perus saku hakusessa

Ei sitä olla jokapojalle seurakoiraksi ottamassakaan, väitän että minulla on tarpeeksi kattava kokemus palveluskoirista jopa niitä kenttäpyssyjä kouluttaakseni, mutta nyt on asia niin etten HALUA kisatorpedoa. En tee mitään sellaisella koiralla koska en työskentele missään sellaisessa paikassa jossa siitä olisi minulle hyötyä.

Kyllä joku järki siinäkin pitää olla, ei niitä työkoiria nyt voi niin paljolle olla tarvetta mitä pentuja syntyy. Ja jollei tarvetta oikealle työkoiralle ole kuin parille tuhannelle niin miksi niiden loppujenkin pitää olla vastaavan korkeaviettisiä ja teräviä, kun jokatapauksessa joutuvat normi harrastajalle?

Kuten sanoin, kisaamaan en ole menossa ja kotikoiralla tarkoitan koiraa, jonka kanssa en kisaa enkä työskentele, mutta jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti----rauhallisia lajeja, joissa vaaditaan keskittymiskykyä ja hyvää hermorakennetta.

Onko saksanpaimenen ottajan kriteeri suojeluharrastus tai kisoissakäynti? On sekin aika kaukana saksanpaimenen alkuperäisestä käytöstä. Ja kyllä siinä kohtaa ollaan tultu alaspäin saksanpaimenkoirien tilanteessa jos se ei käy enää kuin suojeluun tai kovatasoiseen agressiiviseen harrastamiseen. Miten jälki, haku, rauniot tai vaikkapa vepe on huonompaa harrastusta saksanpaimenelle kuin suojelu? Näissä harrastuksissa koira ei tarvitse korkeaa saalisviettiä tai puolustusviettiä, toki normaali viettitaso on eduksi koulutuksessa.

Ehkä tuo sekalinjaisuus olisi vastaus minulle, mutta kun sekin on näemmä lähinnä valtionsalaisuus kuka kasvattaa hyviä sekalinjaisia. Saksanpaimenkoirakasvattajia on niin paljon että menee ikä ja terveys lähteä kahlaamaan niitä läpi, mutta sille tielle lähdin jo, eikä ole montakaan kymmentä kasvattajaa jäljellä enää.

UPDATE_9922040 kirjoitti:

Ei sitä olla jokapojalle seurakoiraksi ottamassakaan, väitän että minulla on tarpeeksi kattava kokemus palveluskoirista jopa niitä kenttäpyssyjä kouluttaakseni, mutta nyt on asia niin etten HALUA kisatorpedoa. En tee mitään sellaisella koiralla koska en työskentele missään sellaisessa paikassa jossa siitä olisi minulle hyötyä.

Kyllä joku järki siinäkin pitää olla, ei niitä työkoiria nyt voi niin paljolle olla tarvetta mitä pentuja syntyy. Ja jollei tarvetta oikealle työkoiralle ole kuin parille tuhannelle niin miksi niiden loppujenkin pitää olla vastaavan korkeaviettisiä ja teräviä, kun jokatapauksessa joutuvat normi harrastajalle?

Kuten sanoin, kisaamaan en ole menossa ja kotikoiralla tarkoitan koiraa, jonka kanssa en kisaa enkä työskentele, mutta jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti----rauhallisia lajeja, joissa vaaditaan keskittymiskykyä ja hyvää hermorakennetta.

Onko saksanpaimenen ottajan kriteeri suojeluharrastus tai kisoissakäynti? On sekin aika kaukana saksanpaimenen alkuperäisestä käytöstä. Ja kyllä siinä kohtaa ollaan tultu alaspäin saksanpaimenkoirien tilanteessa jos se ei käy enää kuin suojeluun tai kovatasoiseen agressiiviseen harrastamiseen. Miten jälki, haku, rauniot tai vaikkapa vepe on huonompaa harrastusta saksanpaimenelle kuin suojelu? Näissä harrastuksissa koira ei tarvitse korkeaa saalisviettiä tai puolustusviettiä, toki normaali viettitaso on eduksi koulutuksessa.

