Ikävä.... jaa mitäkö se on?
Kaipuuta ja ikävää,miten olenkaan tälläiseen tilanteeseen joutunut,olen koettanut käsittää,ymmärtää,selventää mitä tämä kaikki on, mudassa ollaan kuitenkin ja syvällä siellä. Vaikka olen nuori immeinen,silti ikävöinyt olen monia vuosia.
Ikävä tunteena ja tunnetilana on ollut ja on jos jonkinlaista polttavaa,epätoivoa,iloa,surua,kieltämistä,luovuttamista,toivoa paremmasta,pilkahduksia,pettymyksiä,uskoa,mahdottomuutta ja voi veljet vaikka mitä, laidasta laitaan! Silti ei ne vahvat tunteet ole hävinneet mihinkään vuosien saatossa tähänpäivään asti. Ihminen on tunteineen sitten kovin monimutkallinen ja monimuotoinen tapaus.
Kaipuuta ja ikävää,miten olenkaan tälläiseen tilanteeseen joutunut,olen koettanut käsittää,ymmärtää,selventää mitä tämä kaikki on, mudassa ollaan kuitenkin ja syvällä siellä. Vaikka olen nuori immeinen,silti ikävöinyt olen monia vuosia.
Ikävä tunteena ja tunnetilana on ollut ja on jos jonkinlaista polttavaa,epätoivoa,iloa,surua,kieltämistä,luovuttamista,toivoa paremmasta,pilkahduksia,pettymyksiä,uskoa,mahdottomuutta ja voi veljet vaikka mitä, laidasta laitaan! Silti ei ne vahvat tunteet ole hävinneet mihinkään vuosien saatossa tähänpäivään asti. Ihminen on tunteineen sitten kovin monimutkallinen ja monimuotoinen tapaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin olen minäkin. Olen oikeastaan jo jossakin vaiheessa antanut periksi, etten ikävöisi enää, koska se on niin kuluttavaa.. kuitenkaan asiat ei niin kun suunnittelee aina mene.
Kun omat haaveeni onnellisesta avioliitosta yhtenä lauantaiaamuna kariutuivat, sitä jaksoi jonkun aikaa toivoa jotakin uutta ihmissuhdetta, joka koskettaisi samalla syvyydellä kun ex-mies.
Olimmehan ihan teinistä lähtien yhdessä, monien eri vaiheiden kautta hitsaantuneet yhteen.
Menen päivä kerralla eteenpäin. Ei jaksaisi enää teinin lailla leijua, mutta minkä sitä tunne-elämälleen voi. Kunhan saisi vaan jokun järjen mukaan näihin ajatuksiin....
Aivan niin, niin ja kun vain saisi sen järjen!