Se on enemmänkin vaihe varttumisessa,ellei kallonkutistajat ole ehtineet viellä sekoittaa päätä lääkkeillään,ujous kyllä häipyy ympäristötekijöissä normaalissa kasvuyhteisössä.Ei missään lakitoksessa.
Ujous ei ole mikään mielisairaus
järki käteen
2198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ujous ja sosiaalisten tilanteiden fobia on kaksi TOTAALISEN eri asiaa. Ujous on luonteenpiirre joka on, ja kenties aina pysyykin eikä ole sen suuremmin haitaksi elämälle. Sos. til. fobia on sairaus, joka ujoudesta voi pahimmassa tapauksessa kehittyä. Itse hieman kärjistäen erottelen nämä kaksi esim. niin, että fobiassa yhdistyvät ujon ajatusmaailma ja fyysiset oireet, joita ei terveesti ujolla ole.
Lääkkeitä en kannata tässä asiassa kuin vasta viimeisenä hoitokeinona ja mahdollisimman vankoin perustein. Kuitenkin niiden, jotka eivät tästä pirullisesta sairaudesta kärsi tulisi muistaa, että kun ujoudesta tulee jotain muutakin kuin pelkkää ujoutta niin ei siinä ole vain kyse siitä mitä kehtaa tai uskaltaa tehdä, vaan myös siitä miten kroppa panee parhaansa mukaan hanttiin.
On muuten jännä, miten voikaan ymmärtää asioita niin väärin. Kun puhutaan näistä fyysisistä oireista niin aika usein mainitaan hikoilu, punastelu, "ajatusten tyhjeneminen", panikointi, tärinä yms. Veikkaanpa, että suuri enemmistö "normaaleista" ja terveesti ujoista ei tiedä todellista merkitystä ko. käsitteiden takana, minä en tiennyt vuosi sitten. Voi kunpa en tietäisi vieläkään...
Ujous = terve luonteenpiirre, tekee ihmisestä ystävällisemmän.
Sosiaalisten tilanteiden pelko = SAIRAUS, SAIRAUS, SAIRAUS ja vielä kerran SAIRAUS.
Hyvin kirjoitettu. Lisään vielä, että jos se rajoittaa huomattavasti normaalia elämää (invalidisoi), niin silloin on kyseessä fobia.
Itse olen ollut aina ujo, jonkin aikaa nuorena oli todettuna tämä sosiaalisten tilanteiden pelko, pääsin siitä yli ja nyt olen edelleen "vain" ujo.