Tyttömme (9kk) nukkui kolmen viikon ajan 8
tuntisia yö unia heräämättä kertaakaan yöllä.yht
äkkiä tahti muuttui,alkoi tajuton rumba.yöllä
ylös 3-4 kertaa, antamaan tuttia ja maitoa, ja
hirmuinen huuto jos oltu heti paikalla.Mikä
neuvoksi jotta yömme sujuisi paremmin?Unikoulu ei
kuulosta kovin mukavalta vaihtoehdolta.On
kokeiltu kylpyä,iltaisin juuri ennen nukkumaan
menoa ja ilta syöttökin jätetty mahdollisimman
myöhään.Jos jollain kokemuksia/neuvoja niin antaa
tullavaan.
tuntisia yö unia heräämättä kertaakaan yöllä.yht
äkkiä tahti muuttui,alkoi tajuton rumba.yöllä
ylös 3-4 kertaa, antamaan tuttia ja maitoa, ja
hirmuinen huuto jos oltu heti paikalla.Mikä
neuvoksi jotta yömme sujuisi paremmin?Unikoulu ei
kuulosta kovin mukavalta vaihtoehdolta.On
kokeiltu kylpyä,iltaisin juuri ennen nukkumaan
menoa ja ilta syöttökin jätetty mahdollisimman
myöhään.Jos jollain kokemuksia/neuvoja niin antaa
tullavaan.
Vastaukset 75
Vanhimmat
vaan ole univaikeuksia
Hampaat tulossa. Kuuluu ikään. Tuhdimpaa ruokaa.
Seuran kipeä. Kaikki ovat mahdollisia. Mutta
semmoisia lapset ovat, ne huutavat aina välillä
jopa öisin. Mutta se menee ohi, viimeistään
kouluiässä alkaakseen taas uudestaa murrosiässä.
Pitää vaan jaksaa kestää, vaikka myönnän että
pinna saattaa kiristyä ja sitten tuntee
syyllisyyttä, kun se pinna kiristyy. Mutta tätä
(kin) se vanhemmuus on!
Älä huoli. Meillä oli tyttärellämme samanlaista
ongelmaa. Yhtäkkisiä jaksoja jolloin kukaan ei
oikein nukkunut. Kauheita raivokohtauksia öisin
ja mikään ei oikein rauhoittanut tilannetta. Asia
oli kuitenkin päätetty että yösyönnit on loppu ja
vesiryyppy lasin tai mukin reunalta sai sammuttaa
mahdollisen janon. Tuli jakso jolloin taas
nukuttiin ja ehkä taas jakso jolloin ei mutta nyt
nukutaan ja pitkiä öitä.
Lapsesi kasvaa niin kovalla vauhdilla ja oppii
päivisin paljon uusia juttuja,että unet
häiriintyvät. Hampaiden tulo voi myös vaikuttaa,
uniin.Öisin ei kannata ruveta "hyysäämään"lasta
vaan rauhoitella hänet uudestaan nukkumaan. Kyllä
se siitä alkaa taas sujumaan. Niitä tulee vielä
lisää kun eri ikävaiheet muuttavat lapsesi
mielikuvitusta. Luo lapseesi päivällä
turvallisuuden tunnetta. Lapset alle vuoden
ikäisenä huomaa esim. että äiti on eri-ihminen
kuin itse,ja se hämmästyttää pientä mieltä.
joo,meilläkin on ollut aivan vastaavaa, ja nyt reilun vuoden ikäisenä on lapsi alkanut oikeasti nukkumaan kunnolla yöt. Kun lapsi alkaa enemmän liikkumaan ja opettelemaan kävelyä, niin sitähän treenaillaan sitten yöaikaan myös, tottakai..Onko teillä vauvalla omaa huonetta, jossa nukkuu? Meillä se auttoi jonkin verran, ettei lapsi sitten ihan kokoaikaa havahtunut, jos oli kevyemmässä unessa. Ja lasta ei kannata nostaa sängystä yöhuutojen takia pois, muutenhan se sitten odottaa sitä palvelua aina ja joka yö. Sängyn vierellähän voi vaikka istua ja silitellä pientä, jos kovasti huutaa(niin kuin meillä teki!). Mutta voimia jaksaa, kyllä se ajan kanssa helpottuu.
Edellinen kirjoitti asiaa. Yksi mikä meillä
auttoi, oli iltarutiinit. Se on loppujen lopuksi
sama mitä tekee noin tunnin ennen nukkuma-aikaa,
kun se toistuu ja äiti (tai vanhemmat) ovat
lähellä. Luo turvallisuutta ja rauhoittaa mielen
kiivaan päivän jälkeen. Lisäksi vanhempien
rauhallisuus kun lapsi huutaa on tosi tärkeää.
Vaikka väsyttää ja se toinen ei taaskaan tee
muuta kuin kääntää kylkeä, niin sinä olet silti
noin pienen tärkein linkki maailmaan. Jos sinä
hermostut, niin lapsikin hermostuu.
Voimia,
...tiedän tunteen, kun yöllä joutuu nousemaan
ylös ihan unenpöppörössä ja kiireellä, ettei koko
talo herää, hampaita kiristellen...Mieti
päiväuet, ettei nuku liian myöhään illasta, niin
että on jo vähän väsymysitkua illasta, tukeva
ruoka. Omaan sänkyyn nukkumaan, miel. viereiseen
huoneeseen, kaikki pimeänä, kunnes nukahtaa
(ettei näe harjoitella liikunnallista puolta...),
itse lapsen nukahtaessa samassa huoneessa, jos
kuuluu kitinää, sanoo vain kuiskaten "sh sh, nyt
nukutaan". Lapsi tietää, että olet lähellä. Yöllä
jos herää, annat tutin suuhun (jos käyttää),
muuten käyt olemassa huoneessa sen aikaa, että
lapsi taas nukahtaa. Ja ainut, mitä teet, sanot
kuiskaten taas kauempaa sh sh:t. Että tietää
sinun tulevan hädässä tarv. paikalle, mutta ei
mitään nostoja, valoja, kosketteluja. Näin meillä
on päästy pahimman yli, kestäkää, kyllä se siitä
taas- toivon mukaan!
Ota vauva kainaloon nukkumaan. Jos nukutatte pinnasängyssä, jopa parhaassa tapauksessa viereisessä huoneessa, niin taatusti heräätte koko perhe.
Meillä pikkumies nukkuu äidin kainalossa ja maitoa halutessaan (3-4 x yössä) ryömii rinnalle syömään ja parhaassa tapauksessa äiti ei edes herää/tiedä hommasta mitään. Kun maito loppuu rinnasta, niin seuraava rinta poskeen ja homma jatkuu!
Yösyöttö on tärkein konsti varmistaa maidon tulo jatkossakin! Eli jos tyrkytät maitoa pullosta, ei ole kohta rintamaidolle kysyntää ja pääsette tilanteeseen, että maito ehtyy. No tottakai se ehtyy, kun ei ole ärsykettä nänneille ja rinnoille tehdä lisää.
Vauva viereen nukkumaan!
Kyllä olen samaa mieltä tämän isän kanssa. Meillä
on lapset nukkuneet koko pienen ikänsä (ts. niin
kauan kuin maitoa imivät) meidän vanhempien
vieressä. Meistä se oli sopivin vaihtoehto.
