Elikkä meillä on vähän yli 3 vuotias pieni tyttö joka on ollut aina aika huono syömänen. Siitä on ollutkin huoli melkeen aina, koska tyttö on ikäisiään paljon pienempi. Elikkä osaa kyllä varmastisyödä itse ja myös syökin. On myös aina ollut sellainen, että haluaisi että syötettään. Mikä siis neuvoksi että pääsee tuosta kierteestä pois. Itse niin haluaisin jo että ei tarvitse syöttää, koska tyttö on jo sen ikäinen. Eikä sitten kiinnosta saada sellaisia kommentteja että huh huh se on jo sen ikäinen että täytyisi syödä itse ja että kyllä meidän lapset on syönyt aina itse. Tiedän että varmasti monet syö jo 1 vuotiaana täsin itse ja mainio juttu tottakai. Tiedän että vika on myös minussa, koska olen syöttämään ruvennut ja siihen lapsi tottunut. Johtuu vaan siitä vaan että huoli on pienestä tytöstä ollu :( Olisi mukava kuulla jos jollakin olisi samanlaisia kokemuksia.
3v haluaa vieläkin että syötettän. Mikä avuksi?
tiuhti
8925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä sama juttu,lapsi on 2,5v.Alipainoisena keskosena syntyi,joten pitkään meni painon kiinni saamisessa ja syönti on huonoa ollut aina.Muutaman lusikallisen/haarukallisen syö itse,mutta lopun syötän tai osan lopusta.En ole stressannut asialla,mutta toinen lapsi olisi työn alla ja ajattelin,että eiköhän opi syömään sitten kun äidillä ei ole aikaa syöttää.Niinhän nuo on vaikeilta tuntuneet potta-asiat,tutista luopuminen,uhma,puhumaan oppiminen jne.sujuneet aika helposti,vaikka niitä on tullut itse stressattua.Lapsi on vain tullut kypsäksi oppimaan ja meillä myös kehuminen isoksi tytöksi auttaa oppimisessa.
No en osaa neuvoja antaa, meillä on poika, joka aina haluaa, että syötetään. Osaa kyllä itsekin ja jos lautasella on jotain herkkua, syö mukisematta ja nopeasti ihan itse. Normiruoka/puuro, tms. menee aina siihen, että ruokailu kestää ja kestää, työntää lautasen minulle ja pyytää syöttämään.. Ikää on nyt 2 v. Ja poika tosiaan on tosi hoikka, joten aina olen stressannut hänen syömisiään. Painon ei olisi yhtään varaa ainakaan pudota.
Minulla on vasta 1-vuotias lapsi, joten elämästä 3-vuotiaan kanssa ei ole vielä kokemusta.
Minulle kuitenkin juolahti mieleen ajatus, että voisiko kysymys olla valtapelistä??
Teillä kaikilla kolmella lapsi on hoikka/pieni ikäisekseen ja te haluatte tietysti ruokkia lasta, että tämä pysyisi käyrillä (omakin lapsi kulkee miinuskäyrillä, joten tiedän millaisia tunteita ja yritystä se aiheuttaa saada lapsi syömään enemmän).
Kuulostaa siltä, että lapsi määrää ruokailu tilanteissa. Miten teillä ruokailutilanne menee jos annatte lapselle ruoan itse syötäväksi? Lapsi leikkii sillä? sitten te yritätte houkutella syömään eritavoin? lahjonta, palkinta, uhkailu? :D Joudutteko houkuttelemaan myös silloin kun itse syötätte lasta?
Entäs jos lapsi kieltäytyy syömästä? mitä teette silloin?
Sen verran uskaltaisin veikata, ettei yksikään teidän lapsista itseään tahallaan näännytä nälkään. Miltä tuntuisi, jos kahden viikon ajan lapsi saisi syödä itse sen verran kuin haluaa. Jos se on yksi lusikallinen ruokaa/ateria, niin se olisi sitten vaan yksi lusikallinen.
Kerrotte lapselle, että hän on iso ja hieno lapsi ja nyt on hänen aika alkaa syömään itse tästä lähtien (kerrotte sen jo illalla, että tällainen järjestys alkaa aamusta). Aamulla laitatte normaalit aamupalat pöytään ja annatte syödä. Ette houkuttele syömään tms. Jos lapsi sanoo, ettei osaa niin sanoo vaan että nyt sitä harjotellaan eikä haittaa vaikka syöminen menisikin hassusti. Kun lapsi sanoo ettei ole enää nälkä ja on jo syönyt, niin silloin pois pöydästä ja sanot, että hienosti syöty (vaikkei olisi syönyt mitään). Tällä samalla rutiinilla joka ateria parin viikon ajan. Ette houkuttele/lahjo/uhkaile lasta syömään vaan tarjoatte ruoan ja lapsi saa syödä mitä haluaa. Niin ja ruoka-aikojen ulkopuolella ei herkkuja tai ylimääräisiä välipaloja.
