olenko yksin?

Et ole yksin - mutta kuitenkin "niin Yksin"
Jokainen tapaus on niin erilainen ja tuska sen
kokee jokainen niin henkilökohtaisesti ja todeksi-
jotkut tuska hautaa alleen ja toiset se nostaa
taistelemaan - jälleen kerran - aina uudelleen.
Satuttaa eniten oman lapsen sairaus - oma
voimattomuus - tunne että en riitä, en jaksa enkä
pysty. Mihin? Mihin vielä minun pitäisi jaksaa,
enkö saisi olla heikko edes tähän pienen hetken-
jotta taas jaksan kerätä sirpaleet ja nousta
ylös - taistelemaan tämänkin taistelun loppuun...
Ei sinun niinkuin ei minunkaan tarvitse
olla "super-äiti" saan itkeä, saan tunnustaa oman
heikkouteni ja sanoa tänään en jaksa - antakaa
minulle edes hetki aikaa .. Oppia tuntemaan
kasvoton vihollinen joka taistelee lapsestani
niin epäreiluin keinoin.. antamatta minulle
mahdollisuutta edes arvata tulevaa...
Kukaan ei voi ymmärtää täysin tuskaasi - kukaan
ei koskaan rakasta lastasi niin kuin Sinä.
Ja huomista emme tunne - maalaamme elämän
taululle niin niin tummin sävyin huomisen
auringon - että se peittä pienimmänkin auringon
lämpimän säteen... Ei meitä voi tuomita siitä
että väsymme - me saamme olla myös yön pimeinä
tunteina heikkoja - huutaa tyhjyyteen sitä kipua
ja tuskaa joka vie tilaa sydämmestämme joka
jäytää sydänalassa - ja sen nimi pelko. Emme voi
sitä häätää pois - emme lahjoa sitä pois - se
tässä nyt on vaatien omaansa ja vieden välillä
synkimpään kuiluun - nostaen välillä meidät
toivon valtameestä ylös - ja hetkessä vetäen
meidät takaisin syvään tummaan kurimukseensa.
Ei elämä meille ole tarkoitettu varmaan helpoksi -
mutta se että, se vie melkein "hengen" ei tunnu
reilultakaan... ja jos panoksena on oman lapsen
henki - silloin pelataan elämän pelissä liian
kovin panoksin.. Jokainen meistä äideistä käy
läpi omaa helvettiä lapsen sairauden myötä -
tietäen oat voimansa ja sen että on taas pakko
jaksaa - tyynnyttää myös lapsen pelko ja valaa
rakkautta ja lohtua- siitä pohjattomasta elämän
kaivosta - jonka vesi on virta kyyneliemme...
Vielä tämän ja tämän taistelun jaksan - ja senkin
jälkeen ... juuri kirjoitin pitkän kirjeen
ystävälleni ja laitan viimeiset rivit siitä tähän:
"JOtenkin vaan se kipu etsii tietä asettua omiin
uomiinsa - mutta silloin se tulee esille kun sitä
ei kaivata... Miksi tuskan ja kivun piti jäädä
asumaan tyhjään huoneeseeni- sydämmeeni... Vielä
joskus on ehkä aika nauraa ja olla onnellinen -
mutta ei tänään - ei tänä vuonna... saan haudata
ilon ja onnen syvälle muistojen hautaan ja toivoa
että koskaan en löydä sitä hautaa uudelleen...ja
jotenkin tuntuu että siinä samassa haudassa
nukkuu pieni tyttöni- se jonka tunsin - se jota
rakastin - tilalla on joku muu "vieras" - jota
rakastan -jonka jokaista seuraavaa liikettä
pelkään - en tiedä mitä tuleva hetki tuo
tullessaan - viekö tämä hetki mennessään kaiken -
vai jättääkö edes muistot ja toivon?
Mitä minä toivon????? ja kenelle minä toivon-
mitä?
Toivonko parempaa elämää- toivonko nopeaa
kuolemaa -Kenelle?Itsellenikö?
Tämä elämä lupasi niin paljon - mutta otti
vieläkin enemmän - kaiken - keiken sen rakkauden
ja tuhosi se kivikovassa myllyssä antamatta edes
hetken rauhaa......
Miten edes voit kuvitella että selviän
ensiviikosta??? Miten????????
Miten jaksan kiitää tästä hetkestä? olla
onnellinen- antaa H*****lle muiston näistä
päivistä että jaksaa tulevat viikot... Kaipa mun
täytyy koota naamio naamalleni ja näytellä
paremmin kuin ennen - minuun ei satu, minuun ei
koske ja minä jaksan - kunnes kaadun...
mutta mun on pakko jaksaa nousta ylös jatkaa
tässä elämän sirkuksessa - jossa sain apinan
osan."

Joten kaipa tuskasta minäkin tiedän jotain...
Yritä jaksaa - jos haluat niin kirjoita
[email protected]

Sinulle! Pelkäät varmaan ja se tuntuu
loputtomalta. Luulen että kaikki loppujen lopuksi
kääntyy parempaan päin, mutta jos vain suinkin
voit, niin nauti jokaisesta hetkestä mitä voit
lapsesi kans viettää.

ollut yhteydessä syöpää sairastavien lasten
omaisten yhdistykseen Sylvaan? Siellä tapaat muita
vanhempia, joiden lapsilla on leukemia tai jokin
muu syöpä. Monet sanovat, että kohtalotoverien
tapaaminen auttaa. He jaksavat kuunnella ja tukea
ja heiltä saa apua aina tarvitessaan.

Sylvan yhteystiedot saat ainakin kaikista
keskussairaaloista ja tietenkin omaa rakastasi
hoitavasta sairaalasta.

Voimia Sinulle!