Ehkä tuo sekalinjaisuus olisi vastaus minulle, mutta kun sekin on näemmä lähinnä valtionsalaisuus kuka kasvattaa hyviä sekalinjaisia. Saksanpaimenkoirakasvattajia on niin paljon että menee ikä ja terveys lähteä kahlaamaan niitä läpi, mutta sille tielle lähdin jo, eikä ole montakaan kymmentä kasvattajaa jäljellä enää.

No ei kaikki syntyvät saksanpaimenkoirat todellakaan ole mitään kisatykkejä. Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia.

Sinulla ei ole tietoa mitä suojeluharrastus on ja mitä se koiralta vaatii tai sitten ilmaiset itseäsi perin huonosti. Todella terävällä ja aggressiivisella koiralla ei suojelussa nykyään pärjää, jos edes kisoihin asti pääsee. Monet harrastavat noita jälki/haku ym. suojelu-käyttölinjaisilla koirilla. Jo pelkän tottelevaisuuden koulutuksessa voimakas saalisvietti on hyödyksi, ei nykyään enää perässä laahustavalla koiralla pärjää.

Ja sekalinja ei tarkoita sitä, että ne olisivat jonkinlaisia keskiarvokoiria, sieltä voi tulla ihan yhtä vaikeita koiria kuin käyttölinjastakin. (Tai no mielestäni tyypillinen käyttölinjainen saksanpaimenkoira ei ole vaikea. Ihmiset ovat vain niin kädettömiä koirankouluttajia nykyään.)

ei onnistu kirjoitti:

No ei kaikki syntyvät saksanpaimenkoirat todellakaan ole mitään kisatykkejä. Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia.

Sinulla ei ole tietoa mitä suojeluharrastus on ja mitä se koiralta vaatii tai sitten ilmaiset itseäsi perin huonosti. Todella terävällä ja aggressiivisella koiralla ei suojelussa nykyään pärjää, jos edes kisoihin asti pääsee. Monet harrastavat noita jälki/haku ym. suojelu-käyttölinjaisilla koirilla. Jo pelkän tottelevaisuuden koulutuksessa voimakas saalisvietti on hyödyksi, ei nykyään enää perässä laahustavalla koiralla pärjää.

Ja sekalinja ei tarkoita sitä, että ne olisivat jonkinlaisia keskiarvokoiria, sieltä voi tulla ihan yhtä vaikeita koiria kuin käyttölinjastakin. (Tai no mielestäni tyypillinen käyttölinjainen saksanpaimenkoira ei ole vaikea. Ihmiset ovat vain niin kädettömiä koirankouluttajia nykyään.)

Täytyy vielä lisätä tuohon viimeiseen kappaleeseen, että minun saksanpaimenkoiristani vaikein, vietikkäin ja vilkkain on ollut sekalinjainen, vaikka muutama käyttölinjainenkin on ollut.

UPDATE_9922040 kirjoitti:

Ei sitä olla jokapojalle seurakoiraksi ottamassakaan, väitän että minulla on tarpeeksi kattava kokemus palveluskoirista jopa niitä kenttäpyssyjä kouluttaakseni, mutta nyt on asia niin etten HALUA kisatorpedoa. En tee mitään sellaisella koiralla koska en työskentele missään sellaisessa paikassa jossa siitä olisi minulle hyötyä.

Kyllä joku järki siinäkin pitää olla, ei niitä työkoiria nyt voi niin paljolle olla tarvetta mitä pentuja syntyy. Ja jollei tarvetta oikealle työkoiralle ole kuin parille tuhannelle niin miksi niiden loppujenkin pitää olla vastaavan korkeaviettisiä ja teräviä, kun jokatapauksessa joutuvat normi harrastajalle?

Kuten sanoin, kisaamaan en ole menossa ja kotikoiralla tarkoitan koiraa, jonka kanssa en kisaa enkä työskentele, mutta jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti----rauhallisia lajeja, joissa vaaditaan keskittymiskykyä ja hyvää hermorakennetta.

