jopa kahvipöytään hätävarana helppo valmistaa.
Vaniljakastiketta seuraksi.
A, plättylöit kutsutaan letuiks, lätyiks, ja räiskäleiks. Sana juontaa ruotsin kielen plätt-sanasta, kertoo ystävämme Wikipedia.
Ahvenanmaan pannukakku on vielä kokeilematta, minulla ainakin.
Räiskäleitähän ne on aina olleet ja pannukakku on nykyisin muuttunut pannariksi.
Kun ruoka epäonnistuu, tai muukin mietos, siitä tulee pannukakku.
Kyll' miusta pitkään taikinaan tehty, suuria kuplia ponnisteleva pannari, kera mansikkahillon, on namukasta.
Mnnnnh. Kielen pituus on kavalaa, monin tavoin.
Jee, noista räiskäleistä minäkin meinasin tarjota tuossa muuripohjapadassa tehtynä, mutta ajattelin notta se taitaa olla jo taitolaji joka niitä osaa tehdä. Kun siihen ei oikein pannukakku taikina taida käydä.
Plätti se oli meillä ja sama se on Ruatsiks.
Juu plättar och pannkakor. Ovat Ohukaiset ja pannukakku.
Eip, eipä ei...:) Lätty on naama! Mitäs tiedät kun mokkosia tehdään? Lettutaikinahan siinäkin on pohjana, vaan mitä muuta...kyselee hän? ;)
Ei varmaan ole niitä Ruotsissa saatavia plättyjä, jonka sisällä on pyttipannua.
Kyllä olin tosi ihmeissäni kun en saanut mansikkahilloa, kun tilasin tuollaiset pyttipannu-plättyn Hammarbyssä joskus silloin kauan sitten.
Ei kai kalasta kuitenkaan ole kyse nyt?
Joten olisko "mokkosia" nokkosten kanssa jotain tekemistä ?
Noup! Sori nyt mua naurattaa sun plättyset Sveamamman maassa :)) Noo-h eipä minullakaan ole kömmähdyksiä vaille mennyt tilaukseni.
Mokkoset on soodalettuja. Ne turpoavat paistettaessa paksuhkoiksi, joten paljon rasvaa ja mieto lämpö. Noon todella hyviä. Puoleen litraan kukkopäinen kahvilusikallinen ruokasoodaa, normi lettutaikinaan. Voita ja aikaa niiden kypsentäminen vaatii, mut olen niitä oppinut syömään kersasta asti ja pidän.
Jaaha, oon mäkin noita yrittänyt joskus tehdä mut totesin oitis että ei ole mun juttu.
Ne ovat kun noi kropsut, meni muuten joskus kauan aikaa mulla että tiesin mitä ne kropsut ovat. Täällä päin kun on tosiaan sanonta et, on poika tullut maalta ja on vain tuota kropsua evähnä. Tai kainalossa
Soot vaan ´muualta´ ku et hyvänpäälle ymmärrä :)) Tuo sanonta on " Oon Kurikasta ja mul on kropsua evänähä " minen oo mut kropsuahan pannari o.
Pitääkin uhmata hiilaritonta ruokavaliotani ja paistaa pläjäyttää muutamat mokkooset huomenissa, kahvin kanssa just´eikä melkein :)
Minunkin kaverini ovat sanoneet et mikä ihme sinua saa luulemaan niiden hyvänmakuisuuden, mut kun on todellakin kersasta saakka niitä syönyt ne on minunmielestäni hyviä :)
Onko mokkoset jotain hapanmaitotuotetta, jos niihin laitetaan soodaa?
Ja, pääasia, mitä neitoselle kuuluu? Hyvää, toivon ma.
No piimään suositellaan tehtävän, mut kyllä maitokin käy, enempi soodaa sit.
Niin, itkuja isoja tulossa. Olikin suuri operaatio ja enää ei,... takajalan nivusessa jo uusi tulossa. Pökkyrässähän tuossa nukuskelee ja kaikin voimin yrittää kauluria saada irti, ärisee kuin mikäkin... mut kipeä varmasti on.
Lääkäri kehoitti surutyön käsittelemiseen, eipä mieli mettä keitä .
Totta oon että muualta, mutta monta on tuntenut jotka on tuolta Kurikastakin ja nythän Jurvakin on Kurikkaa.
Yks kuuluisuus Kurikasta on se Ollilan Jorma jonka kansa tuli pelailtua ja puhuttua juuri silloin ku muuttivat tänne meirän isiemmän maille (tosin sitä ei kyllä huomaa et olisi asia noin ?)
