No niin. Tässä kysymyksiä jotka kirjoittaessa, ja sen ulkopuolella, askarruttavat. Aika epäolennaisia ovat, mutta välillä riivaa.
Kokeeko joku muukin kirjoittaessa (vieläpä melko usein), että on ihan surkea. Oma teksti vaikuttaa välillä tosi huonolta ja idioottimaiselta. Lauseet eivät mene ollenkaan kuin pitäisi. Ja sitten seuraavassa hetkessä tuntuukin siltä, että jee! tämä sujuu. Ja sama teksti vaikuttaa hetken kuluttua ihan pöllöltä. Ylös ja alas epävarmuuden ja rajattoman uskon välillä siis.
Toinen kysymys on rivivälistä. Kun täälläkin puhutaan, että kirjoittaisi viikossa noin seitsemän liuskaa, niin millä rivivälillä kirjoitetuista liuskoista puhutaan? Itse saan päivässä työllä ja tuskalla sivun tai alle, mutta kirjoitan pienimmällä mahdollisella välillä. Eilen kun muutin välin kakkoseksi, niin sivuja olikin tullut useampi. (Tiedän, tämä jos joku, on epäolennaista, mutta mietityttää silti...)
Ja onko kukaan lähettänyt kässäriään eteenpäin ilman, että kaiken maailman kritiikkipalvelut ja osaavat ystävät olisi sen etukäteen arvioinut. Eli niin, että kukaan muu ei ole tekstiä lukenut?
Kokeeko joku muukin kirjoittaessa (vieläpä melko usein), että on ihan surkea. Oma teksti vaikuttaa välillä tosi huonolta ja idioottimaiselta. Lauseet eivät mene ollenkaan kuin pitäisi. Ja sitten seuraavassa hetkessä tuntuukin siltä, että jee! tämä sujuu. Ja sama teksti vaikuttaa hetken kuluttua ihan pöllöltä. Ylös ja alas epävarmuuden ja rajattoman uskon välillä siis.
Toinen kysymys on rivivälistä. Kun täälläkin puhutaan, että kirjoittaisi viikossa noin seitsemän liuskaa, niin millä rivivälillä kirjoitetuista liuskoista puhutaan? Itse saan päivässä työllä ja tuskalla sivun tai alle, mutta kirjoitan pienimmällä mahdollisella välillä. Eilen kun muutin välin kakkoseksi, niin sivuja olikin tullut useampi. (Tiedän, tämä jos joku, on epäolennaista, mutta mietityttää silti...)
Ja onko kukaan lähettänyt kässäriään eteenpäin ilman, että kaiken maailman kritiikkipalvelut ja osaavat ystävät olisi sen etukäteen arvioinut. Eli niin, että kukaan muu ei ole tekstiä lukenut?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä, oma teksti on välillä hyvää ja välillä huonoa.
Kirjoitusvauhti vaihtelee eri ihmisillä. Itse kirjoitan hyvänä päivänä maksimissaan 1000-1500 sanaa. Liuskoihin en ota kantaa, koska riippuu rivivälien lisäksi myös marginaaleista ja fontista. Voit seurata omaa kirjoitustahtiasi liuskamäärälläkin, jos pidät rivivälit ja marginaalit aina suurinpiirtein samoina, mutta vertailu muihin on erittäin vaikeaa.
Olen lähettänyt tekstejäni kustantamoon ilman esilukijaa, mutta niitä ei ole hyväksytty kustannettavaksi.
No en kyllä jaksa vastata tällaisiin kirjoittamiskysymyksiin. Ja sitäpaitsi kahdessa ketjussa:
Myyvyys
ja
Nimi kirjalle
olen toissapäivänä vai milloin se oli,
kysellyt tyhmiä.
Eikä kukaan ole niihinkään vastannut.
Tosityhmää.
lähetän aina käsiksen ilman ennakkoluentaa, koska ei ole ketään, joka lukisi ja maksulliset on liian kalliita työmarkkinatuella olevalle. Rivivälinä käytän kirjoittaessa ykköstä ja fonttikokona 16, koska on helpompi nähkä. Sitten viimeistelyssä rivi 1,5 ja fonttina 12, rivit ja fontithan on helppo muuttaa nappaamalla muokka/ valitse kaikki ja sitten vaan valitaan.