Onko saksanpaimenen ottajan kriteeri suojeluharrastus tai kisoissakäynti? On sekin aika kaukana saksanpaimenen alkuperäisestä käytöstä. Ja kyllä siinä kohtaa ollaan tultu alaspäin saksanpaimenkoirien tilanteessa jos se ei käy enää kuin suojeluun tai kovatasoiseen agressiiviseen harrastamiseen. Miten jälki, haku, rauniot tai vaikkapa vepe on huonompaa harrastusta saksanpaimenelle kuin suojelu? Näissä harrastuksissa koira ei tarvitse korkeaa saalisviettiä tai puolustusviettiä, toki normaali viettitaso on eduksi koulutuksessa.

Ehkä tuo sekalinjaisuus olisi vastaus minulle, mutta kun sekin on näemmä lähinnä valtionsalaisuus kuka kasvattaa hyviä sekalinjaisia. Saksanpaimenkoirakasvattajia on niin paljon että menee ikä ja terveys lähteä kahlaamaan niitä läpi, mutta sille tielle lähdin jo, eikä ole montakaan kymmentä kasvattajaa jäljellä enää.

Sekään kun ei vielä riitä että löydät sen hyvän kasvattajan. Ympäröivä elämä muokkaa pennusta omanlaisensa. Toisinsanoen hyvän pennun voi pilata huono ohjaaja tai huonosta pennusta voi tulla ihan hyvä jos ohjaaja osa hommansa.
Jokotai mutta aina se vika on siinä kasvattajassa varsinkin jos pentu ei olekaan lopulta hyvä.

ei onnistu kirjoitti:

No ei kaikki syntyvät saksanpaimenkoirat todellakaan ole mitään kisatykkejä. Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia.

Sinulla ei ole tietoa mitä suojeluharrastus on ja mitä se koiralta vaatii tai sitten ilmaiset itseäsi perin huonosti. Todella terävällä ja aggressiivisella koiralla ei suojelussa nykyään pärjää, jos edes kisoihin asti pääsee. Monet harrastavat noita jälki/haku ym. suojelu-käyttölinjaisilla koirilla. Jo pelkän tottelevaisuuden koulutuksessa voimakas saalisvietti on hyödyksi, ei nykyään enää perässä laahustavalla koiralla pärjää.

Ja sekalinja ei tarkoita sitä, että ne olisivat jonkinlaisia keskiarvokoiria, sieltä voi tulla ihan yhtä vaikeita koiria kuin käyttölinjastakin. (Tai no mielestäni tyypillinen käyttölinjainen saksanpaimenkoira ei ole vaikea. Ihmiset ovat vain niin kädettömiä koirankouluttajia nykyään.)

Sinulle kädetön narsuteinipissis, olet täysin väärässä.

"Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia."

Mihin perustat yleistyksesi? Mulla on näyttölinjainen kohta kymmenen vuotias sakemanni, terve sekä fyysisesti että päästään.

13+1 kirjoitti:

Sinulle kädetön narsuteinipissis, olet täysin väärässä.

"Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia."

Mihin perustat yleistyksesi? Mulla on näyttölinjainen kohta kymmenen vuotias sakemanni, terve sekä fyysisesti että päästään.

Ei onnistu:

Taidat lisäksi sairastaa skitsofreniaa kommenttiesi perusteella:

"Vanhan ajan sakuja mainostavat nykyään vain tehtailijat, rehelliset kasvattajat kasvattavat ihan rehellisesti nykyisiä näyttö-, käyttö- tai sekalinjaisia."

"Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia."

13+1 kirjoitti:

Sinulle kädetön narsuteinipissis, olet täysin väärässä.

"Näyttely- ja kotikoirakasvattajat myyvät pentunsa lähes kaikki seurakoiriksi, mutta itse en niitä pidä enää saksanpaimenkoirina, enkä suosittele niitä kellekään, terveys heikko ja ihan perusluonteissakin ongelmia."

Mihin perustat yleistyksesi? Mulla on näyttölinjainen kohta kymmenen vuotias sakemanni, terve sekä fyysisesti että päästään.