Jotkut sanoivat, että ei ole hyvä nukuttaa lasta
vieressä, oppii saamaan kaikki periksi, sanoisin
että ei pidä paikkaansa. Miksi lapsen täytyisi
antaa turhaan huutaa?? Sehän on silloin onneton.
Haluaisitko olla itse onneton??
Meidän mielestä lapsi ei koskaan saa riittävästi
rakkautta, joten tämäkin vieressä nukuttaminen
vei sitäkin asiaa mukavasti. Rakkautta,
läheisyyttä yms. sitähän lapsi noin pienenä
kaipaa. Ja myöhemminkin.
Sanoisin, että anna lapsesi olla lähelläsi
kuitenkin vielä kun siihen on mahdollisuus. Kohta
kaduttaa kun se on jo niin iso, ettei tule edes
syliin :)
Jaksamista vaan!
Meillä sujui näin 9kk, kunnes tuli aika lopettaa
rintaruokinta. Piti äiskän lähteä töihin...
Vieroitus sujui sinäänsä ihan hyvin, mutta lapsi
silti heräilee öisin. Ennen kun ähinä ja puhina
alkoi rinta suuhun ja kaikilla oli hyvä mieli,
mutta nyt.... Lapsi ei syö tuttia ja vesihörppy
nokkamukista ei aina riitä. Itkuhan siinä alkaa,
mutta pitää antaa lapsen huutaa omassa sängyssä
sen hetken, niin kyllä se siitä rauhottuu. Tosin
täytyy muistaa, että kaikki lapset ovat yksilöiyä
ja äiti parhaiten tietää mikä on lapsen hyväksi.
Mutta joka tapauksessa tulevaisuuten
valoisinmielin. Lapsi on nyt 1v, eiä ole vielä
yötä, että hän olisi nukkunut kokoyön heräämättä.
Mutta eiköhän tilanne ole vuoden päästä toinen...
Yösyöttö pois kokonaan, ennen ei koko yötä saa
nukkua.
Ja se, että vauva kainaloon; tapahtui kuukausi
sitten, että eräs vauva tukehtui ollessaan
vanhempien keskellä nukkumassa. Oli jäänyt joko
äidin, isän tai peiton alle ja happi loppunut,
varmaan järkyttävä herätys aamulla.
Ei töihinlähtö mielestäni vaadi sitä, että lapsi
pitäisi vieroittaa samantien. Ennemminkin
päinvastoin, lapsen ei tarvitse tottua kuin
yhteen rajuun elämänmuutokseen kerralla. Me
nukumme perhepedissä kaikki kolme
(synnytyssairaalasta alkaen) ja 11 kk vanha
tyttömme hamuilee aina välillä öisin rintaa.
Hieman siihen havahdun ja jatkan sitten uniani.
Joinakin öinä kaipaa rintaa useammin, joskus taas
harvemmin. Flunssa ja hampaiden tulo lisäsivät
yöllisiä imutteluja, mutta kun niihin suhtautuu
neutraalisti/positiivisesti, niin ne eivät sitten
rassaakaan niin paljon.
Voisitko kertoa, mistä tuollaisen tapauksen olet
kuullut. Turha on pelotella moisella, sillä
vanhemmilla pelaa aika hyvin vaistot syvässä
unessakin niin, ettei edes vastasyntyneen
pienokaisen päälle tule kierähdettyä. Eri asia on
tietenkin päihteitä käyttävät, joilla ei
luonnollisestikaan moiset vaistot pelaa.
Nimet ja paikkakunta jääköön arvoitukseksi,
Mutta tapahtui pohjois-suomessa.
Kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen vanhempien
peittoon.
Päihteillä ei ollut osuutta asiaan.
Perheen luokittelisin normaaliksi (ei kannata
verrata Heinojen tapauksen "hyviin perheisiin")
Aina näitä riittää...
"Ei meillä sellaista itkua ollut.Nukkumaan
vaan.. ja sillä sipuli. Kun päättää niin sitten
se onnistuu." Huh ja hah. Milloin esim. koliikki
tulee näiden kipusiskojen tietoisuuteen..?
Lapseni nukkui vieressäni sen vuoden..jotta itse
saisin unta sen, 3h max. yhteenmenoon..Eikä
tukehtunut..hyvä se. Olin todella väsynyt.
Pahinta oli kuulla "keltaisten " lasten
vanhemmilta, kuinka he nukkuivat koko
yön...eivät tainneet ymmärtää..ettei se
hoitotaidosta kiinni ollut vaan maksasta..
Näitä juttuja kun lukee..niin alkaa taas epäillä
Suomen sivisystä..kuinka onnistuneitä kasvattajia
täällä onkaan...sama kuin kasvattaisi
koiranpentuja..hyi olkoon..Hyvää jatkoa ja voimia
teille valvojat...
Tiedän 100% varmasti lapsen kuolleen, kun
vanhempi on yöllä kääntynyt tämän päälle.Näinkin
surullisia asioita voi tapahtua, vaikka ei
sellaiseen halua itse uskoa.
Kyllä Äiti on varmaan ollut huppelissa, kun noin
on päässyt tapahtumaan. Minä ja varmaan useampi
muukin äiti on niin herkässä unessa vauvan
saatuaan, että herää pienimpäänkin käden
heilautukseen ja asennon vaihtoon.
Toivottavasti.
Eräs tuttavaperheen äiti oli herännyt yöllä
imettämään lastaan, oli vaan laittanut tissin
suuhun ja jatkanut unia, sit säpsähtänyt hereille
ja todennut lapsen muuttuneen siniseksi. Onneksi
heräsi. Oli siis maitoa täynnä oleva rinta
tukkinut nenän hengitystiet.
On nämä vaan sellaisia asioita, että kannattaa
miettiä vakavasti, antaako vauvan nukkua
vieressä. Meillä oli vauvan pinnasänky ihan siinä
oman sänkymme vieressä, siitä oli sit helppo
nostaa vauva syömään ja takasi jatkaan unia.
Noin lyhyestä viestistä ei saa kaikkia taustoja
selville, mutta joillakin lapsen ruokahalu kasvaa
sykäyksittäin ja yöunia rahoittaa kummasti esim.
ilta vellin vaihtaminen oikeaan puuroon tai jos
ollaan oltu vielä maitolinjalla niin maidon
vaihtaminen velliin. Mutta yö maidon jättäisin
kyllä jo viimeistään tässä vaiheessa pois.
Ja jaksamiseen auttaa kummasti se että saa itse
nukuttua yhden kunnon yön (jossakin muualla )/
tai edes pitkän alkuyön eli kun väsyttää
ylivoimaisesti niin toinen puolisko hoitaa ekan
huudon ja antaa esim. äidin nukkua sen hetken.
Mutta tämänhän varmasti tiedättekin.
Ja vaikka unikoulu kuulostakaan vähän rajulta
niin usein se tehoaa jo yhdessä tai viimeistään
kolmessa yössä, mikä on aika vähän jos sitä
vertaa viikkojen rumbaan mitä lapsi voi pyörittää
kun huomaa, että nuohan tottelee kun vähän
mellasta. Mutta todennäköinen syy valvomiseen
ovat uudet taidot, uudet hampaat tai lisää ruan
tarve.Ja aivan varmasti se menee aikaa myöten ohi
(kaikki teille tulleet neuvot ovat olleet
mielestäni oikein hyviä ja toimivia) - kun vain
löytää sen oman tapansa toimia.