Elokuvakäsikirjoituksiin suositellaan Courier-fonttia. (Varsinaisia käsikirjoitusohjelmia en tunne, ehkä niissä on jotenkin toisin.) Onko romaaniteksteille joku oma fonttisuositus?
Rivivälin pitäisi ymmärtääkseni aina olla 1,5, kun teksti lähetetään kustantajalle - siis paperiversiossa. 12 pistettä on normaali pistekoko kaikissa asiakirjoissa.
No höh, tuolla alempana ketjussa (mutta aiemmin kronologiassa) näkyy tähän jo vastatun. Osin samoin elementein. Sorry.
Oletpa sinä scarabaeus kovin nokkela......niin kovin nokkela....
Mutta ekaan vastaukseen: paljon saat päivässä aikaiseksi! Katsoin eilisen ja edellispäivän sanat, ja eilen tuli reilut 600 sanaa, sitä ennen 497. Saan kyllä tekstiä, mutta jään sitten hinkkaamaan ja hiomaan vaikka yhtä lausetta tai lyhyttä kappaletta tunniksi. Eteenpäin en meinaa päästä, jos taakse jää jotain ihan ruokotonta. Mutta tyylinsä kai kullakin, itselläni tällainen harmillinen hinkkaaminen. Ja pahimmillaan saatan tunnin päästä vielä päätyä alkuperäiseen lauseeseen... Ehkä pitäisi ryhtyä sähkömieheksi. Siinä huolellisuus varmaan olisi hyve, menisi ainakin johdot oikeisiin kohtiin.
Ja tuota marginaali ja fonttiasiaa en ollut keksinyt aiemmin edes pohtia! Lisää epäolennaisia asioita siis rasittamaan päätä. Perusasetuksilla olen mennyt. Onko näistä jotain ohjeita tai suosituksia kun lähettää käsistä? Rivivälin pitää olla harva, sen tiedän, mutta entäs sitten nämä marginaalit ja fontit.
Fontti 12 on yleisin, kannattaa käyttää sitä. Marginaalit ovat itselläni ylä 2, ala 2, vasen 4, oikea 3, riviväli 2 vaikka 1,5 varmaan riittäisi.
En saa kirjoitettua joka päivä tuota määrää, koska laiska ja kässärit saattavat lojua kuukausia koskemattomana. Kirjoitusmäärä saattaa myös jäädä tuhannen alle, mutta tuo 1000-1500 on maksimi jota en ole koskaan ylittänyt. Tuhat sanaa tulee melko vaivattomasti silloin kun saan omasta tyylistäni kiinni. Olen vuosia kirjoittanut ja huomannut että tietyntyyppinen teksti tulee soljuvasti, toinen taas ei. Harjoituksella ja kokeiluilla kokemus karttuu ja tuntuma kehittyy.
Valmiiksi hinkkaaminen on yksi tapa, mutta voisit testailla myös sellaista tapaa että kirjoitat tarinan kertaalleen valmiiksi suuremmin hinkkaamatta. Kaikenlaista kannattaa kokeilla.
No nokkelan nokkavaa on hyvä pistellä täällä menemään välillä. Sain siihen toiseen jo vastauksen, mutta se toinen,
bonuskirja,
ei ole tullut vastausta. Mikä ihmeen bonuskirja?
-
Ja kun kyselit
ei aina suju
niin oletko osallistumassa siihen Otavan
Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailu ún ?
Siinähän oli aika väljät vaatimukset kässärille.
Eikö?
S. King sanoo: kirjoita ovi suljettuna, toimita ovi avoinna. Ovi suljettuna kirjoittamista voi (ja kannattaa) soveltaa myös siihen omaan sisäiseen kriitiikkoon, jolle ei toisinaan tunnu kelpaavan mikään.
King siis suosii tapaa, jossa ensimmäinen versio kirjoitetaan alusta loppuun ilman teloittajaa, kritiikkiä. Sitten hengähdystauko, niin pitkä että saat etäisyyttä tekstiin. Seuraava lukukerta (nyt vähän sävellän, kun en enää muista Kingiä niin tarkkaan): korjaa kirjoitus-/ajatusvirheet ja kielen könkköydet (poista ne tarpeettomat adjektiivit). Kolmas lukukerta: sisällön tarkistus, faktojen myös (King tosiaan tekee tuon vasta toisessa tai kolmannessa vaiheessa). Ja sitten voitkin jo luettaa tekstisi kotikriitikollasi ja alkaa hioa taideteostasi.
