Tuntuu että asiat on nyt ihan solmussa. En tiedä mitä tekisin, mutta sen tiedän mitä teen. En ainakaan eroa. Mutta miten tästä eteenpäin?
mieheäni ei kiinnosta seksi lainkaan, ei tippakaan. (ja nyt on turha tänne kirjoitella että sillä on toinen, tai mä oon ruma.)
Jo alkuaikoina seksi oli vähäistä, mutta nyt sitä ei ole ollenkaan. Ei ole ollut kertaakaan tänä vuonna.. Mä alan olee jo kiukkuinen ja turhautunut. Ehkä jos olisi jotain muuta hellyyttä, kainaloon ottoa tms. niin voisi edes hieman helpottaa, mutta ei ole sitäkään. Ennen luulin että on valetta jos joku väittää parisuhteensa olevan sisko-veli-asetelmassa. En luule enää. Eihän meilläkään ole muuta kuin yhteinen lapsi ja yhteinen makuuhuone. Mieheni on sanonut että tämä "ongelma" (jota hän ei koe ongelmaksi eikä se häiritse häntä muutenkaan, mitenkään) oli ollut jo ennen minua, mutta nuorempana oli ollut oikea seksihurjastelija. Hän on myös sanonut että ei ole mikään läheisyys-hellyysihminen. no sen vielä jotenkin voinkin ymmärtää.
Mutta mutta, muuten meillä on mukavaa, kivaa ja hauskaa. Nauramme ja pelleilemme paljon (mutta kuinka kauan tuokaan enää kestää..), mutta emme edes suutele. Kavereitako vain? Mutta rakastan miestäni, ja uskon hänenkin rakastavan minua, omalla tavallaan. Olen asiasta puhunut, puhunut ja puhunut. Mieheni on sanonut että joo, ei hänkään halua että meidän suhteemme menee tuohon sisko-velilinjalle. mutta mitä hän tekee asian eteen? Ei mitään! Kirjoitin nyt hänelle kirjeen tästä asiasta, ja parisuhteen puuttumisesta ja siitä että haluisin ees joskus elää kuin mies ja vaimo, enkä tuntea itseäni vain äidiksi, siivoojaksi ja kodinkoneeksi.
ja miten mieheni reagoi kirjeeseen? Ei mitenkään. Ei yhtä puolikasta sanaa siitä tai vastausta mihinkään. Sain selvitettyä, että ainakin osa syy hänen haluttomuuteensa on lääkkeet. Eli mieheni joutuu erääseen sairauteensa syömään lääkkeitä, ja kun googletin tämän kyseisen lääkkeen niin yleisenä sivuoireena oli seksuaalinen haluttomuus. Mainitsin tämän kyllä miehelleni, että eikö nyt olisi aika mennä jo lääkäriin. Mutta ei, ei vastausta ollenkaan. Ihankuin olisin seinille puhunut. olen yrittänyt ajatella, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia, on perheväkivaltaa, alkoholismia jne jne. Että noihin verrattuna ongelmani on todellakin pieni, ja vähäpätöinen. Mutta olen vasta 33, enkä todellakaan halua olla ilman seksiä loppuelämääni! Olin ennen erittäinkin aktiivinen seksissä, ja nyt on niin outoa kun sitä ei ole. Täytyy sanoa, että kylläpä tuntui mahtavalta viikonloppuna baarissa, kun joku mies sanoi että olet viehättävä nainen. Joo joo, tiedän kyllä että mies tais pimpin tuskissaan niin sanoa, mutta mitä sitten? Mieheni ei sano noin missään mielentilassa..
Että miten tästä eteenpäin? Sen pidemmälle en voi mennä, kuin tilaamalla lääkäriajan miehelleni. Mutta en voi pakottaa menemään sinne. Miksi mies ei voi tehdä sitä, edes sitä, parisuhteemme eteen? Täytyykö elää pelkässä kulississa? Alanko elämään omaa elämääni, ja hommaan jonkun panokaverin? Mutta ajatuskin siitä että olisin toisen miehen kanssa, saa omatuntoni kolkuttamaan. Aika kiemurainen tilanne.
mieheäni ei kiinnosta seksi lainkaan, ei tippakaan. (ja nyt on turha tänne kirjoitella että sillä on toinen, tai mä oon ruma.)
Jo alkuaikoina seksi oli vähäistä, mutta nyt sitä ei ole ollenkaan. Ei ole ollut kertaakaan tänä vuonna.. Mä alan olee jo kiukkuinen ja turhautunut. Ehkä jos olisi jotain muuta hellyyttä, kainaloon ottoa tms. niin voisi edes hieman helpottaa, mutta ei ole sitäkään. Ennen luulin että on valetta jos joku väittää parisuhteensa olevan sisko-veli-asetelmassa. En luule enää. Eihän meilläkään ole muuta kuin yhteinen lapsi ja yhteinen makuuhuone. Mieheni on sanonut että tämä "ongelma" (jota hän ei koe ongelmaksi eikä se häiritse häntä muutenkaan, mitenkään) oli ollut jo ennen minua, mutta nuorempana oli ollut oikea seksihurjastelija. Hän on myös sanonut että ei ole mikään läheisyys-hellyysihminen. no sen vielä jotenkin voinkin ymmärtää.
