Olen huomannut, että päivittäin kohtaamani asiat: tapahtumat ja ajatukset, pyrkivät tunkeutumaan uniin tai ainakin esiintyvät siellä sekaisin ja peräkkäin. Jopa viikkojen takaiset mielestäni hyvin nopeasti unohtuneet tapahtumat tai ajatukset saattavat piipahtaa unissa.
Lukiessani netistä unien tulkintoja, törmään jollain tavoin kielteisissä tulkinnoissa sanoihin "kauhea, pelottava…". Samanlaisia unia nähneenä en ole koskaan muistanut olleeni peloissa, kauhuissani tai muuten kokenut uneani kielteisenä. Herätessäni olen vain tajunnut miten ne olivat vain asioita, joihin olin törmännyt kuluneen viikkoni aikana. Ilmeisesti aivoni käsitteli jutut loppuun ja pakkasi pienempään tilaan.
Tänään heräsin aivan normaalisti, mutta aamutoimieni ja kahvini jälkeen hairahduin pötköttämään sänkyyn vielä hieman pidemmäksi ajaksi. Unia en muistanut yöllä nähneeni, mutta saadun unen määrä oli kyllä heikko. Niinpä sitten satuinkin nukahtamaan hetkeksi eli about 40 minuutiksi.
Näin siinä vajaassa tunnissa koin nukkuneeni viime yön univelan pois, ja sain myös esimakua varsin jännästä unesta. Unessa makasin sängyssä ja olin nukahtanut uudelleen. Tietysti ajatukseni unessa oli että "voi hitsi, nyt minä nukahdin uudelleen vaikka piti lähteä kouluun" ;) Sorry, jos lusmuan aamun, mutta oli aivan pakka saada tämä kirjoittaa tänne.
Seuraavaksi heräsin unessa, jossa siis olin ollut nukahtanut uudelleen. Leukani tuntui oudolta, enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Menin peilin eteen ja huomasin leukani jumiutuneen taakse, siis kohti kurkkua. En laskenut kuinka monta kaksoisleukaa minulla oli, mutta olo oli hiukan hankala kun en pystynyt liikuttamaan suutani. Tajusin ja huomasin jotenkin että leukani oikeanpuoleinen takaosa oli pullahtanut osittain ulos, ja pääni oikeareuna pullotti nivelen päästä hieman ulos.
Painoin sivusta leukaniveltä ja yritin saada sitä paikalleen. Ei se varsinaisesti liikahtanut, ellei sitten hieman, mutta kuulin kuitenkin raksahduksen. Katsoin peiliin ja huomasin ihooni tulleen reiän. Takimmaiset hampaat tuntuivat hieman paksuilta, mutta mitään varsinaista kipua ei ollut. Heti reiän nähtyäni ajattelin että nyt tuli lähtö.
Ajattelin, että ei tässä nyt auta jäädä etsimään kännykkää asunnosta ja soittaa terkkarille, vaan pitää mieluummin mennä naapurin ovelle. Sillä jos satun pyörtymään kännykkää etsiessä niin kukaan ei tiedä että jotain pitäisi tehdä, ja jälkiseuraukset saattaisivat olla vieläkin pahemmat.
Niinpä avasin oven ja menin käytävään. Juuri sopivasti saapui naapurin nainen, jolle yritin sopeltaa leukani jumiutumista ja "hätätilaani". Yritin sanoa, että voisiko hän auttaa ja soittaa hätänumeroon kun leukani on jumissa ja se on hieman pullahtanut ulos sivusta, missä on myös reikä. Ehkä naapurini säikähti hieman, mutta oikeastaan hän vain meni asuntoonsa ja sulki oven. Sain sen vaikutelman ettei hän tehnyt mitään tai ainakaan ei tullut ilmoittamaan että olisi soittanut.
Kuitenkin, meni vain hetki kun alkoi kuulua ihmeellistä rutinaa. Tunsin miten perimmäinen hampaani alkoi liikkumaan ja pian se alkoi työntymään paikaltaan pois, ja pullahti lattialle ihossa olleen reiän kautta. Heti perään alkoi seuraavalle hampaalle käydä samoin. Se rutisi ja ahtautui kolostaan pois ja tippui lattialle ihon pienestä reiästä. Verta ei valunut eikä ollut kipua. Vieläpä toisen jälkeen alkoi kolmaskin tulla pois paikaltaan. Ajattelin että tässä sitä on taas hammaslääkärille työrupeamaa.
Noh, kolmannen hampaan pullahdettua pois leukani tuntui loksahtavan paikoilleen, tai ainakin se ei enää tuntunut olevan jumissa. Hampaiden pyrkiessä ulos, pystyin näkemään jokaisen pullahtamisen aivan kuin olisin ollut katselijana unessa. Hampaan tippuessa lattialle olin kuitenkin itse kokemassa sitä tapahtumaa.
Koko juttu päättyi sitten siihen kun viimeinen hampaani oli tippunut lattialle ja katsoin reikään. Näin vain punaisen putkilon, jonka kautta hampaat olivat tulleet pois, mutta sen perältä loisti valkoinen valo. Olo oli helpottunut, ja heräsin oikeasta unesta. Harmittelin että ei kakha, munhan piti mennä koululle ajoissa. Noh, eipä hätiämitiä. Tästä jatketaan satoi tai paistoi. Viisauden hampaitakaan minulla ei ole ollut vuosiin, enkä ole niitä tarvinnutkaan.