Minun lapseni 3/4 huusi vuoden yötä päivää ja
vihdoin joku antoi neuvon, että jos minulla olisi
joku luotettava henkilö, jolle voisin viedä
vauvan yökylään, niin se saattaisi katkaista
vaikeat yöt.
Minulla oli ja vein lapsen yökylään ja siellä
lapsi ei yöllä itkenyt eikä vaatinut maitoa vaan
heräämisen jälkeen jatkoi uniaan.
Kun lapsi tuli kotiin, nukuin sohvalla pari yötä
ja isä hoiti lapsen enkä imettänyt enää öisin.
Sitten vaihdettiin huoneita ja lapsi pääsi
sisarustensa kanssa samaan huoneeseen asumaan.
Yökyläilyn jälkeen en enää milloinkaan öisin
imettänyt ja siitä jäi sellanen äidin kannalta
mukava tapa, että jos öisin oli ongelmia, niin
lapset oppivat huutamaan isää eikä äitiä...
Siitä se elämä pikkuhiljaa helpottui kunnes lapsi
tuli murrosikään...Mutta se onkin jo toinen juttu.
Tädilläni oli aivan sama ongelma kun lapsi ei
tahtonut nukkua öisin... Mutta ongelmaan olikin
helppo ratkaisu... Pitäkää lapsi illalla "väkisin"
hereillä pari-kolme tuntia ja juuri ennen kuin
annatte hänen nukahtaa syöttäkää niin paljon kuin
se vain syö... Tämän jälkee vauva nukkuu kepeästi
6-8tuntia ja oppii rytmin nopeasti...
Ainoa mikä saattaa tuntua vaikealta on se kun
vauveli rupeaa kränämään kun se on niin väsynyt,
mutta jos haluatte itse nukkua yöt, koittakaa
kestää...
Itse olen kokenut saman oma tyttäreni nukkui
ensimmäisen yönsä vasta kaksivuotiaana.
Kokeiltiin unikoulua, ilta syömistä, tutkittiin
allergiat yms. Sitten todettiin että hän on vain
huono nukkuja tai tavallista vaativampi lapsi.
Nyt hän tayttää kohta neljä ja on nukkumisen
kannalta melko helppo mutta kaikki "uusi"
rutiineista poikkeava vaikuttaa yö uneen. Meillä
oli yksi yö paikka jossa lapsi kävi ehkä kerran
kuussa jossa tarvittaessa valvottiin. Mutta minun
kannalta nämä yöt olivat kultaakin kalliimpia
sain levätä ja ajatella omia asioita.
Tämä yökylä paikka pysyi aina samana ja oli
muutenkin tuttu ihminen.
Yö syötöt loppuivat vasta kaksi ja
puolivuotiaana. Yö-vaippa on vieläkin, muuten
kuivaksi oppi kaksivuotiaana. Tyttö on erittäin
hyvin kehittynyt mutta nukkuminen ei sujunut.
Päiväunet loppu vuoden iässä.
Mutta toivon teille jaksamista. Kyllä se ajan
kanssa.
Meillä oli alussa myös k.o. ongelma, kun
pikkuneiti alkoi nukkua (8 kk)omassa huoneessaan.
Kokeilimme erään neuvon jossa kehoitettiin
laittamaan huoneeseen jokin laite joka antaa
tasaista hiljaista hurinaa, esim, akvaarion
säädettävä ilmapumppu on sopiva(maks. noin
100mk) , sen saa sopivan hiljaiseksi(tuki ilman
ulostulo).Myös ilmanpuhdistin on oiva laite,
puhdistaa ja raikastaa samalla.
Sen jälkeen nukkuminen oli rauhallista 6-8h
putkeensa. Aluksi heräilimme itse katsomaa että
kaikki oli hyvin koska neiti ei heräillytkään
tavalliseen tapaan 2-3 tunnin välein. Ikävä
ongelmahan tuo on mutta yrittäkää kestää nukkukaa
vaikka vuoroöin.
Poikamme (1 v.) nukkui puolivuotiaaksi asti
vieressäni ja heräsi n. 10 kertaa yössä. Sitten
en jaksanut enää ja mieheni piti hänelle
unikoulun minkä jälkeen hän rupesi nukkumaan
suht' hyvin yönsä. Kuitenkin koska hän nukkui
samassa huoneessa kuin me, hän heräsi
pienempäänkin kyljen kääntöön ym. Päätimme
siirtää hänet omaan huoneeseen kun hän oli vajaan
vuoden. Hänellä on vesipullo sängyn päädyssä, ja
hän ottaa siitä hörpyt yöllä kun herää eikä
herätä muita.
Suosittelen unikoulun pitämistä, ohjeet saatte
TYKSin uniklinikalta, tai vaikka minulta. Lapsesi
ei tarvitse enää yösyöttöjä eikä paijaamista
öisin, kun hän varmaan saa sitä päivisinkin. On
parempi hänen itsensäkin kannalta, että hän saa
ruveta nukkumaan yönsä rauhassa. Se kysyy
kärsivällisyyttä muutaman yön, mutta maksaa
vaivan!
Mä oon sitä mieltä että se on vaan jokin vaihe
lapsellasi joka menee kyllä ohi...ole
kärsivällinen. Niin mulle sanottiin neuvolassa.
Tsemppiä sulle ja jaksamista!!!!
Monissa perheissä juuri ensimmäinen vauva
valvottaa. Ensimmäiselle annetaan (koko
perheenkin) paras huomio. Valvottaminen ja
tankkaus ennen nukkumaan menoa autaa, mutta
lisäksi tulee välttää (kohtuuden
rajoissa) "palvelua" yöaikaan. Jos lapsi saa
saman tai paremman kuin päivällä, se oppii
väärille tavoille. Elikkä vain hämyvalo ja vain
pakolliset (vaipanvaihto/kainalo/rinta). Ei
virikkeitä! Näin lapsi pian oppii että yöllä ei
kannata heräillä. Voila! Yöllä turha valvominen
loppuu muutamassa viikossa. Meidän neljäs lopetti
yösyömisetkin jo kolmeviikkoisena, mistä olimme
jo hieman huolissammekin (mutta olikin yli 4.5kg
syntyessään). Nyt 9kk ikään mennessä hän on
herätellyt meidät sen jälkeen ehkä yhteensä 4-6
kertaa.
Siksi myös yleensä perheiden toiset tai kolmannet
lapset eivät niin paljon valvota koska ne on jo
opittu hoitamaan "rutiinilla" öisin.
meillä oli sama ongelma.
Ei muuta kuin vuorotelaan,jonkin aika nukutaan
eri huoneissa ja vaimolle enemmän nukumis aika
koska itse synnytys vie paljon voima,tarvitaan
pitkä aika että kaikki palaa kohdaleen.
Meillä ongelma poistui niin että vaimo alkoi
mietiä ruuasta joka syö.
Jos hän olisi syönyt voimakasta,kirpeää (vaikka
sipulia) se maidon kautta mene vauvalle ja
unihäiriöta ja vatsakipuja tulee.
Se vaihe mene ohi,pitää jaksa vaan.
Joskus sanotaan että lapsen kanssa on vaikea
ensimmäista 30 vuotta,sen jälkeen se osa
huolehtia itsestä. :)
Vaikka on vaikea,myöhemin,kun lapsi kasvaa, tajua
että oli sen arvokasta.
terveisin
Kerron oman kokemukseni kymmenien vuosien takaa.