Mutta mutta, muuten meillä on mukavaa, kivaa ja hauskaa. Nauramme ja pelleilemme paljon (mutta kuinka kauan tuokaan enää kestää..), mutta emme edes suutele. Kavereitako vain? Mutta rakastan miestäni, ja uskon hänenkin rakastavan minua, omalla tavallaan. Olen asiasta puhunut, puhunut ja puhunut. Mieheni on sanonut että joo, ei hänkään halua että meidän suhteemme menee tuohon sisko-velilinjalle. mutta mitä hän tekee asian eteen? Ei mitään! Kirjoitin nyt hänelle kirjeen tästä asiasta, ja parisuhteen puuttumisesta ja siitä että haluisin ees joskus elää kuin mies ja vaimo, enkä tuntea itseäni vain äidiksi, siivoojaksi ja kodinkoneeksi.
ja miten mieheni reagoi kirjeeseen? Ei mitenkään. Ei yhtä puolikasta sanaa siitä tai vastausta mihinkään. Sain selvitettyä, että ainakin osa syy hänen haluttomuuteensa on lääkkeet. Eli mieheni joutuu erääseen sairauteensa syömään lääkkeitä, ja kun googletin tämän kyseisen lääkkeen niin yleisenä sivuoireena oli seksuaalinen haluttomuus. Mainitsin tämän kyllä miehelleni, että eikö nyt olisi aika mennä jo lääkäriin. Mutta ei, ei vastausta ollenkaan. Ihankuin olisin seinille puhunut. olen yrittänyt ajatella, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia, on perheväkivaltaa, alkoholismia jne jne. Että noihin verrattuna ongelmani on todellakin pieni, ja vähäpätöinen. Mutta olen vasta 33, enkä todellakaan halua olla ilman seksiä loppuelämääni! Olin ennen erittäinkin aktiivinen seksissä, ja nyt on niin outoa kun sitä ei ole. Täytyy sanoa, että kylläpä tuntui mahtavalta viikonloppuna baarissa, kun joku mies sanoi että olet viehättävä nainen. Joo joo, tiedän kyllä että mies tais pimpin tuskissaan niin sanoa, mutta mitä sitten? Mieheni ei sano noin missään mielentilassa..
Että miten tästä eteenpäin? Sen pidemmälle en voi mennä, kuin tilaamalla lääkäriajan miehelleni. Mutta en voi pakottaa menemään sinne. Miksi mies ei voi tehdä sitä, edes sitä, parisuhteemme eteen? Täytyykö elää pelkässä kulississa? Alanko elämään omaa elämääni, ja hommaan jonkun panokaverin? Mutta ajatuskin siitä että olisin toisen miehen kanssa, saa omatuntoni kolkuttamaan. Aika kiemurainen tilanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mua panettaa niin sairaasti. Nyttenkin seisoo kunnolla. Ota siis täältä panokaveri 36 vuotta. Mä voisin panna vaikka joka päivä.
Mulla on itellä ihan samanlainen tilanne, mutta vain toisinpäin. Kyllästyminen tilanteeseen on väistämätöntä kun vikaa aikansa etsii itsestään, potee turhaa mielipahaa ja tulee torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin.
Meillä on myös vaimoni kanssa todella hyvä ja pitkä parisuhde takana, enkä millään halua sitä pelkästään seksuaalisen haluttomuuden takia lopettaa, se ei ole edes vaihtoehto. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että hän ei ole siinä niin aktiivinen kuin minä, mutta koen sen hyvin epäreiluna, että oma seksuaalisuuteni ja haluni jäävät huomioimatta.
Kaikista oudointa on, että muilta naisilta saan hyvinkin usein flirttiä ja kehovia kommentteja, mutta oma vaimoni ei kehu edes sanallisesti. Juuri niinkuin kuvailit, ehkä meidänkin suhde on kuin sisaruksia oltais.
Pitkään ajattelin, etten anna seksittömän elämän sen enempää häiritä, mutta kyllästymisellä on näköjään ihan selvästi oma rajansa. Nyt olen päättänyt hoitaa asian jotenkin toisin, pakko kai sitä huomiota ja hellyyttä on jostain saada. Opetella vaan pitämään arkielämä siitä erillään.
Kirjoitin tuonne selibaatti-osioon tuosta omasta tilanteestani, käy lukaisemassa jos innostut. Tsemppiä sinulle ja mukavaa kevään jatkoa! :)
1. puolisosi on unohtanut, että kenen kanssa onkaan. sitäkin voi sattua.. jos sattuisit kuolemaan niin varmasti olisi tuskissaan ja olisi harmissaan kun ei "rakastanut" sinua tarpeeksi.
2. se kiinnostus on vain hiipunut. sitäkin voi sattua. rakkaus ei aina pysy eikä siitä voi syyttää ketään.. tiedän tapauksia.
3. seksistä on tullut rutiininomaista ja ei tunnu, että hän olisi tyydytetty seksin jälkeen joten tuntuu samalle meneekö silittämään paitoja vai käy kanssasi sänky puuhissa. kuulostaa karulle mutta..
Ennen kaikkea kannattaa kokeilla kepillä jäätä, herätellä hemmoa jollakin tavalla. Kokeilkaa uusia juttuja, avatkaa fantasioita... Tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Viehätä puolisosi jollakin tavalla. Yllytä hänet tekemään samoin. Ehkä hän on unohtanut miltä tuntuu, kun saa sinut hymyilemään.
Epäasiallinen neuvo olisi ravisuttaa toista niin, että hän näkee taas sinut siinä vierellään. Siihen on kaikenlaisia ilkeitä keinoja... Jokainen saa päätellä itse.
Asia on kuitenkin enemmäkin kuin vain siitä, että toista ei haluta. Haluttomuudelle on varmasti jokin syy ja se olisi hyvä selvittää. Jollakin keinolla.
Tän on tarkoitus siis olla sukupuolineutraali vastaus. Oli mies tai nainen.