Nyt kyllä täytyy myöntää, että oli jännin unin aikoihin. Siksi siis oli aivan pakko tulla se kirjaamaan tänne ja kysymään mielipiteitä tai tulkintoja. Tietysti luin netistä tulkinnat, mutta olisiko Teillä arvoisat loppuun asti lukeneet jotain kommenttia tähän.
http://dreammoods.com/cgibin/fallingdreams.pl?method=exact&header=dreamid&search=fallingintro
Lukiessani netistä unien tulkintoja, törmään jollain tavoin kielteisissä tulkinnoissa sanoihin "kauhea, pelottava…". Samanlaisia unia nähneenä en ole koskaan muistanut olleeni peloissa, kauhuissani tai muuten kokenut uneani kielteisenä. Herätessäni olen vain tajunnut miten ne olivat vain asioita, joihin olin törmännyt kuluneen viikkoni aikana. Ilmeisesti aivoni käsitteli jutut loppuun ja pakkasi pienempään tilaan.
Tänään heräsin aivan normaalisti, mutta aamutoimieni ja kahvini jälkeen hairahduin pötköttämään sänkyyn vielä hieman pidemmäksi ajaksi. Unia en muistanut yöllä nähneeni, mutta saadun unen määrä oli kyllä heikko. Niinpä sitten satuinkin nukahtamaan hetkeksi eli about 40 minuutiksi.
Näin siinä vajaassa tunnissa koin nukkuneeni viime yön univelan pois, ja sain myös esimakua varsin jännästä unesta. Unessa makasin sängyssä ja olin nukahtanut uudelleen. Tietysti ajatukseni unessa oli että "voi hitsi, nyt minä nukahdin uudelleen vaikka piti lähteä kouluun" ;) Sorry, jos lusmuan aamun, mutta oli aivan pakka saada tämä kirjoittaa tänne.
Seuraavaksi heräsin unessa, jossa siis olin ollut nukahtanut uudelleen. Leukani tuntui oudolta, enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Menin peilin eteen ja huomasin leukani jumiutuneen taakse, siis kohti kurkkua. En laskenut kuinka monta kaksoisleukaa minulla oli, mutta olo oli hiukan hankala kun en pystynyt liikuttamaan suutani. Tajusin ja huomasin jotenkin että leukani oikeanpuoleinen takaosa oli pullahtanut osittain ulos, ja pääni oikeareuna pullotti nivelen päästä hieman ulos.
Painoin sivusta leukaniveltä ja yritin saada sitä paikalleen. Ei se varsinaisesti liikahtanut, ellei sitten hieman, mutta kuulin kuitenkin raksahduksen. Katsoin peiliin ja huomasin ihooni tulleen reiän. Takimmaiset hampaat tuntuivat hieman paksuilta, mutta mitään varsinaista kipua ei ollut. Heti reiän nähtyäni ajattelin että nyt tuli lähtö.
Ajattelin, että ei tässä nyt auta jäädä etsimään kännykkää asunnosta ja soittaa terkkarille, vaan pitää mieluummin mennä naapurin ovelle. Sillä jos satun pyörtymään kännykkää etsiessä niin kukaan ei tiedä että jotain pitäisi tehdä, ja jälkiseuraukset saattaisivat olla vieläkin pahemmat.
Niinpä avasin oven ja menin käytävään. Juuri sopivasti saapui naapurin nainen, jolle yritin sopeltaa leukani jumiutumista ja "hätätilaani". Yritin sanoa, että voisiko hän auttaa ja soittaa hätänumeroon kun leukani on jumissa ja se on hieman pullahtanut ulos sivusta, missä on myös reikä. Ehkä naapurini säikähti hieman, mutta oikeastaan hän vain meni asuntoonsa ja sulki oven. Sain sen vaikutelman ettei hän tehnyt mitään tai ainakaan ei tullut ilmoittamaan että olisi soittanut.
Kuitenkin, meni vain hetki kun alkoi kuulua ihmeellistä rutinaa. Tunsin miten perimmäinen hampaani alkoi liikkumaan ja pian se alkoi työntymään paikaltaan pois, ja pullahti lattialle ihossa olleen reiän kautta. Heti perään alkoi seuraavalle hampaalle käydä samoin. Se rutisi ja ahtautui kolostaan pois ja tippui lattialle ihon pienestä reiästä. Verta ei valunut eikä ollut kipua. Vieläpä toisen jälkeen alkoi kolmaskin tulla pois paikaltaan. Ajattelin että tässä sitä on taas hammaslääkärille työrupeamaa.
Noh, kolmannen hampaan pullahdettua pois leukani tuntui loksahtavan paikoilleen, tai ainakin se ei enää tuntunut olevan jumissa. Hampaiden pyrkiessä ulos, pystyin näkemään jokaisen pullahtamisen aivan kuin olisin ollut katselijana unessa. Hampaan tippuessa lattialle olin kuitenkin itse kokemassa sitä tapahtumaa.
Koko juttu päättyi sitten siihen kun viimeinen hampaani oli tippunut lattialle ja katsoin reikään. Näin vain punaisen putkilon, jonka kautta hampaat olivat tulleet pois, mutta sen perältä loisti valkoinen valo. Olo oli helpottunut, ja heräsin oikeasta unesta. Harmittelin että ei kakha, munhan piti mennä koululle ajoissa. Noh, eipä hätiämitiä. Tästä jatketaan satoi tai paistoi. Viisauden hampaitakaan minulla ei ole ollut vuosiin, enkä ole niitä tarvinnutkaan.
Nyt kyllä täytyy myöntää, että oli jännin unin aikoihin. Siksi siis oli aivan pakko tulla se kirjaamaan tänne ja kysymään mielipiteitä tai tulkintoja. Tietysti luin netistä tulkinnat, mutta olisiko Teillä arvoisat loppuun asti lukeneet jotain kommenttia tähän.
http://dreammoods.com/cgibin/fallingdreams.pl?method=exact&header=dreamid&search=fallingintro
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.