Oli kysymyksessä kolmas lapsemme, ikä ehkä
puolitoista vuotta. Muistelen, että heräämisiä
oli lukuisia joka yö. Hän huusi maitoa, kun vein
hän heitti pullon ja halusikin vettä jne. jne.
Siihen aikaan ei ollut unikouluja. Olin aivan
lopussa, sillä tämä sama lapsi sairasti korviaan
hyvin usein, joten valvomista riitti. Sitten
äitini otti minut matkaseuraksi viideksi päiväksi
Tanskaan, mieheni hoiti lapset. Siihen loppuivat
yöhuudot. Oletan, että poika ehkä huusikin, mutta
mieheni on sikeäuninen eikä herännyt. Koettakaa
jaksaa!
kokeile hylä maitoa ei välttämättä auta mutta
kokeile et ole ainut
Meilläkin on ollut lasten kanssa kaiken maailman
valvojaisia, jokaisella on ollut jossain
vaiheessa ikää. Yhdellä kävelemään
opetteluvaiheessa ja yhdellä hampaidentulo
vaiheessa ja yhdellä muuten vaan.
Silloin ei ollut mahdollista lähteä mihinkään
unikouluihin, vaan täytyi itse keksiä konstit.
Todella olen sitä mieltä, että jos mikään muu ei
auta, niin oma unikoulu pystyyn. Se ei kestä
montaa yötä. Meillä yhdellä lapsella se ei
kestänyt kuin yhden yön. Sen itku kesti 15 min.
ja siihen loppui. Seuraava yö nukuttiin
mahtavasti kaikki. (heräsin kyllä itse ja kävin
kurkistamassa onko kaikki edes ok. :)
Se viidentoista minuutin itku kuulostaa
loputtomalta, mutta kun malttaa olla menemättä
huoneeseen, niin se loppuu. Se raastaa äidin ja
isän sydäntä, mutta se on pakko tehdä joskus,
muuten saat loppuelämäsi olla lapsesi
simputettavana. Ainahan oven raosta voi "salaa"
kurkistaa kuinka menee, ettei lapsella ole
todellista hätää.
Mutta sitten tämä:
Meillä oli viimeisellä lapsella, jonka teimme,
vauvasta alkaen hirvittävä yökonsertti. Koliikki
oli alusta pitäen (neuvolan mielestä!) En uskonut
tähän koliikkihöpinään ja niinpä otinkin
yksityislääkärille ajan. Selvisi koliikin syyt.
Kolme kuukautta olimme yöllä hyssytelleet
lapsemme uneen ja sitten taas viiden minuutin
päästä uudestaan ylös. Aina kun lapsi laitettiin
makuuasentoon, alkoi huuto. Tämä "koliikki"
johtui korvista! Lapsella oli liian ahtaat
korvakäytävät ja ne "likistyivät" maidon juonnin
jälkeen, kun tuti laitettiin suuhun, vielä
enemmän. Se sattui lapsen korviin. Siinä siis
koliikki!
Olimme vanhempina jo ihan poikki, mutta jostakin
sitä voimaa aina sai. Mieheni kävi vielä töissä
samaan aikaan ja valvoi yöllä vuorotellen
kanssani, oli siinä mahdoton välillä miettiä
työasioita. Mutta nyt siitä on kulunut jo
kaksitoista vuotta ja kaikki on hyvin.
"koliikkilapsikin" on jo yli yksitoista vuotias
ja elämänsä vireessä. Ei enää yöitkua, paitsi
joskus esikouluikäisenä kömpi aina isin ja äidin
keskeen, sanoi nähneensä pahoja unia. Mikäpä
siinä.
Kyllä niitä aikoja silti muistelen kaiholla,
pieniä mukeroita silloin hoitelin. Nyt niitä saa
kohta taas hoidella (toivottavasti), siis lapsen
lapsia :)
Toisen lapseni kohdalla ei auttanut unikoulu, ei
huudatus, ei mikään. Kuuntelin uudestaan ja
udestaan sitä "viitätoista minuuttia" joka oli
joskus puoli tuntia ja sitten ei voinut enää olla
menemättä. Sairaalan unikoulussa hän oli huutanut
4 tuntia, nukkunut 2 ja aloittanut taas huudon.
Enkä tajua että hänen oli yleensä annettu itkeä
niin kauan. No pointti oli että sekään ei tepsi
kaikkiin lapsiin, tämän pojan huuto loppui vasta
reilun vuoden ikäisenä ja aivan ilman unikoulua.
Unikoulu tehosi ensimmäiseesn lapseeni, tosin oli
hänkin jo 1v2kk kin itku loppui.
... no ehkä yleistin siinä viidentoista minuutin
kohdalla, mutta kannattaahan sitä kokeilla
kaikkensa, on kuitenkin viattomasta, pienestä
lapsesta kyse.
ei tietenkään kaikkiin voi tehota unikoulut sun
muut. Mutta kerroinkin vain, miten meillä on
tehty ja toivoin, että siitä olisi jollekin apua.
Mutta hyvät jatkot kuitenkin.
Nukkukaa vuoroöin, jos mahdollista, eri huoneissa
niin että edes toinen saisi nukuttua.
Yrittäkää valvottaa muksua, vaikka se huutaisikin
illalla. Hänellä on rytmi mennyt ilmeisesti
sekaisin.
Koittakaa pudottaa makkarin lämpötilaa hiukan.
Kokeilla kannattaa.
Kaikki on vaan väliaikaista!Voi olla hampaita
tulossa tai muuten vaan elämän taitekohta
pienokaisella menossa.Koittaa vielä parempi
päiväkin (tai yö...)!
En tiedä miten toimii teillä, mutta: meillä on
kaksi lasta 4 ja 1 ja molemmilla tehty näin:
molemmat puolen vuoden iässä alkaneet heräillä
tunnin välein. Silloin tarjolla oli vain isä
(imetin vielä päivällä ja olisi voinut maidon
tuoksu häiritä)yöllä. Kun vauva heräsi mies kävi
peittelemässä ja laittoi tutin suuhun ja oven
kiinni. (molemmat nukkuvat omassa huoneessa).
Mies antoi itkeä minuutin aluksi, seuraavalla
pari, mutta ei enempää. Ja sama juttu; peittely
ja tutti suuhun, ovi kiinni. Mielstäni on tärkeää
että yöllä ei palvelu pelaa, eri asia jos on
sairaana. Meillä tehosi molemmille heti eka
yöstä. Varsinainen unikoulu tuntuu rankalta, mutta
ystäväpiirissä sitäkän on jouduttu pitämään ja
hyväksi on koettu. Kannattaa kysyä neuvolasta
apua ja soveltaa sitä sitten maalaisjärellä.
Teidän vauva heräilee kuintekin "vain" pari
kertaa yössä ja rytmi ollut aikaisemmin ok, niin
luulisin että palaa takaisin nukuttuun yöhön kun
vaan saatte "juonesta" kiinni. Tsemppiä! Varmasti
yhtä monta oikeaa keinoa kun perhettä, mutta jos
isä suostuu, suosittelen lämpimästi...
Hei! En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta
tiedän saman rumban läpikäyneenä miltä sinusta
tuntuu !! Poikamme synnytys käynnistettiin 3 vk
etuajassa ja kun tulimme kotiin hän alkoi hyvin
pian nukkumaan täydet yöunet. Kunnes 2kk iässä
yöt muuttuivat yhdeksi ravaamiseksi. Poika oli
todella levoton, heräsi n. 7-10 kertaa yössä.
