Kaikki sanovat kaipaavansa läheisyyttä mutta en minä, päinvastoin ahdistun jos joku tulee fyysisesti liian lähelle. Olenko epänormaali?
En kaipaa läheisyyttä
turrepurre
91981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni olet. Läheisyys on suurimmalle osalle ihmisistä yksi elinehdoista. Kiellettyä se ei tietenkään ole. Epätavallista vain.
Minä vastaan että meitä on niin moneksi. Yleensä ihmiset kaipaavat läheisyyttä ja kontakteja, mutta miksi kaikkien pitäisi.
Jos olet elämässäsi onnellinen ilman läheisyyttä ja asiasta ei joudu kärsimään esim. puoliso ja lapset, niin asia on silloin ok. Pääasia, että koet eläväsi juuri sellaista elämää kuin itse haluat.
Se vähän riippuu siitä, millaisia kokemuksia on ollut lapsuudenkodissa. Jos siellä ei ollut tapana osoittaa tunteita kovin näkyvästi, olet jo lapsena oppinut sellaisen tyylin, että pidetään etäisyyttää fyysisesti.
Lapsuuskodin kokemukset vaikuttaa ja pitkälle määrää käyttäytymistavat, mutta en usko että ne juuri vaikuttaa läheisyydenkaipuuseen. Siinä suhteessa ihmiset on yksilöllisesti erilaisia. Toiset kaipaa läheisyyttä enemmän toiset ehkeivät sitten ollenkaan.
Oikeastaan läheisyydestä ahdistuminenkaan ei sulje pois läheisyydenkaipuuta. Kyseinen läheisyys vaan saattaa olla jotenkin vääränlaista tai tulla semmoiselta henkilöltä jonka läheisyyttä ei alitajuisesti halua.
oonnekas: "Oikeastaan läheisyydestä ahdistuminenkaan ei sulje pois läheisyydenkaipuuta. Kyseinen läheisyys vaan saattaa olla jotenkin vääränlaista tai tulla semmoiselta henkilöltä jonka läheisyyttä ei alitajuisesti halua."
Noin se varmaan on.
En ole koskaan osannut kaivata naisen läheisyyttä.... Tositilanteissa lähden aina karkuun.
Mutta jossain sisuksissa on sellainen vietti, joka haluaa läheisyyttä.
Suurin ongelma kai on siinä että uskoo kaiken, mitä ympäristö sanoo. Vielä pahempi on jos ei itse tiedä mitä haluaa.
Et ole. Kuka sen muka määrittelee, mikä on normaalia? Kaikilla kukilla on oikeus kukkia. Toiset ovat ruusuja, toiset kaktuksia jne.
En tiedä oletko normaali. Mikä on normaali. Meitä on moneen junaan.
Joka tapauksessa mä olen just niinku sä. Ollaan sitte mitä ollaan.
Jos tuntisin toisen tosi hyvin. Ja uskoisin että haluaisin hänestä puolisoa ja molemmilla sama näkemys niin sitten. Jossain vaiheessa. Ei muuten.
Olet