Tämmöstä vähän on joo, nyt on taas vähän heikko fiilis pään sisällä.
Tää on muuten ihan hanurista tämmönen, välillä ei vaivaa mikään ja tulee hymyillen hoidettua kaikki maholliset hommat ja tuntuu että pystyis ihan mihin vaan.
Mut sitten se taas tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kaikki on taas toisin muutamassa minuutissa.
Olis hienoo olla normaali ja tasane olotila aina, tai edes jompi kumpi ääripää sitten kokoajan.
Mut ei tämmöstä jaksa kun kokoajan heittelee fiilikset puolelta toiselle.
Aina kun on parempi fiilis niin haluis olla ihmisten kanssa ja mennä kaikkialle ja tehä kaikkee, mut kun on yksinäinen niin ei tule mentyä ja tehtyä sit kuitenkaan.
Toisessa tilassa ei välttämättä paljoo jaksaiskaan kyllä hirvesti ihmisiä.
On tää vaikeeta, aina ja ikuisesti.
Tää on muuten ihan hanurista tämmönen, välillä ei vaivaa mikään ja tulee hymyillen hoidettua kaikki maholliset hommat ja tuntuu että pystyis ihan mihin vaan.
Mut sitten se taas tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kaikki on taas toisin muutamassa minuutissa.
Olis hienoo olla normaali ja tasane olotila aina, tai edes jompi kumpi ääripää sitten kokoajan.
Mut ei tämmöstä jaksa kun kokoajan heittelee fiilikset puolelta toiselle.
Aina kun on parempi fiilis niin haluis olla ihmisten kanssa ja mennä kaikkialle ja tehä kaikkee, mut kun on yksinäinen niin ei tule mentyä ja tehtyä sit kuitenkaan.
Toisessa tilassa ei välttämättä paljoo jaksaiskaan kyllä hirvesti ihmisiä.
On tää vaikeeta, aina ja ikuisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nytkin olen aivan väsyksissä ja uupunut, kun on ollut liian kova työtahti päällä viime aikana :( Onneksi tänään ja huomenna on ns. "vapaapäivä", joka kyllä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että töitä on kuitenkin pakko tehdä.
Iän myötä tämä on kyllä onneksi hieman tasoittunut, eikä enää lähde juoksemaan ihan suin päin joka paikkaan hetken mielijohteesta, nuoruudessa sitä tuli tehtyä yhtä sun toista :D
Oletko nainen vai mies ja paljonko on ikää?
Sama täällä, varsinkin keväällä, mielialat vaihtelle tosi nopeasti vitutuksesta ilon tunteeseen.
Toisaalta kun olen koko ikäni ollut tällainen friikki niin siihen on jo tottunut.
Kerran kokeilin rauhoittavia ja olo oli tosi tasainen, kuvailin oloani lääkärille joka sanoi että "normaalin" ihmisen olotila on tuollainen.
Minusta se tuntui tappavan tylsältä joten pitaydynin tässä omituisessa itsesäni.
en edes halua olla normaali, vaan juuri se mikä oikesti olen.
Kaikenlainen kaavoihin kangistuminen ahdistaa minua.
Olen aina ollut erilainen, kuin muut ja tulen aina olemaankin.
Mitään lääkkeitä en ole koskaan tarvinnut, enkä usko tarvitsevani.
Mihin terve ihminen lääkkeitä tarvitsee?