Mikään ei auttanut. Kaikkea mahdollista
yritettiin !! Vuoden iässä muutos tapahtui
yhdessä yössä. Aivan kuin poika olisi tajunnut
että onkin kivaa nukkua yöt. Sen jälkeen hän on
nukkunut täydet yöt unet. Joten kyllä se jokin
kaunis päivä loppuu. Aina vaan ei mitkään konstit
auta.
no joo, meillä on semmoinen lähes 1 kuukautinen
pojankoltiainen ja herätys on yleensä öisin noin
1-2 tunnin välein...nonstop! :) heh, kyllä se
aika paljon pistää väsyttään kun käyn töissä ja
opiskelen illat....päivälläkin torkkuu ihan
mukavasti mutta sitten illalla klo:18-20.00
välillä alkaa yleensä ihan hirveä
huutaminen,mistäköhän voisi johtua....se on siis
TOSI kovaa huutoa ja kestää yleensä tunnin, eikä
mikään auta....huh
Älkää ihmeessä opettako yöpulloa.Kyllä vauvanne
viikossa oppii, että sitä ei yksinkertaisesti
tipu. Ja niin koko perhe voi nukkua ilman
univaikeusksia.
Pari yötä kun huudattaa niin kyllä se oppii
nukkumaan. Jos nimittäin tuon heräilyn takana ei
ole esim. flunssaa, joka voi jo iskeä 9kk
ikäiseen.
Yöllä ei kannata antaa tuttipulloa enää tuon
ikäiselle lapselle. Jos se on syönyt illalla
normaalisti, se kyllä jaksaa nukkua aamuun asti.
Jos lapsi valittaa janoa, tarjoa vaikkapa vettä
lasista.
Aikansahan sitä jaksaa hoitaa lasta sänkyyn,
mutta mitta tulee jossakin vaiheessa täyteen. jos
oma jaksaminen on katkolla, kannattaa joku
viikonloppu kokeilla tuota keinoa. Eli kun lapsi
alkaa huutaa, ystävällisesti vain pää tyynyyn ja
tutti suuhun. Mutta ei ruokaa yöllä.
Kylläpä kuullosti tutulle!
Mulla on 4 lasta, joista 3 on ollut nk.
koliikkivauvoja, joten meikäläiseltä kului 3
vuotta siihen, että yöuneni katkesivat joka yö
lapsen/lasten huudon takia. 9-kuukautinen on
sellaisessa vaiheessa motorisessa kehityksessä,
että päivällä opitut uudet temput häiritsevät ja
jäävät päälle valitettavasti myös yön ajaksi.
Toisaalta jos hän vaatii palveluksia yöllä, hän
saattaa vain yksinkertaisesti tsekata, että
vanhemmat ovat varmasti myös silloin paikalla.
Olen itsekin aikoinani ajatellut vakavasti
unikoulua, mutta jotenkin selvittiin
turvautumatta siihen. Jos teidän jäljellä olevat
hermot (ja naapurisopu) kestävät, niin älkää
reagoiko ekaan inahdukseen. Jos desibelit
nousevat kuitenkin, niin sitten vasta aloitatte
palvelujen tarjonnan. Toisaalta jos hän on vilkas
neiti päiväsaikaan, niin on varma , että
unimaailmakin lienee vilkasta. Joka iltaiset
toistuvat rutiinit ja riittävä rauhoittuminen
ennen nukahtamista saattavat auttaa. Ymmärrän
väsymyksenne sekä myös sen, että tämä vaihe
saattaa tuntua tosi pitkältä ja uuvuttavalta. Jos
yhtään lohduttaa, niin 5-vuotias neitimme
karjahtelee aina silloin tällöin öisin ja 3-
vuotias poikamme(kuopus) on singahtanut usein
yöllä sänkymme viereen. Hän kun haluaa mehua....
Lapsi alkaa tarvitsemaan noin 3kk iästä eteenpäin
vahvempaa ruokaa, koska äidinmaito ei montaa
tuntia nälkää pidättele siinä vaiheessa on hyvä
siirtyä esim. tutteli kauravelliin noin 9kk iässä
voi alkaa tekemään iltapalaksi jo löysiä
kaurapuuroja tai keittää esim. porkkana, peruna
ja kerma kasvis soseen.
Kun lapsi on syönyt riittävän tukevan iltapalan
nukkuu hän tosi makeat ja kokoyön kestävät unet
ja koko perhe saanukkua onnellisena ja kaikilla
menee hyvin.
Meidän perheessä Jyväskylässä neuvolat 1998
suosittelivat, että lapsi olisi vain äidin rinta
ruokinnassa vähintään 1 vuotiaaksi. Yritimme
kyllä mutta vauva huusi parintunnin välein ja
ystävämme sanoivat, että antakaa hänelle velliä
niin huuto lakkaa ja niin kävi.
Ihmetyttää koko sosiaalitoimi koska heillä on
oikeassa olemisen pakko.
Joo kuulostaa tutulta, mulla syntyi 2 lasta,
ikäero 1 v 2 kk. Molemman on huutaneet yöt,
milloin tuttia, maitoa, syliä tai jotain muuta.
On ollut korvakierrettä, flunssaa ja
rokotukset... Elin 2 vuotta "usvassa"... lopulta
olin niin väsynyt, etten vaan jaksanut nousta...
Mun email on [email protected]. Pakko lopettaa
nyt, mut jos haluut lisää infoo kirjota, mä
vastaan kyllä...
omanikin (3) huutivat paljon öisin. Heillä
todettiin kyllä allergiat jotka aiheuttivat juuri
öisin mahavaivoja.Onko ruokavaliossa muutoksia?
Siinä iässä lapset kyllä alkavat liikkumaan
enemmän ja usein olen huomannut senkin, että he
käyvät läpi öisin päivän tapahtumia. Vilkas päivä-
> vilkas yö. Olen kokeillut sitäkin,että aina
öisin mieheni on hoitanut itkuista lasta. Tällöin
lapsi on huomannut sen että sitä äitiä ja maitoa
ei tulekaan vaan nyt on tyydyttävä tähän. Aika
nopeasti lapsi tottuu. Tämä toimii vain jos äiti
on tähän asti hoitanut öisin lasta. Lapset
alkavat myös seisomaan tämän ikäisenä ja aluksi
alas laskeutuminen ei onnistu eli noustaan
pinnasängyssä seisomaan mutta alas ei osatakaan
mennä-> huuto avuksi että joku laittais maata.
Moi!
Kokeile nosta vauva viereen nukumaan. Se saat
helpotaa asiaa niin helpoti mullakin kun nostin
sen mun viekuun nukumaan kun se heräsi aina yöllä
itkemään.
meillä oli sama juttu kun poika teki hampaita.
Itse sainoin aina muijslle kun poika parku että
siillä on nälkä ja muija anto maitoa no pojan masu
oli turvoksissa ja se parku.
meillä oli sama juttu kun poika teki hampaita.
Itse sainoin aina muijslle kun poika parku että
siillä on nälkä ja muija anto maitoa no pojan masu
oli turvoksissa ja se parku.
