miltä tuntuis

Jaksatko kirjoittaa vaikka tänne. Täällä voi olla ihan avoin - nimettömänä voi kirjoittaa vaikka puuta heinää, jos ei muuta jaksa.

Olen myös miettiny ihan samaa.. En oikeastaan tiedä mitä se ilo on ja tarmokkuus joka kantais eteenpäin. Oon ollu viime aikoina niin väsyny että en oo meinannu jaksaa edes syödä.. Siis se jo että pitää tehdä ruokaa mutta se että se pitäis vielä kauhoa lautaselta, pureskella ja niellä. Oonki syöny viimesen kuukauden pelkkää lihistä jotka oon lämmittäny mikrossa ilman lautasta ettei tartteis tiskata.. Pois lukien viikko taaksepäin ku olin sairaalassa psykiatrisella osastolla. Mä niin toivoisin et joku tois sen 30mg diapamia mulle että voisin nukkua seuraavat viis vuotta. Vähempi määrä nääs ei sais mua nukahtaan..

Valehtelematta voin sanoa että useinkin on tuntunut siltä, että voisi ottaa 6kk
unet. Mitään sillä aikaa kuitenkaan enää kaipaa. Vähän kuin jättäs huonoa
saippuaoopperaa kattomatta pitemmäksi aikaa, ei siinä mitään menetä kuitenkaan. Useamman vuoden jo ollut näin. Kun mullakin kuiten oli aika joskus
kun olin puhtia täynnä, mm ajelin 200km työmatkalla. Kaukaiselta tuntuu,
vaihtaisin omalta kohdalta heti tän nykyisen niihin aikoihin jos vaan voisin.

Minä olin ainakin vuoden pois tältä palstalta, kun onni kääntyi. Pääsin avo-osastolle. Ihan turhaan pelkäsin sairaalaa etukäteen. Tuo osasto millä olen on todella mukava.

2kk päiväsairaalassa kuulostaa minun mielestä tosi lyhyelle ajalle. Yritä jaksaa olla kärsivällinen. Eikö sinun sairaalassa potilaat saa vetäytyä huoneisiinsa lepäämään/murjottamaan tms? Meillä kannustetaan kovasti, mutta ei pakoteta osallistumaan kaikenlaiseen toimintaan (oman jaksamisensa mukaan).

Saatko nukuttua hyvin? Unen määrä ja laatu tietysti vaikuttavat vireystilaasi.

Olen jotenkin tottunut tähän masennukseen. En osaa kuvitella millaista olisi iloita asioista, kuten ennen. Alkaa ahdistamaan jos miettii liikaa.