painiskelua ujouden kanssa :/

Olen ysiluokkaa käyvä tyttö ja "ongelmani" on ujous.Olen aina ollut ujo ja hiljainen, mutta yläasteella se on vaan korostunut.Minulla on samassa koulussa hyvä ystävä jonka kanssa voin olla oma itseni ja en tietenkään hänen seurassaan ole ujo ja hiljainen.Minulla on siellä myös muutamia kavereita, mutta heidän kanssaan en voi olla oma itseni.Tuntuu, että ollessani heidän seurassaan muutun aivan erilaiseksi kuin oikeasti olen.En osaa jutella heidän kanssaan luontevasti.Kotona ja tuttujeni seurassa olen iloinen,reipas ja minusta lähtee ääntä :D Koulussa taas tuntuu, että vetäydyn johonkin omaan kuoreeni ja tuntuu, että koko ajan roolini vaihtuu eri ihmisten seurassa.Minua ärsyttää kun ihmiset kommentoivat, että oletpa sinä hiljainen, se on nii hiljane ja se kun kukaan ei selvästikään tiedä millainen oikeasti olen.Mietin myös jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat yms.. Ujouteni on varmasti vaikuttanut myös kavereiden saantiin.Välillä tuntuu,että olen todella yksinäinen vaikka minulla onkin hieman kavereita ja yksi hyvä ystävä.Joskus tuntuu,että yksin ja kotona on kaikkein kivointa olla koska siellä voin olla oma itseni.Tietysti voin olla kaikkialla oma itseni,mutta en vain jotenkin pysty siihen.Vieraammalle ihmiselle puhuessa ääneni alkaa väristä ja muuttuu oudosti ja poskeni alkavat punoittaa.En vain voi ujoudelleni mitään.Kaiken lisäksi nyt loman jälkeen kouluun meno on alkanut ahdistaa kamalasti.En tiedä miks.Ajattelen koko ajan,että kuka nyt minun kaverini haluaisi olla ja joudun varmasti olemaan yksin koko loppu elämäni. Joo...,tässä tällane pikku tarina jos joku nyt jakso sitä lukee :// joo,en tiiä miks tän tänne kirjotin,mutta oli pakko purkaa tunteita johonkin.