Saattaa tarvita jo hieman tukevamman iltapalan
ennen nukkumaanmenoa, jottei se olisi ainakaan
nälkä, joka herättää. Heräämisen syy voi myös
yksinkertaisesti olla pimeänpelon ja
yksinäisyyden tunteen aiheuttamaa. jotkut lapset
nukkuvat yksinään jotkut ei, pakottaa ei pidä
mihinkään. Isän ja Äidin sänky on useimmille
lapsille se ihanin paikka nukkua anna lapselle
läheisyyttä ja turvaa vaikka se onkin omasta
yörauhasta pois. Läheisyyden ja
turvallisuudentunteen herkkua ei saa koskaan
liikaa
Itselleni ei ole tullut mieleenkään, että lasten
heräilylle öisin olisi pitänyt yrittää tehdä
jotain, sehän on normaalia! Niin kauan kun lapsi
herää yöllä ja itkee, ja nukahtaa ruokaa
saatuaan, herääminen on normaalia ja lapsella
nälkä. Itselläni ei tulisi mieleenkään olla
menemättä itkevän vauvan luo. Mitä vauva
unikoulussa oppii? Sen, ettei hänen hätäänsä
vastata. Pieni vauva ei ymmärrä vielä "simputtaa"
vanhempiaan!! Itselläni ei ole ollut
koliikkivauvaa, mutta tuntikausien kiikussa
istumista iltaisin kylläkin. Mielestäni se oli
raskasta, mutta kuului asiaan. Koliikkivauvan
kanssa kaikkia keinoja varmasti täytyy kokeilla,
mutta normaalit yöheräämsiet ovat asia erikseen.
Tervehdys väsyneet vanhemmat. Minulla on viisi
lasta ja olen kokenut koliikit ynnämuut
ongelmat.Kaikkea saa kokeilla kunhan se on
hyväksi lapselle. Edellä mainitut keinot ovat
ihan hyviä, mutta voisitte kokeilla syötön ja
röyhtäytyksen jälkeen laittaa hänet suht tiukkaan
kapaloon, sillä usein lapsi on ns. löytänyt
raajansa tai haluaa tutustua ympäristöön ja se
tekee lapsen levottomaksi ja ärtyisäksi.Olettehan
tarkkaillut lapsen vartaloa ettei esim. kyseessä
ole tyrä sillä sehän usein pahenee mitä enemmän
lapsi itkee ja voi olla kivulias. Nukuttakaa
lasta mahd. paljon vatsallaan, sillä silloin
suolisto on sellaisessa asennossa että "paukut"
pääsee ulos eikä jää kiertämään masuun. Valvokaa
vuorotellen muutoin kulutatte itsenne
loppuun.Mannerheimin lastensuojelu liitosta saa
hoito- ja muutakin apua, sekä alueenne sos.
toimistosta. Kaikkea hyvää.
Meillä jouduttiin korvatulehduskierteeseen.
Päivisin kuin aurinko-päikkäritkin nukkui ok,
mutta yöt yhtä tuskaa. Käytä ajoissa lääkärissä,
ei ole koskaan turha reissu, parempi todeta
korvat terveiksi kuin jatkaa tuota rumbaa. Aina
korvatulehdukseen ei liity kuumetta etc. lapset
oireilee kukin tavallaan.
Meidän poju (8kk) teki ylähampaita öisin n. 2-3
viikkoa eli heräili 3-5 krt selvästi kipuun/
jomotukseen/särkyyn. Sitten helpotti kun ikenet
olivat puhki. Sitä ennen (n. 7kk-iässä) en ollut
pysynyt perässä ruuan määrässä: poju söi vielä
rintaa ja heräsi yöllä 2-3 h välein ja söi rintaa.
Sitten eräänä iltana tajusin entaa enemmän puuroa,
kun näytti siltä että menisi enemmänkin kuin
lautasellinen. Hän veti KOLME lautasellista puuroa,
tunnin päästä vellin ja päälle rintaa.... Nukkui
muutama yön tällä tankkauksella hienosti.
Sitten rupesi taas heräilemään. Paljastui
korvatulehdus, joka oireili vain öisin, kun oli
makuuasennossa. Tsemppiä.
Muuten olen samaa mieltä, että jos mitenkään jaksat
älä anna ruokaa öisin, vaikka siihen taapero
nukahtaisikin nopeasti. Me ollaan annettu
satunnaisesti, jos on itse aivan tööt.....
Nyt kun olen palannut töihin ja mies jäi kotiin,
nukun joka toinen yö ullakolla, joka on onneksi
lämmin....
tutun muksulla oli ja huutojen syy selvis..
UUVUTTAKAA LAPSENNE PÄIVÄLLÄ AIVAN LOPPUUN NIIN
LAPSI EI JAKSA VALVOA ENÄÄ YÖLLÄ VAAN TULEE UNI
SIMMUUN JO AIKAISIN... JA MYÖS VÄHENTÄKÄÄ PÄIVÄ
UNIA!! ONNEA YRITYKSELLE!!!! HEIPS!!
Meillä on kaksi pientä, viimeisin 9kk nukkuu
kohtalaisesti. Ensimmäinen, nyt 4v, oli aivan
mahdoton.Yksinkertaisesti kaikki palvelut pois,
ei edes vettä yöllä.Vuorottelua valvomiseen.
Miehellä aina oikeus ottaa virkavapaata työstä
perhetilanteen vuoksi. Kodinhoitoapua kannattaa
ehdottomasti pyytää/vaatia omasta neuvolasta.Jos
omat yöunet jäävät pitkältä ajalta vähiin,
seurauksena on ajatuskyvyn heikkeneminen,
hajanainen olo, jota voisi hyvinkin verrata
psykoottiseen oireiluun.Lasta hoitavan aikuisen
on pakko nukkua riittävästi. Kaikenlainen
kikkailu ja asioiden venyttely suuntaan jos
toiseen on turhaa.Järjestäkää asianne niin että
saatte levätä, vauvalla ei varmastikaan ole
hätää, mikäli terveeksi on todettu.Asiat ovat
yleensä yksinkertaisempia kuin luullaan.Kai
muuten osaatte käyttää sukulaisianne ja
ystäviänne? Lopuksi vielä;asioilla on taipumus
järjestyä parhainpäin!
Hei! Muistan, kun meidän lapsemme olivat pieniä
ja valvottivat öisin, jopa 6 kertaa yössä. Meillä
oli apuna se, ettemme antaneet nukkua päivisin
liian pitkiä päiväunia.Neitillä, kun oli tapana
nukkua n. 4-6 tuntia päivän aikana ja yöt
parkua, eli rytmi oli nurinkurinen. Rumpa kesti
noin kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen oli autuas
olotila, kun saimme itsekkin nukkua.
Tietysti voi myös olla mahdollista, että kyseessä
on takasinvirtausta, eli mahassa on happoja,
jotka nousevat makuu asennossa polttamaan
ruokatorvea ja siksi olotila on itkuinen
lapsella, siihen on kuitenkin hyviä apuja
saatavana. Meillä toisella lapsella oli tälläinen
tapaus ja itku johtui siitä. Apua kumminkin
saimme ja tilanne rauhoittui hyvin pian.
Tsemppiä ja Onnea Yöunille,koko perheelle!
T."Entiset Yövalvojat"
Itselläni oli vauvan kanssa jo alusta pitäen
samanlaista.Muu ei auttanut kuin yöllä lapsi
vatsanpäälle nukkumaan, mutta tämä ei ole mikään
neuvo. Jos silloin olisi ollut unikouluja, olisin
vienyt lapsen sinne, kyllä se niin rankkaa oli.