Voisit lopettaa tuon muiden keskustelijoiden haukkumisen, ja muutenkin töykeän asenteesi, parantaisi kirjoitustesi uskottavuutta huomattavasti.

Mihin perustan yleistykseni? Kokemuksiini ja tilastoihin. Jos esimerkiksi menet katselemaan koiranetistä indeksejä, niin keskimäärin käyttölinjaisilla koirilla on selvästi paremmat indeksit. Kasvattajapäivillä esiteltiin pari vuotta sitten tilasto perianaalifistelialle altistavasta geenistä, niin ylläri näyttelylinjassa oli tätä geenivirhettä huomattavasti enemmän. Se vähä mitä näyttelylinjaisia kentillä näkee (kun eivät kelpaa harrastajille niin aika vähän näkee), niin selvästi ominaisuuksiltaan huonompia ne ovat, ja tosiaan ihan perusluonteissakin on ongelmia. Rakennekin on jalostettu pelkkään nurmikentällä ravaamiseen eikä monipuoliseen käyttöön. Se, että sinun yksi koirasi on hyvä, ei kerro koko linjan tasosta mitään.

UPDATE_9922040 kirjoitti:

Ei sitä olla jokapojalle seurakoiraksi ottamassakaan, väitän että minulla on tarpeeksi kattava kokemus palveluskoirista jopa niitä kenttäpyssyjä kouluttaakseni, mutta nyt on asia niin etten HALUA kisatorpedoa. En tee mitään sellaisella koiralla koska en työskentele missään sellaisessa paikassa jossa siitä olisi minulle hyötyä.

Kyllä joku järki siinäkin pitää olla, ei niitä työkoiria nyt voi niin paljolle olla tarvetta mitä pentuja syntyy. Ja jollei tarvetta oikealle työkoiralle ole kuin parille tuhannelle niin miksi niiden loppujenkin pitää olla vastaavan korkeaviettisiä ja teräviä, kun jokatapauksessa joutuvat normi harrastajalle?

Kuten sanoin, kisaamaan en ole menossa ja kotikoiralla tarkoitan koiraa, jonka kanssa en kisaa enkä työskentele, mutta jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti----rauhallisia lajeja, joissa vaaditaan keskittymiskykyä ja hyvää hermorakennetta.

Onko saksanpaimenen ottajan kriteeri suojeluharrastus tai kisoissakäynti? On sekin aika kaukana saksanpaimenen alkuperäisestä käytöstä. Ja kyllä siinä kohtaa ollaan tultu alaspäin saksanpaimenkoirien tilanteessa jos se ei käy enää kuin suojeluun tai kovatasoiseen agressiiviseen harrastamiseen. Miten jälki, haku, rauniot tai vaikkapa vepe on huonompaa harrastusta saksanpaimenelle kuin suojelu? Näissä harrastuksissa koira ei tarvitse korkeaa saalisviettiä tai puolustusviettiä, toki normaali viettitaso on eduksi koulutuksessa.

Ehkä tuo sekalinjaisuus olisi vastaus minulle, mutta kun sekin on näemmä lähinnä valtionsalaisuus kuka kasvattaa hyviä sekalinjaisia. Saksanpaimenkoirakasvattajia on niin paljon että menee ikä ja terveys lähteä kahlaamaan niitä läpi, mutta sille tielle lähdin jo, eikä ole montakaan kymmentä kasvattajaa jäljellä enää.

Abc126: mitäs tarkoitusta varten ne sakut on sit kehitetty?? Ja eiköhän toi jälkikin kuulu suojeluun!(A-osaan. Suojelussahan on kolme osa-aluetta, A:jälki B:tottelevaisuus C:suojelu)

UPDATE_9922040 kirjoitti:

Ei sitä olla jokapojalle seurakoiraksi ottamassakaan, väitän että minulla on tarpeeksi kattava kokemus palveluskoirista jopa niitä kenttäpyssyjä kouluttaakseni, mutta nyt on asia niin etten HALUA kisatorpedoa. En tee mitään sellaisella koiralla koska en työskentele missään sellaisessa paikassa jossa siitä olisi minulle hyötyä.