Kuulostaa varmasti kauhealta, niin tuntuisi minustakin oman lapseni kanssa kun yhdessä vaiheessa jokainen syöty lusikallinen oli voitto. Luulen, että lapsenne saattaa reagoida tähän voimakkaasti kun hänen ruoka-aikojen valtaansa murennetaan, mutta sinnillä vaan eteenpäin ja kiittämällä lasta.
Tässä ajatuksia minulta. Miltä kuulostaa??
Meillä ei houkutella eikä uhkailla/lahjota syömään, lapsi kyllä syö jos joku syöttää. Meillä ongelma on enemmänkin se, että lapsi "unohtuu" katselemaan esim. ikkunasta ulos eikä muista syödä, tai mietiskelee vain omiaan. Yksi ruokailukerta voi helpostikin kestää tunnin. Meillä on kuitenkin muitakin lapsia, joten ruokapöydässä ei voi käyttää näin paljoa aikaa. Minun on siis helpompi vain syöttää lapsi, niin päästään jatkamaan päivää. Jos lapsi syö itse, täytyy ruokaa lämmittää useamman kerran session aikana ja ruokaa tosiaan saattaa mennä se pari lusikallista.
Meillä on 2 vuotias taapero, jota myös syötetään lähes täysin. Osaa kyllä suuhun laittaa lusikan jne. ja joskus syö osan ruoasta kun laitetaan tavaraa valmiiksi lusikkaan, mutta ei vain viitsi tai sitten vain tökkii ruokaa lusikalla ja loppujen lopuksi alkaa levittää ruokaa pöydälle ja muuten leikkimään sillä.
Helpommalla ja nopeammin pääsee kun syöttää.
Koskaan ei olla kyllä kesken ruoan alettu ruokaa uudelleen lämmittämään, vielä muutama kuukausi sitten oli niin hidas nielemäänkin, että syöttämälläkin ruoassa meni aina se tunti. On niin tottunut syömäänkin kylmää ruokaa, että ruoka on muka kuumaa jos se on lämmintä.
Olen sanonutkin, että elämä helpottuisi 90% jos lapsi söisi itse. Varsinkin nyt kun meillä on myös vauva, joka on hereillä ollessaan tyytyväinen vain sylissä. Ehkä vielä joskus...
Ei ole valtapeliä,vaan lapsi unelmoi syödessään,on tosi hidas,saattaa pitää ruokaa suussaan 5min. jos ei uutta lusikallista ole äiti antamassa.Äitinikin sanoo,että jäisi syömättä tytöltä,jos vanhempi ei huolehtisi syöttämisestä.Ja normaali elämä kärsisi,jos lähes koko päivä pitäisi antaa aikaa syömiseen,kun kuitenkin kiukkuaa nälkää,kun kokeiltu on syöttämisen pois jättämistä.Varmaan oppisi syömään kovillakin konsteilla,mutta mitäpä tuota kiusaamaan vielä noin pientä.Sitäpaitsi neuvolan ohje on meillä ollut,että painon saaminen on etusijalla,kaikki keinot sallittuja mm.välipalat.En usko että enää kouluikäisenä tarvitsee syöttää.
Enemmänkin kuvittelisin syöttämisen olevan lapsesta kiva yhteinen hetki vanhemman kanssa,joka tuo turvallisuuden tunnetta.Itse en pystynyt imettämään ollenkaan,joten tavallaan vieroittamista ei ole tapahtunut.Tuttava perheessä sattui kuolemantapaus ja jo kouluikäinen lapsi haluaa mummonsa syöttävän häntä,kun ovat kahdenkesken.
Ilmeisesti tuo asia ei ole teille ongelma, kun toisaalta kuitenkin puolustat pikkuistasi :D
Onko tuo nyt niin maatakaatavaa, vaikka syötätkin. Itselläni on vähän alle 3v. tyttö ja pikkusisko on nyt alkanut maistella ruokia ja tämä isompikin on aika mustis siitä ja haluaa, että häntäkin syötetään. Välillä sitten syötänkin. Välillä aina näiltä palstoilta luen ja olen huomannut että n. 3 vuotiailla tuntuu olevan joku kausi, että joko kieltäytyvät syömästä tai sitten heittäytyvät syötettäväksi. Olisiko osaltaan kyse jostain ikäkausijutustakin?
Meilläkin tuo neiti on hoikka ja pienikokoinen, mutta luojan kiitos meidän neuvolassa ei ressata siitä asiasta kokoajan. Tyttö syö mitä syö ja sillä hyvä, toistaiseksi on kasvanut omaa käyräänsä kuitenkin jotakuinkin tasaisesti.
Paras ohje perusterveen taaperon kanssa on tosiaan tuo, että kaikkiturha stressi pois. Monipuolisesti, terveellisiä mieliruokia, tarjolle säännöllisesti ruoka-aikana ja sen on siinä. Ei valtapeliä.. Ei kiristystä, lahjontaa tai uhkausta..