Toivon sinulle voimia jaksaa.
Mutsin ja faijjan väliin nukkumaan.
Kun nukkuu niin siirrä mutsin yöpuvun kanssa (jos
äiti imettää) nukkumaan omaan sänkyyn. Jos
mahdollista niin vauvan oma peitto vauvan kanssa
samaan sänkyyn Kun se on lämmennyt vanhempien
sängyssä. Ei valoja. Ei ääniä tai jos on pakko
niin nopeita ja kovia eikä hiljasia jatkuvia. EI
SUUKKOJA VAUVALLE KOSKA SE HERÄÄ 78%
VARMUUDELLA!!!!!!!!!!!1111111 Vaikka kuinka tekis
mieli... Ku se on niin söpö... ja vaikka veikan
viereen edellyttäen että ikää on lähemmäs yli
10v. Ja mikäli veikka pitää vauvasta niin paljon
että kestää sen möykkäykset...(Siskokin käy!!!).
Kyllä pitäis tepsiä. "Ainakin tämän perheen
entiseen kirkuvaan unihäiriöiseen vauvaan."
Nykyisin nukahtaa helposti kunhan änkäsee
pinnasängyn pohjalle... Ja sitten paijaa
hiukan... kokeile!...
Hei
Jätä maito pullo pois yöllä. Voi olla yksi yö
vaikea,mutta ei se haittaa. Lapsesi ikäinen ei
tarvitse enää yöllä syödä.Vaihda nukkuma asentoa.
Jos normaalisti nukkuu selällään, niin laita
vatsalleen nukkumaan.Syötä illalla jotain puuroa
tai velliä,niin ei ainakaan tarvitse yöllä ruokaa
Tee joka ilta samat rituaalit, niin lapsi tottuu.
Laita nukkumaan aina samaan aikaan.Ole itse
rauhallinen.Vie lapsi sänkyyn. Taputtele ja
hyräile jotain. Ei ole väliä mitä. Pääasia että
lapsi jää nukkumaan mielellään.Voit antaa viereen
jonkun pienen pehmolelun tai rätin,jossa on lapsen
oma tuoksu.Et vaan katsele telkkari lapsi sylissä
ja tee ilta puuhia. Kova meteli tai jokin muu asia
voi olla syynä siihen että lapsi uneksii.
Toivon, että saat jotain näistä vinkeistä.
Opeta jo nyt pienelle,että nukumaan meno on hauska
asia.
Ettei vaan vauvallesi oli puhkeamassa hampaat?
Mulla on poika 1v 6kk ja se on kans sellanen
ollu, että jos vain yrität sitä saaha omaan
sänkyyn nukkuun niin se kyllä hyppyyttää ylhäällä
tasaisin välein...tutilla on yritetty aina sitä
saaha rauhoittuun mutta ei se siihen kauaa
tyydy... Sit oli pakko antaa periks.. se tahto
viereen nukkuun..Niimpä me kolme nyt nukumme
rauhassa yömme,samassa sängyssä! Ja niinkuin minä
aina vannoin,että lapsella on oma sänky ja se
nukkuu siinä! Mutta joku oli paljon
päättäväisempi...
Oletko kokeillut antaa illalla tuhdimpaa ruokaa.
Jos lapsesi on jo kolme kuukautta niin ne ovat
hampaat. Jos sulla on tuttuja jotka ovat menossa
jenkkeihin tai sinulla on tuttuja siellä niii
pyydä lähettämään baby orajel geliä. S eon juuri
hampaiden tuloon/ kipuun tarkoitettua puuduttavaa
geliä.
Hei !
Itsellämme(vaimollani ja minulla ) on jo kaksi
isoa lasta 5 ja 6 vuotiaat.
Luin ihmeissäni tekstiäsi? Meillä molemmat lapset
heräävät vieläkin 2-4 krt yössä. pyytävät vettä
ja maistoa kesken unien..nukkuvat omassa
sänkyissään 3-4 tuntia ja tulevat klo 02-03
viereemme jolloin osani on siirtyä lattialle( ei
haittaa meillä on villamatot..hee).
Vauvoina he olivat kolikki vauvoja ,yöunta oli 2-
4 tuntia joka yö ..eikä ajat jolloin vauvaa
nukutti ollut mitään tietoa. Olimme kuitenkin
onnellisia koska olimme lapsemme halunneet..ja he
olivat terveitä. valvominen tietenkin väsytti
mutta..se on kuitenkin nyt takana. Kaikella on
aikansa ja se kuuluu siihen aikaan. Uskokaa jo,
luontoa emme voi muuttaa. Tapojamme kylläkin.
ihmettelen suuresti tätä "valitusta". lapset ovat
toivon mukaan haluttuja ja lapsi huutaa joko
kipua nälkää tai turvattomuutta. mitä sitten jos
yöllä heräilee..niin heräilee kaikilla, tuskin
kellään on täydellistä lasta. tätäkin tulisi
miettiä ennekun lapsia tehdään, yöunet on silloin
huonommat. itse olen kaikki neljä lastani
hoitanut yötäpäivää ilman mieheni apua, hän käy
töissä ja yöhuudot olen jotenkin aina sumplinut.
on nukuttu vieressä, on pulloa on omaa
huonetta..mikä tepsi kenenkin kohdalla.mutta
asenne on tärkein.asenne siihen, että tämä on
tätä nyt, tulevaisuudessa helpottaa..ja mikkään
ei oo nii ihanaa..kun ottaa se vaavi viekkuun
tissille ..minä en ainankaan yhtään kärsi silloin
vaikka valvoisin.
voimia ja älkää liikaa silti lasta
huudattako..ihmettelen todella sairaalan
unikoulua, jos siellä yli neljän tunnin annetaan
lapsen huutaa..se ei voi olla lapsen paras..huh
lapsi lähelle ja turvaan.ei se aina siinä tule
olemaan
Kylläpäs olet erinomainen ihan itse kärsinyt
huudot ja muut,no hyvä niin,kaikki ei ole noin
ihania vaan haluavat apua,älä siis tuomitse niitä
jotka apua kaipaavat.Oma vauvani huusi melkein
vuoden ja apua ei saanut mistään,onneksi nykyään
jo saa apua eikä heti syyllistetä siten kuten
sinä teet.Suurin osa lapsista on toivottuja mutta
levännyt äiti ja isä jaksaa paremmin hössöttää
sen pienen kanssa eikä ole jossain vaiheessa
valmis kuristamaan kiljuvaa kakaraa.
Samaa mieltä kanssasi! Ehdottomasti! Minulle
kaikkein tärkeintä on lapset. Yö-herääminen
kuuluu asiaan,ja se on vain kestettävä!
Sairauksiin on hoitonsa, ja silloin ongelma
voikin kehkeytyä suureksi.Apua saa.
Mutta 'tavallisessa' tilanteessa en näe
valittamisen aihetta. Ja onhan se kumppani jolla
on yhtäläinen vastuu ja oikeus nauttia lapsesta
ja sen hoitamisesta.Pärjäillään!
Itse sain ekan lapsen 30 v:na.Hän valvotti yleensä
noin aamukahteen. Ukko oli palkkatyössä, joten
yritin antaa hänelle unirauhan kantamalla lasta
kaiket yöt. Levoton hän oli noin 1,5 v:ksi asti.