Kingin kirjoittajaopas on kyllä aivan loistava teos. Se sekä opastaa, sparraa että antaa uskoa ja motivaatiota. Siinä on paljon hyviä ja yksityiskohtaisia neuvoja. Yleisneuvo ja yksi perustavimmista on muistaakseni, että kielioppia ei pidä ignoteerata - eikä pelätä.
mitä väliä sillä on jos joku sanoo kirjoittavansa 7 liuskaa, joku toinen 2 ja joku 25 liuskaa päivässä?
Aloittaja varmaan miettii sitä kulttuuriministeriön, kirjailijaliiton ja kustannusyhdistyksen tuottoevaluutiohanketta, jossa luovan kirjoittamisen harrastajat rankataan apurahoja varten. Yksi kriteerihän oli päivittäinen kirjoitusmäärä. Itse olen maakunnallisen osaevaluaatioviikon aikana reissussa, joten en pääse osallistumaan ensi vuoden hakuun, mutta ehkä seuraavana. Aiotko sinä osallistua?
Mikä, mikä tämä on? Kerro lisää, kiitos.
Hei, kertoisitko tosiaan tuosta evaluaatiohankkeesta? Vai onko se tottakaan? Googlettamalla en löytänyt mitään.
Epävarmuus iskee täälläkin, ehkä keskimäärin kerran päivässä, joskus useammin ja joskus harvemmin. Ei kai sille oikein mitään mahda. Taitaa sama tauti vaivata julkaisseitakin kirjailijoita.
Liuskamääriä ei kannata tuijottaa, niissä kun tosiaan voi kikkailla riviväleillä, marginaaleilla ja fonttikoolla. Samamäärätkään eivät kerro koko totuutta. 1000 sanaa editoimatta kirjoittava saattaa muokata myöhemmin puolet kirjoitetusta pois, joten lopputulos on oikeastaan sama kuin kirjoittaessaan editoiva 500 sanan päivävauhtia kirjoittava. Eli huoli pois, kunhan se itselle sopiva tyyli löytyy.
Ja tosiaan, nykyään suurin osa taitaa jakaa luvut erillisiksi tiedostoiksi ja kirjoittaa samana päivänä useampaankin niistä. Siinäkin mielessä liuskamäärien laskeminen taitaa olla jo vähän vanhanaikaista.
Jos tekstin valmiiksi hinkkaaminen kerralla kyllästyttää, voisit ehkä saada apua treenikirjoittamisesta. Infoa löytyy googlettamallakin, mutta lähikirjastossa varmaankin on Natalie Goldbergin kirjat (jos ei ole, toivo niitä valikoimaan!), erityisesti Avoin mieli sekä Luihin ja ytimiin kannattaa lukea.
Esim. Nuoren voiman liitto toivoo:
Tulosta käsikirjoituksesi A4-paperille, enintään 30 riviä yhdelle liuskalle, kirjasinkoko 12, riviväli 2.
Sinänsä riviväli 2 on hyvä, siinä tulee 200 sanaa sivulle, kuten oikeassa kirjassakin. Ja totta, tämä vaihtelee. On olemassa 175 sanan sivuja ja 350 sanan sivuja, mutta väljää on parempi itsekin lukea ja korjauksia mahtuu tekemään väliin.
Sivutuotanto on yksilöllistä, jos teksti on valmiin oloista, ei sen hitaus ole haitta. Itsellä tulee ihan liiaksikin, josta sitten kuluu aikaa kun sitä tiivistää. Mutta menetelmä näyttää sopivan minulle.
Ja jos aina tuntuu, että teksti on loistavaa, siinä on jotain huolestuttavaa. Välillä olen tyytyväinen, sitten taas en.
Tyytyväisyydestä: tuskin koskaan taiteilijana on erityisen tyytyväinen omaan taiteeseensa ja siksi jatkaa uusien kirjojen kirjoittamista. Jos olisi tyytyväinen, pitäisi varmaan taukoa kirjojen kirjoittamisessa. Tämä ei tarkoita, ettei pitäisi taiteesta, mutta tyytyväisyyden kanssa on siinä ja tässä. Näin on varmaan kaikissa ammateissa.
Minulla ei ole liuska, merkki- ja sanamääräisiä tavoitteita kirjoituspäivälle, vaan yksi luku per päivä -tahti.
Hän ottanut näköjään tämä
taiteilijana ja taiteeseen... ja minullahan sitten herkistyy koko kroppa.
