Karo Hämäläinen: EROTTAJA

Hieman epäillen tartuin tähän tiiliskiveen, jota takakansitekstin suunnittelija nimittää finanssitrilleriksi. Kun ei suurista finanssioperaatoista ole omaa kokemusta. Onneksi jaksoin alun sanamaalailun yli ja teksti alkoi vetää.
Lähtötilannehan on mitä todellisin. Sekä Suomessa että maailmalla. Rahallahan ei ole isänmaata. Kun 2008 syksyllä Lehman Brothers (lehmä) USAssa horjuu, tutisevat puntit myös Erottajassa. Kyseessä ei siis ole AKTn hallitus vaan alunperin suomalainen varallisuudenhoitoyhtiö Erottaja. Sijainti Erottajalla.
Perustajaosakkaista maalataan tarkka kuva, joka ei välttämättä ole miellyttävä. Kolmikon räyhähenki ja menestynein salkunhoitaja on Rotta Oraspää. Markkinoinnin hallitsee Krista Saukkonen ja strategiat suunnittelee Andreas Sundström. Kaikki kolme sen verran inhottavia tyyppejä, että lukija jää odotamaan kuinka huonosti heidän käy.

Pari vuotta ennen kirjan reaaliaikaa perustajakolmikko on rahastanut ja rikastunut myymällä Erottajan ruotsalaisille. Perustajat ovat jääneet itse vähemmistöosakkaiksi ja toimijoiksi yhtiöön. Uusi omistaja on nimittänyt oman miehensä toimitusjohtajaksi. Tämä ukko tuntuu olevan pihalla kaikesta mitä firmassa tapahtuu. Ei liene vierasta tosielämässäkään.

Varsinainen kilpajuoksu aikaa ja pörssikursseja vastaan alkaa, kun viikonvaihteen uutiset kertovat "Lehmän" kaatuvan. Rotta on juuri perjantaina sijoittanut suuren summan asiakasvaroja yhtiöön, pikavoiton toivossa. Maanantana pitää toimia, hävittää jäljet ja minimoida tappiot ennen kuin firma ja pörssi aukeavat. Onko se mahdollista laillisesti, sitä Rotta ei paljoa mieti.

Kirjan heikkous ja vahvuus on rahamaailman käsitteillä pelaaminen. Asiantuntija saattaa sanoa, jotta noin just se menee. Maallikkolukija yrittää arvata pörssislangin termien merkityksiä. Tai lukee kirjaa sanakirja toisessa kädessä ja google auki. Pikkusen enemmän vivutusta, hedgerahastoja ja shorttikauppaa, niin olisin jättänyt kesken. Toinen ärsytyksen rajoille viety tyyliseikka on brändeillä keikarointi. Ei Erottajassa keitetä kahvia, vaan se valmistetaan kullanvärisellä Moccamasterilla ja ryypätään Teemakupeista. Rotta ajelee tietennii Audi A8 koslalla. Jostain syystä siinä on manuaalivaihteet, vaikka kaikki myydään automaattivaihtein, ainakin nykyisin. Kuin lie 2008, sanokoon joku muu.

Juonesta vielä vain sen verran, että ruotsalaisyhtiö joutuu pistämään sivufirmojaan myyntiin. Erityisesti Islanti on aivan kuralla, kuten reaalimaailmassakin, ja Suomen Erottaja menee siina samalla realisoitavaksi. Siitähän se varsinainen kuhina alkaa, kun raadon kimpussa on monta syöjää. Kimpassa, kaksin tai yksin, kukaan ei tiedä ja puukkoa selkään pistetään armotta vanhojen kavereidenkin kesken.

Alkupään lavean jaarittelun ja talouselämn moraalifilosofoinnin jälkeen Karo-poika heittää uuden vaihteen päälle ja koko kerronta vaihtuu tiivistempoiseksi, remesmäiseksi toimintajännäriksi. Saako paha palkkansa ja jos saa niin missä muodossa? Enpä kerro.
Rohkenen suositella, jos jännitys saattaa mielestäsi löytyä vaikkapa Sampo-osakkeen kurssikehityksen seuraamisesta eikä ruumiiden määrästä. Jälkimmäisiäkin tulee, siksi juttuni on täällä Jännityslokerossa eikä Kirja-arvosteluissa. Sinnekin sijoittaminen olisi perusteltavissa.