Kyllä joku järki siinäkin pitää olla, ei niitä työkoiria nyt voi niin paljolle olla tarvetta mitä pentuja syntyy. Ja jollei tarvetta oikealle työkoiralle ole kuin parille tuhannelle niin miksi niiden loppujenkin pitää olla vastaavan korkeaviettisiä ja teräviä, kun jokatapauksessa joutuvat normi harrastajalle?

Kuten sanoin, kisaamaan en ole menossa ja kotikoiralla tarkoitan koiraa, jonka kanssa en kisaa enkä työskentele, mutta jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti----rauhallisia lajeja, joissa vaaditaan keskittymiskykyä ja hyvää hermorakennetta.

Onko saksanpaimenen ottajan kriteeri suojeluharrastus tai kisoissakäynti? On sekin aika kaukana saksanpaimenen alkuperäisestä käytöstä. Ja kyllä siinä kohtaa ollaan tultu alaspäin saksanpaimenkoirien tilanteessa jos se ei käy enää kuin suojeluun tai kovatasoiseen agressiiviseen harrastamiseen. Miten jälki, haku, rauniot tai vaikkapa vepe on huonompaa harrastusta saksanpaimenelle kuin suojelu? Näissä harrastuksissa koira ei tarvitse korkeaa saalisviettiä tai puolustusviettiä, toki normaali viettitaso on eduksi koulutuksessa.

Ehkä tuo sekalinjaisuus olisi vastaus minulle, mutta kun sekin on näemmä lähinnä valtionsalaisuus kuka kasvattaa hyviä sekalinjaisia. Saksanpaimenkoirakasvattajia on niin paljon että menee ikä ja terveys lähteä kahlaamaan niitä läpi, mutta sille tielle lähdin jo, eikä ole montakaan kymmentä kasvattajaa jäljellä enää.

Ite oon samoilla linjoilla. Jos löydät sen HYVÄN sekalinjakasvattajan laittaisitko tänne vaikkapa linkin. Oisin itsekkin kiinnostunut ottamaan "kotikoiran" en aikapommia. =)

kotikoira 1 : Aika mitäänsanomattomat kotisivut.Koirasta ei ole muuta tietoo ku pelkkiä kuvia.Eipä pelkkien kuvien perusteella voi tutkia koiras sukua

Ei millään pahalla, mutta ainakin kuvissa koira näyttää takaosastaan melkoisen ylikulmautuneelta. Ei todellakaan mikään "vanhan ajan saksanpaimenkoira".

.... kirjoitti:

kotikoira 1 : Aika mitäänsanomattomat kotisivut.Koirasta ei ole muuta tietoo ku pelkkiä kuvia.Eipä pelkkien kuvien perusteella voi tutkia koiras sukua

Se on tarkoituskin, suvusta kerrotaan niille jotka ovat todella hankkimassa hyväluontoista ja tervettä kotikoiraa itselleen eikä sinunkaltaisillesi teinikyylille. Ja kuten sivustolla on kerrottu ja osaat lukea sivusto on vasta työn alla.
Juuri sinunkaltaistesi kommenttien vuoksi näitä ns. kotikoiria on alettu suosimaan tänäpäivänä enenevästi kisatykkien sijaan.

2+3 kirjoitti:

Se on tarkoituskin, suvusta kerrotaan niille jotka ovat todella hankkimassa hyväluontoista ja tervettä kotikoiraa itselleen eikä sinunkaltaisillesi teinikyylille. Ja kuten sivustolla on kerrottu ja osaat lukea sivusto on vasta työn alla.
Juuri sinunkaltaistesi kommenttien vuoksi näitä ns. kotikoiria on alettu suosimaan tänäpäivänä enenevästi kisatykkien sijaan.

2 3 : Ja millähän perusteella olen teini?Jos meinaa pennuttaa koiran,kyllä sinne kotisivuille pitäs laittaa myös koiran rekisterinimi tms,jotta kiinnostuneet voisivat tutkia sukua.Mä en etsi koiraa pelkkien kuvien perusteella.Kuvat kun eivät kerro suvusta yhtään mitään.Ja satun omistamaan terveen & hyväluonteisen sakemannin.Pentua en ole tällä hetkellä ottamassa,vaikka pentukuume kova onkin.Enkä pentua ottas sellaselta,joka ei koiransa suvusta kerro mitään.