Joten kai tuollakin Jormalla oli kropsua evänähä kun me ensimmäisen kerran tavattiin.
Niinhän se on, lättyjä riittää, mutta.
Juuri illalla, taas kerran mekin mietimme kultaamme.
Voimia teillekin, ei ole elämää ilman ikävää.
Niin pahalta kuin se tuntuukin, ja kuinka se syvältä sydäntä syövertää.
No mut eikös Mietaan Jussi nyt kuitenkin kuuluisampi legenda :) Jotakin saanut omin voimin aikaan, ei vain ole luopunut murteestaan ja olisiko ihan syy kun ei arvosteta kuten kuuluisi? Minulle rakas e-p, ja karjalanmurre on kuin laulua, mutta olenpa saanut kuulla pohjalaisesta murteestani nuorna niin ilkeästi et piankin opin ei kenkään murretta.
En myöskään miukuta, mut tykkään kyllä ja joskus vastailenkin ihan kokeilumielessä osaanko... en osaa.
Testailin silloin aiemmin niitä testejä...tunnetko/osaatko murteesi, pärjäsin Tampereen murteella parhaiten, ja huonoiten e-p murresanojen tuntemisilla. Olin yllättynyt.
Mietaa on varmaan Kurikkalaisista kuuluisampi legenda ?
Mutta itse en ole sanaakaan vaihtanut Mietaan kanssa henkilökohtaisesti toisin kun j.Ollilan kanssa jo kun hän oli noin kymmenen vuoden ikäinen.
Tuosta ja noista murteista, kyllä täällä niitä oppi ties mitä kun oli paljon karjalaisia ja ympäri pohjanmaata muuttanut työnperässä ihmisiä.
Ja sitten oli vieläpä nuo hurritkin, kuten isäni. Et kyllä siinä oli aivan sekaisin illalla ku meni maate ja päivän aikana enemmän ku kerran täytyi kysyä et TÄH ? .. ;)
Tukholmassa tai Turussa moni suomalainen oletti että olen Hesasta kotoisin kun kuuntelivat puhettani, ja aina piti oikaista heitä.
Tosin olen ollut yli pari vuotta tuolla Hesassakin.
Joten oppihan sielläkin joitakin sanontoja.
Kuten, mitä yhteistä on ruotsalaisella ja savolaisella työttömällä?
Molemmat etsivät hommoo.
Arvovaltainen mieskö, hänen korkeutensa suvaitsee saapua syömään lettujasi, siin nimenomaan lettuja tai räikäleitä, niin niitä täällä itäsuomessa kutsutaan, ja syödään mansikkahillon ja jäätelön kerä, joskus hunajalla sipastuna :)
Paholaisen painovirhe, siis räiskäleitä..ja joskus riekaleitakin, kun tarttuvat pannuun.. :)
Täällä sitä on vaan isäntää hyvitelty. Meillä meni päinvastoin, suunnilleen. Ja kiitollinen osaan olla ;-)
Jouduin tänään lähi-isoonkylään vähän kuin pakosta, kuljetusavuksi, ja reissuun kun lähdetiin niin varsinaisen asian lisäksi erikoisliikkeet ja hullut päivät sun muut kauppakeskukset oli käytävä läpi. Kuljettajana ja yleistukihenkilönä tietysti osallistuin ostosten tekoon ja kaikkea mukavaa löytyikin, esim. uudenuutukaiset sähäkät farkut kympillä, upeat kevätkorkkarit, sitä uutta kenkämuotia, vielä kirppareilta jotain, jne.
Kun väsyneenä viimein palasin kotiin niin tupa tuoksui ja isäntä oli pistänyt pöydän koreaksi. Kolme tuttua miehenpuolta istui pöydän ympärillä tyytyväisenä, jutteli ja joi kahvia ja söi ternimaitopannaria, lakkoja kyytipoikana.
Olipa ihana tulla nälkäisenä ja väsyneenä valmiiseen pöytään!
Ah ja oh, ternimaitouunijuusto. Hipaus sokkuria ja kanelia nenänpäässä.
Voiko ihanampaa ollakaan, kuin lusikalla leikkautuva juusto, herahtaa vesi kielelle pelkästä muistikuvasta.
Rahkaletut ... on ne vaan niin hyviä
http://www.olivialehti.fi/Blogit/Nelliinanvaatehuone/tabid/345/Post/9349/Default.aspx
Eka lätty ei mulla ainakaan koskaan onnistu.
Kai pannun lämpöaste on liian alhainen?
Just niin, se onkin myttylettu..meillä :)