Kun eka lapsi oli 1v3kk syntyi seuraava, joka
itki vielä enemmän kuin eka. Juoksutin häntä
öisin ulkona vaunuissa, kun huusi vaan.
Ukokin osallistui hoitamisee. Tehtiin vuorot
klo 10-02 ja 02-06. Laihduttiin molemmat ihan
hirveesti. Olin ihan partaalla. Hae apua ainakin
puolisolta.
Antakaa vauvan huutaa jossain rauhallisessa
paikassa ja nukkukaa itse! Kyllä se ajan kanssa
vaikenee.
Lasta EI SAA HUUDATTAA, ei päivällä eikä yöllä,
(muuten perusturvallisuus järkkyy).
LEIKI LAPSI UUVUKSIIN iltapäivällä, (ei
riehumista).(Aina lapsi kotityöt voittaa).
Anna hänelle KUNNON RUOKAA, MAITO MUKISTA ja ei
kovin paljoa.
OTA LAPSI SYLIIN JA LÄHELLE, silloin kun hän
haluaa, ja useasti muutenkin.
ÄLKÄÄ RIIDELKÖ.
TS: Antakaa lapselle perusturvallisuuden ja
läheisyyden tunne.
Nukkuuko lapsi teidän makarissa? Ei muuten väliä,
mutta rakastelun äänet ei sovi lasten korville.
Se pelottaa.
Onko lapsenne sängyssä PEHMEÄ PATJA JA MUKAVA
TYYNY? Pitäisi olla. PEHMEÄ UNIRIEPU on in.
Ennen nukahtamista LÄMMIN TUTTELIVELLI PULLOSTA,
(tai lämmin puuro lusikoituna) rauhoittaa.
Jos lapsi nousee yöllä istumaan tai seisomaan
sängyssään, ei tarvitse välittää. Hän kellahtaa
siitä tyynyllensä kun aika on sopiva.
ENSIMMÄISIIN ÄÄNIIN EI TARVITSE REAGOIDA.
Äänten voimistuassa ANNA TUTTI, KÄÄNNÄ KYLKEÄ JA
PEITTELE LÄMPIMÄSTI, mutta ÄLÄ PUHU MITÄÄN koko
tämän rituaalin aikana, älä edes shss, shss, shss.
Toista tämä rituaali tarv. useastikkin.
Vasta tosi kovaan huutoon, ed. jälkeen, on kai
sitten pakko antaa myös maitoa. VOIMIA TEILLE.
Meillä kuunneltiin oman äidin neuvoja,
siirryttiin raskaampaan sarjaan eli aloimme
antamaan lapselle punaista maitoa. Hän juo sitä
kovin mielellään (onko tuo nyt ihme), ja kitisee
nykyään huomattavasti vähemmän. Kai hän saa siitä
reippaammin tarvitsemiaan ravinteita ym. jolloin
päivätkin alkavat hymyillä.
Meillä oli sama juttu kummankin lapsen kanssa, ja
se loppui vasta sitten kun 12kk vanhana
lopetettiin imettäminen ja siirryttiin
valmismaitoihin ja velleihin. Niistä tuli vatsa
niin turvoksiin että alkoi yöunetkin maistua. Ei
auta kuin vielä vähän aikaa kestää, niin se menee
ohi. Tsemppiä vaan!
Olen itse neljän lapsen äiti ja kokenut jos
jonkinlaista lasten kanssa.
Minulle itselle henk.koht. tuli hyvin rakkaaksi
Anna Whalgrenin LAPSIKIRJA sekä Deepak
Choprakin "kirja lapsista".(en muista nimeä)
Whalgrenin kirja on suurella ymmärryksellä ja
rakkudesta lapsia kohtaan laadittu hyvin
käytännöllinen kirja ja suosittelen sitä todella
lämmöllä! Siellä on niksit ja selitykset
univaikeuksien hoitoon yms.
Eihän niitä lapsia kirjoilla hoideta, mutta jokus
tukea ei vaan muualta saa!
Yksi vaihtoehto on myös kääntyä asiansa osaavan
homeopaatin/vyöhyketerapeutin puoleen, jolta voi
saada myös apua asiaan.
Ite olen sellainen "luomu-äiti", että pyrin
tukemaan lasteni elämää ja tekemään valintoja
niin , että vahingoittaisin mahdollisimman vähän
lastemme tulevasiuutta ja tulevaisuuden
elinmahdollisuuksia vaikka tuhatkin vuotta
eteenpäin ajatellen....se on mmotiivi..moneen
valintaan, jonka elämässäni teen.
Voimia sinulle ja peheellesi, usko pois se on
väliaikaista! (tilanne ja elämä....=))
Annappas lapselle soijamaitoa tavallisen maidon
sijaan. Loppuu vatsanväänteet!
Ei taida neuvot auttaa vaikka mitä sanottaisiin,
oma tyttäreni valvotti 9 kk, otti sen verran
lujille että avioerohan siitä seuras. Nyt olen
uus perheen isä ja meillä on "maailman" helpoin
1v3kk poika, silti ajattelen hyvällä noita aikoja
jolloin pieni tyttöni valvotti meitä monta yötä,
se on kasvattanut minua todella paljon ja jälkeen
päin ajatellen ei se niin hirveä uhraus ollut
olis vaan kannattanut antaa edes joskus lapsi
hoitoon esim. kummeille tai jollekin kaverille ei
se olis huonontanut vanhemmuutta yhtään, ois ehkä
parisuhdekin säilynyt parempana.
moi! huomasin vavvanne huoden..oletteko käyneet
lääkärissä? jos sillä on joku tauti..
ohjeet
vai vavvanne on rumpali.
senn isä voisi vaikka leikkiä vavvan kanssa ennen
nukkumaan menoa. mutta ennen sitä aamulla
aikainen herätys.ja aamiainenja sitten ulos vähän
am´ntamaaan raikastaa ilmaan.ja kylällejos
tunnette jonkun tutun jolla on vavva leikkii sen
kaaa.sitten kotiiin syömään.(muistutus kävellen
tutun luo ja kotiin.autolla jos se asuu jossain3-
10 kilometrin päässä autolla.)ja sitten myös
vaihdetaan vaipat. ja sitten vavva saaa leikki
itekseen tai isosiskon kaaa jos on.illalla
annatte vähän ruokaaa vavvalle..yöllä
kylvettäkäää vavva ja sen iskä vois vähän leikki
niin paljon kun jaksaaa.nukuttkaaa vavva ja
sitten lempilelu viereeen
tarkistakaaa seuraavat asiat :
ettei huoneessa ole liian kylmä tai kuuma.
ettei kuulu mitään kovaa ääntä joka herättäää
´vavvan
tarkistakaaa ettei vavva törmää mihinkään kun
käätyyy.
tarkistakaaa ettei vavva pelkäää mitään.
tarkistakaaa ettei vavvalla ole nälkä.
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: VAVVA PITÄÄ VÄSYTTÄÄ KUNNOLLA
NIIN KUIN JUMPPAAA ILMAN LAITTEITA VÄSYTTÄÄÄ
VAVVAN ENNEN NUKKUMAAN MENOA.NIIN KUN VAVVA
JUMPPAAA!!! jos ei auta turvaitukaaa lääkärin
puoleen.Ps:ei ole mulla sähkö posti osoitette.
jhljjljlllljlj