Höpö höpö, taidat sinäkin olla joku koirankierrättäjänarsisti jolle ei kelpaa mikään muu kuin täydellinen ja nyt olet ottamassa uutta pentua kun vanha ei osoittautunutkaan siksi mitä siltä olisit halunnut. Koiranlukutaidottomuuttasi tuosta saat syyttää, yritähän nyt vaan pärjätä sen koirasi kanssa äläkä heti vaihda sitä uuteen pentuun, idiootti.

Ottaisin kyllä mieluummin vaikka vähän vanhemman koiran, jos sopiva sattuisi kohdille. Olen nyt käynyt kasvattajien sivuja läpi ja yllätyksekseni eräs käyttöpuolen kennel kiinnostaa eniten. Ajattelin soitella ja kysellä tilannetta, haistella mahdollisuutta että ehtisi valita omansa ajoissa, kun monessa paikassa vain pari pentua jäljellä.

Niin ja itsellä on hyviä kokemuksia Jenidonin kennelistä, toki muitakin hyviä on, kuten Wolfrock's, Sissinheimon ja Musketeer's. Paljon on ollut hyvää sanottavaa ihmisillä näistä kenneleistä, mitä olen koulutuskentillä, kisoissa ja koirapuistoissa jutellut koiraihmisten kanssa. Toki tutkin myös KoiraNettiä -sieltä saa hyvin informaatiota koirien terveydestä, joka näiden kenneleiden osalta ja kunnossa. Näille kasvattajille ei koiranetin mukaan kovin montaa rakennevikaista yksilöä synny (lonkat ja kyynärät suurimmilla osasta jälkeläisillä ihan ok ja jalostukseen käytettävät vanhemmat terveitä myös).

No ehkä kirjoitin hätiköivästi kun juuri olin shokkina tajunnut ettei asiat ole enää kuten ennen, mutta juuri tuon tajusin itsekin kun mietin ja selasin kasvattajien sivuja.

Kyselen siis pentueesta sellaista jäyhää jököttäjää, jollaisesta itse tykkään eniten, liiallisen vilkkaat kun ovat minulle kauhistus. Toki luotan myös kasvattajan näkökulmaan, ts, jos ei minulle jotain pentua suosittele niin en sitä väen vänkään lähde tavoittelemaan.

Tää on niin niskakarvoja puistattava lause mulle ku ikinä.

"Saksanpaimenkoira liitosta kannattaa katsoa kasvattaja listaa, siellä on aika paljon hyviä, asiantuntevia kasvattajia:"

Juu ostin 1000 e maksavan koiranpennun juuri näitten sivujen perusteella ja Hyvältä kasvattajalta. Kuinkas kävikään, koira oli niin kipee ku ikinä ja vielä häntämutkallinen. Pentu palautettiin kasvattajalle ja kovasti se kasvattaja sanoi, ettei huomannut esim. häntämutkaa. Mikä helvetin asiantunteva kasvattaja tommonen on??? Et se siitä asiantuntemuksesta. Raha taitaa olla se ainut motiivi, koirilla ei niinkään väliä.

En suosittelisi, kyllähän sairaita sattuu kaikille mutta tämän kasvattajan suhtautuminen asiaan syyllistämällä omistajaa ei ole asiallista.

http://www.spl.fi/keskustelu/keskustelu/viewtopic.php?p=6882#p6882
http://www.spl.fi/keskustelu/keskustelu/viewtopic.php?p=8637#p8637

Juu,Sonorialla on ihan hyvännäköisiä sakemnaneja & melko terveitäkin ovat.Jos jollaki sairauksia,kasvattaja kertoo niistä avoimesti,mitään salailematta

Hyvä paikka, mutta en kyllä aloittajan tarpeisiin lähtisi sieltä koiraa kysymään. Vietikkäitä harrastuskoiria.