Ah!.... taiteilijat !
Ja sumankekka, sitten kun luen suomalaisia uunituoreita kirjoja, yksi toisensa perään, siis nimenomaan
kaunokirjoja,
niin tulee kuin puun takaa aina järjestään itsellenikin yllärinä,
että:
missä ne suomalaiset taidekirjat on (siis nimenomaan tarkoitan niitä, jotka kaunokirjoina myydään).
Huoh!
Kertokaa minulle ne viime vuoden taidekaunokirjat,
oi kertokaa.
Jännittyneenä odottelen vastaustanne...
Rakas Scarabaeus, ne kirjoittajat odottavat sinun mestariteostasi. He eivät osaa eivätkä uskalla luoda mitään säkenöivää, sillä sinun taideteoksesi tulee lyömään kaikki laudalta. Myös Nobel-komitea odottaa.
Julkaise pian, oi Scarabaeus. Maailma on polvillaan jalkojesi juuressa.
Debyyttini löi kyllä aika monet
ällikällä.
Myönnän.
Oli hauskaa! juokse pupu juokse.................>
vaan
julkaista sitten se
toinen ja lyödä laudalta se ensimmäinen,
huoh!
se on kuulemma vaikeaa,
erittäin vaikeaa.
Vai onkohan se ?
Muisku !
Leena Krohn, Joel Haahtela, Petri Tamminen, Raisa Lardot... eikös näillä vois lähteä liikkeelle?
Liikkeelle minne?
Scarabaeus murunen, pystyt kyllä siihen. Maailma ja me odotamme.
siiis tääh!? Miksi ihmiset vertailee kirjoitusvauhtiaan!? Eikö tärkeintä kuitenkin ole laatu eikä määrä!? En itse ole koskaan miettinyt kirjoittavani kirjaa, mutta olen hämmästynyt jutuistanne!
Juu. Epäolennaistahan tuo kirjoitusvauhdin vertailu on. Ja aika typerää. Mutta kun päähän tulee joku ajatus, se tuppaa jäämään sinne kiertelemään.Ajattelin, että jos tuo ajatus sieltä häviäisi kun sen päästää julki ja ilmoille ja näkee itse sen typeryyden.
Ihan hyvin toimii:) Vaikuttaa nyt omiinkin silmiin aika hölmöltä asialta. Silti joku osa siitä edelleen pyörii päässä. Itse uskon, että jos ei aseta itselleen tavoitteita, ei ole myöskään mitään, mitä kohti pyrkiä. Pelkkä halu kirjoittaa ei ainakaan minulla ihan yksinään riitä. Olen myös laihduttanut, ja sama siinä. Epärealistisia tavoitteita voi muuttaa matkan varrella, mutta ilman niitä on aika vaikea mennä eteenpäin, varsinkin kun kirjoittaminen oikeasti vaatii niitä perslihaksiakin. Inspiraation voimalla saan aikaiseksi keskeneräisiä tekeleitä, joita kyllä löytyy.Loppuun asti saaminen vaatii ainakin itseltäni kuria ja tavoitteita.Siksi tämä liuskavauhti kaikessa hölmöydessään siellä päässä pörrää varmaan vielä hamaan loppuun asti.
Mutta muuten; kiitos vastaajille! Hyviä vinkkejä ja suoria neuvoja!
Ja siihenkö Saarikoski kilpailuun yrität saada liuskat riviin ?
Kyllä oikeatkin kirjailijat seuraavat työtahtiaan, toiset ovat keŕtomansa mukaan hyvinkin pedantteja. Se tuonee struktuuria työhön, jota tehdään yksin, ja auttanee niinä hetkinä, kun inspiraatio on hukassa ja perspiraatiota tarvitaan. Täällä kirjoitusmäärien seuraamista kritisoineet eivät välttämättä ole koskaan saaneet kokoon kelvollista kässäriä.
En yritä. En ole koskaan kilpaillut, ja tuskin koskaan tulen. Minusta luovan työn kilpailuttamissessa on aina jotain hieman nurinkurista kun kokemukset ovat niin subjektiivisia. Mutta ymmärrän toki, että kilpailujen kautta voi saada näkyvyyttä tai kuuluvuutta. Ei minulla ole niitä vastaan sinällään mitään. Itse olen tähän asti elänyt näillä ajayuksilla, huomisesta en tiedä. Mieli voi muuttua tässäkin asiassa kuten niin monessa tähän asti.